Veljesseura.org

Tyhmä kaiken uskoo. Viisas tietää tietävänsä todella vähän.

mie olen välillä kateellinen kehitysvammaisille, joilla on päässä jokin vika. He ovat todella onnellisia esimerkiksi uudesta julisteesta seinällä, taikka saavat tarkoituksen elämään sähköjunarataa katselemalla. Olisi mukava olla yhtä kiintynyt jumalaan, kuin hieman jälkeenjääneet ovat vaikkapa Saku Koivuun. Koivun olemassa olo on nimittäin helppo todeta. Olen nähnyt tyypin ihan livenäkin.

Elämä olisi paljon auvoisampaa, jos olisi edes pieni hippunen uskoa johonkin suurempaan voimaan.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Kuinka uskovainen tulee olla, voidakseen olla tosi uskovainen, ihanko sokeasti uskovainen?
Jos näin on, miten saattaa havaita sokeudessaan valon kirkastuvan kirkastumistaan sydänpäivään asti?

Valtakunta on kuin kivi, johon kompastuva tuhotuu ja joka päälle kaatuessaan murskaa. Toisin sanoen, pitää katsoa minne on menossa, mutta täytyy tarkkailla samaan aikaan ympäristöään kanssa. Kun niiden molempien tekeminen on hankalaa, helpointa varmasti olisi jos ei liikkuisi lainkaan.

Nythän myydään kirkasvalolamppuja korviinkin... Myös pitää huomioida että näkövammaisten, niiden valkoisten keppien käyttäjien joukossa on myös paljon putkinäöstä kärsiviä. Lisäksi aivot paikkaavat sokeita alueita "arvailluilla" näköhavainnoilla. Tästä johtuu se, että henkilö voi nähdä ilmassa leijuvia hattuja, kun koko henkilö ei ole rekisteröitynyt näköhermoihin.

Ehkä uskomisessa on sama juttu. ''Uskonnollinen putkinäkö" voi antaa liian ahtaita tai jopa valheellisia signaaleja aivoihin.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Kuinka uskovainen tulee olla, voidakseen olla tosi uskovainen, ihanko sokeasti uskovainen?
Jos näin on, miten saattaa havaita sokeudessaan valon kirkastuvan kirkastumistaan sydänpäivään asti?

Luulisin, että jos elämän ohjenuorana on olla itselleen rehellinen, niin silmiä pitää räpyttää sopivissa kohdin. Jos simmu on välillä kiinni ja välillä auki, niin voi ottaa ilon irti sekä sokeudesta että Valon Kirkkaudesta.

(vähäinen vastaus vähäiseen kysymykseen)

Kuinka uskovainen tulee olla, voidakseen olla tosi uskovainen, ihanko sokeasti uskovainen?
Jos näin on, miten saattaa havaita sokeudessaan valon kirkastuvan kirkastumistaan sydänpäivään asti?