Veljesseura.org

Siitä se nimittäin alkoi, kun vieraan seurakunnan sisar katsoi asiakseen alkaa puuttua neuvoineen toisen perheen asioihin: työssäkäyntiin, avioliittoon ym. perheen sisäisiin asioihin. Luin tämän palstan etusivulta, että seurakunnissa koetaan tällaista asioihin puuttumista aina välillä.

Liityin itse aikoinaan paremman puoliskon myötä. Alkuun koin, että kiva perhettä yhdistävä juttu, mutta sitten pois jääminen, riidat uskonnosta, perheen hajoaminen ja ihmissuhteet, joissa uskonto "kuumana perunana" koko ajan taustalla.

Ei mitään rakkaudellisuutta. Tällä palstalla on hyvä mukana olevankin purkaa tuntojaan, jos on pakosti sosiaalisten suhteiden kautta järjestön vaikutuspiirissä.

[quote="rippeli"]Kun isosiskoni erotettiin, niin kartoin häntä melko tarkkaan tasan 10 vuotta. Lopulta ikävä kävi liian suureksi joten päätin että kuolen sitten harmagedonissa mieluummin, kuin kartan omaa siskoa. Tuosta päätöksestä kului vielä 6 vuotta ennenkuin itse jätin lahkon.

Ketjun avaajalla on hankala tilanne elämässä, eikä asia tule varmaan ihan heti helpottumaan, koska ilmeisestikin olet ajatteleva ihminen.

Tervetuloa palstalle ja menestystä tulevaisuuteen.[/quote]

Kiitos! Tilanne ei hääppöinen, jos järjestöstä voisi vain lähteä, näitä tuskan tunteita ei olisi kenelläkään meistä.

Monesti mietin, kun kirjallisuudessa aina painotetaan, että meillä on valinnanvapaus.

Niin Jehovan edessä, mutta seuran kanssa tilanne on täysin päinvastainen.
Tilanne on lähes sama kuin aushwitzissä kapoilla.
Jos et tee, niin kuulasta päähän.

Näennäinen valinnanvapaus.

Seura taitaa pelätä kuollakseen omia söhellyksiään ja kirjoituksiaan, joita järjestöstä lähteneet kertovat julkisesti.

Luopio ei ole tuolloin oikea sana, vaan rapotoija (reportteri).

Joku joka on tutkinut totuuden totuudesta.

99,9% srk:n jäsenistä ei tarkastele vanhaa materiaalia.
Nykyään jopa kannustetaan ainoastaan tutkimaan tuoretta tavaraa.

Koko karttamisjuttu on kaukana oikeasta rakkaudesta.
Enkä usko Paavalin sitä noin tarkoittaneen.
Asia koskee vain niitä, jotka ovat srk:n yhteydessä.

Milloinkahan minä pääsen tuosta hullusta sydeemistä irti???

Kun on liikaa menetettävää. Rakkaiden takia sitä kestää vaikka mitä pa....aa.

Rakkaus kaiken kestää.

Hyvä aihe. Itse olen myös ollut pari vuotta sisaruksestani erossa hänen eroamisensa takia. En koskaan surrut sitä, että hän erosi, vaan ainoastaan sitä, etten voinut olla tekemisissä hänen kanssaan. Surin myös sitä, että hän joutui jättämään kaiken niin turhan pienen asian vuoksi. Voin sanoa, että se oli puhtaasti nuoren uskalluksen (ja tiedon) puutteesta vanhemman käskyvallan alla.

Tilanne oli vaikea, koska uudet kaverit tottakai kyselivät, miksen tiedä mitä sisarukseni tekee työkseen tai edes missä asuu. Kerroin vain juuri väärän asian, että välimme ovat poikki. Tyhmänä en uskaltanut sanoa syytä. Jos olisin silloin tietänyt sen mitä nyt, olisin toiminut toisin. Asiat opitaan JT:na aivan väärässä järjestyksessä.

Jossain vaiheessa jätin vaan välittämättä käskyistä tai kielloista ja laitoin sähköpostia hänelle ja sain vastauksen. Sen jälkeen on mennyt vuosia kuroa suhteeet kuntoon, olin itse ehtinyt kasvaa etäiseksi. Nyt, monta vuotta myöhemmin olen itse eroamassa. Syynä ei niinkään ole karttamiskäytäntö, vaan kaikkien epäkohtien summa. Tulen itse jättämään aukon Järjestöön jääville perheenjäsenille, mutten itse pistä välejä poikki, enkä kehota siihen, vaan katson miten käy, muut tehkööt omat päätöksensä.

[quote="Vieras"]Kartetuille tuottaa varmasti valtavasti tuskaa tämä käytäntö.

On kuitenkin hyvä muistaa, järjestely tuottaa tuskaa myös karttajalle.

Kaksi parasta kaveriani on erotettu. Sattuu joka päivä, kun ajattelen heitä.

Kuitenkaan en uskalla olla heihin tekemisissä, jos muut saavat tietää, niin olen kaulaani myöten k....a.

Rivijäsen ei tarvitse pelätä tätä, mutta jos itse kituu tehtävissä niin vaihtoehdot ovat vähissä.

En halua menettää myös sukulaisiani. Puun ja kuoren välissä.

Jaksamista kaikille teille. Vilpittömästi![/quote]
Ehdottaisin, että olisit heidän kanssaan tekemisissä salaa. He kyllä ymmärtävät. :)
Ja jos jäisit kiinni, ensimmäiseksi vietäisiin natsat. En usko että se sua paljon haittaisi, itsehän sanoit kituvasi tehtävissä...

Kun isosiskoni erotettiin, niin kartoin häntä melko tarkkaan tasan 10 vuotta. Lopulta ikävä kävi liian suureksi joten päätin että kuolen sitten harmagedonissa mieluummin, kuin kartan omaa siskoa. Tuosta päätöksestä kului vielä 6 vuotta ennenkuin itse jätin lahkon.

Ketjun avaajalla on hankala tilanne elämässä, eikä asia tule varmaan ihan heti helpottumaan, koska ilmeisestikin olet ajatteleva ihminen.

Tervetuloa palstalle ja menestystä tulevaisuuteen.

Ju... täälää on porukaa jokalähtöön! Olen hyvä kuuntelija ainakin.

[quote="Vieras"]Vaikeaan tilanteeseen laitetaan ihminen.

Itse varmaankin laittaisin ainakin viestin jossa kertoisin miltä tuntuu pakotettuna toimiminen. Täytyneehän vastaanottajan ymmärtää kun itsekin on ollut mukana tässä venäläisessä...vartiotornillisessa ruletissa. ?[/quote]
Kenties tämän sivuston kautta voi saada hieman purkautua, sekä vähän lohtua elämäänsä.

Vaikeaan tilanteeseen laitetaan ihminen.

Itse varmaankin laittaisin ainakin viestin jossa kertoisin miltä tuntuu pakotettuna toimiminen. Täytyneehän vastaanottajan ymmärtää kun itsekin on ollut mukana tässä venäläisessä...vartiotornillisessa ruletissa. ?

Mun serkku erotettiin kun olin itse vielä mukana. Hän oli ollut siihen asti paras ystäväni ja itkin varmaan vuoden putkeen sitä että en saanut pitää yhteyttä häneen. (Olin silloin vielä niin nuori että en uskaltanut kapinoida) Mutta mitään muuta en ole katunut todistajana oloajastani kuin sitä että hänet hylkäsin!!! :oops: Ja nykyisin kun asiasta tulee puhe muistan kyllä pyytää anteeksi tyhmyyttäni!
Todellakin tiedän että tuska on molemminpuolista! :cry:

Tervetullut huomautus. Yksilön on vaikea olla systeemiä vastaan, etenkin vastuutehtävissä.
Voimia itsellesi.

Kartetuille tuottaa varmasti valtavasti tuskaa tämä käytäntö.

On kuitenkin hyvä muistaa, järjestely tuottaa tuskaa myös karttajalle.

Kaksi parasta kaveriani on erotettu. Sattuu joka päivä, kun ajattelen heitä.

Kuitenkaan en uskalla olla heihin tekemisissä, jos muut saavat tietää, niin olen kaulaani myöten k....a.

Rivijäsen ei tarvitse pelätä tätä, mutta jos itse kituu tehtävissä niin vaihtoehdot ovat vähissä.

En halua menettää myös sukulaisiani. Puun ja kuoren välissä.

Jaksamista kaikille teille. Vilpittömästi!