Veljesseura.org

menetyksien kanssa on kai määritelty siihen tapaan että suru ei ole sairaus, mutta kun se pitkittyy ja siihen rupeaa liittymään syyllisyydentunteita ja alentunutta itsetuntoa niin ruvetaan pääsemään masennukseen.

Vieras kirjoitti:"Voi olla todella onnellinen lapsuus ja silti sairastua masennukseen."

Onko silloin kyse juuri siitä reaktiivisesta masennuksesta, reaktiona johonkin tapahtumaan syntyneestä ?
Toisaalta kai sanotaan että muutaman kuukuden valvottava masennus aiheuttaa jo itsemurhariskin, toisaalta kuitenkin että sellainen on hoidettavissa, pillerit ja terapia vain käyttöön niin kohta onkin toipunut.

Masennuksen puhkeamiseen vaikuttavia tekijöitä ei ymmärtääkseni täysin tunneta. Tiedetään kyllä, että tietyt asiat altistavat sille, mutta monesti yksiselitteistä syytä ei ole.
Miksi joku, jolla elämä näin ulkopuolelta katsottuna on täysin päin prinkkalaa, ei sairastu masennukseen ja toinen jonka elämä on hyvin, masentuu vakavasti.

Tässä on mielestäni hyvä linkki ja kertoo hyvin sen kuinka moninaisista tekijöistä on kiinni:
http://www.masennustalkoot.fi/riskitek.htm
Itse en ole mikään terveydenhuollon asiantuntija, mutta oma siskoni on sairastanut masennuksen, joten sen takia olen asiaan tutustunut.

"Voi olla todella onnellinen lapsuus ja silti sairastua masennukseen."

Onko silloin kyse juuri siitä reaktiivisesta masennuksesta, reaktiona johonkin tapahtumaan syntyneestä ?
Toisaalta kai sanotaan että muutaman kuukuden valvottava masennus aiheuttaa jo itsemurhariskin, toisaalta kuitenkin että sellainen on hoidettavissa, pillerit ja terapia vain käyttöön niin kohta onkin toipunut.

Vieras kirjoitti:No se on varmaankin kyse sairauden määritelmästä. Mutta yleensä tuohon myötävaikuttaa lapsuus, jos hyväksytään, arvostetaan yms ja osoitetaan se, niin sekin ilmenee myöhemmin kuten päinvastoin. Jostainhan sellainenkin arvokäsitys tulee, ei se elimellinen asia ole, että menneisyys olisi vastenmielinen. Eikä se Jehovakaan vaadi virheetöntä lapsuutta vaan uskolla saa pelastuksen joka siitä sitten on kiinnostunut.

Voi olla todella onnellinen lapsuus ja silti sairastua masennukseen.

Jos haluat pääsyn "ykkösluokan todistajiin", vaaditaan kyllä melko virheetön lapsuus ja aikuisuus… Tai ainakin se, että tulet oikeasta perheestä. Muutoin olet vähintäänkin hieman arvelluttavaa seuraa.

Järjestö se on, joka vaatii uskoa itseensä ja pelastusta tarjoaa.

No se on varmaankin kyse sairauden määritelmästä. Mutta yleensä tuohon myötävaikuttaa lapsuus, jos hyväksytään, arvostetaan yms ja osoitetaan se, niin sekin ilmenee myöhemmin kuten päinvastoin. Jostainhan sellainenkin arvokäsitys tulee, ei se elimellinen asia ole, että menneisyys olisi vastenmielinen. Eikä se Jehovakaan vaadi virheetöntä lapsuutta vaan uskolla saa pelastuksen joka siitä sitten on kiinnostunut.

No, täytyy vielä sanoa , että tuolla isoveljelläni oli kyllä erittäin vaikea itsekritiikki - ongelma ja kerran hän jopa sanoi sellaistakin ,että kun hän katsoo peiliin niin hän inhoaa itseään yli kaiken , eikä voi katsoa enempää, sekin on jokin sairaus.

Minulla on se sama , mutta olen tullut sen kanssa joten kuten toimeen, se on erittäin paha sairaus tuolla pääkopassa, ei ihmisen kuuluisi vihata itseään, eikä inhota.

Ja vaikka sen tiedostaa että se on huono asia inhota itseään niin sille ei silti voi oikein mitään, että sikäli ymmärrän isoveljeäni.

Hän pyyteli anteeksi ennen kuolemaansa kaikilta joille oli jotain koiruutta tehnyt ja minultakin pyysi anteeksi kun oli minua kiusannut - omaa pikkuveljeänsä. Sanoin hänelle etten edes muista sellaista, mutta hän sanoi että Jehova on siunannut sinua ja ottanut sinulta pahat muistot pois.

Mutta kyllä minä muistan ne nyt , eikä ne olleet mitään vakavia asioita, enimmäkseen sellasta mitä nyt voi olla veljesten välillä.
Mutta hänestä ne tuntuivat hirveiltä teoilta, kyllähän minäkin muistan että kohtelin isoveljeäni huonosti , olin silloin niin vihainen viinalle, kuitenkin itsekkin aloin myöhemmin juopotella, tosin en enää 2,5 vuoteen yhtään.Ei sovi mun pääkopalle.

Ennenkaikkeahan JPB on toiminut hyvässä uskossa, hyvää tarkoittaen, ja JPB:llä on tuossa kriisi.

Kaikkihan autamme kun käsitämme avuksi olevamme, kerromme sitten mistä lähteestä hyvänsä saamaamme tietoa, jota emme tule edes ajatelleeksi epäillä.

Eihän kukaan tietenkään toisen masennustakaan arvaa, ja tulisi se hoidattaa lääkärillä.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti: No, ei hän sitten mihinkään muuhun pystynyt, kun oli se lahja siihen judoon vain. Sitten masentui , paihteiden ja lääkkeiden käytön myötä sitten useiden kärsimysvuosien jälkeen , otti kaikki lääkkeet kerralla. Jaätti itsemurha viestin , että "Anteeksi, kun en jaksanut enää elää."

Sinusta saattaa tuntua siltä, että judo olisi voinut pelastaa veljesi. Veljelläsi meni paremmin siihen aikaan kun vielä harrasti judoa. Tuo masennus ja lääkkeiden käyttö ei välttämättä kuitenkaan olisi tullut torjutuksi, vaikka harrastus olisi pysynyt. Masennus usein johtuu kyllä niin suurista asioista, ettei sen tulemista voi estää. Harrastus olisi voinut loppua myös muista syistä, esim. loukkaantumisen seurauksena. Ethän nyt liikaa syytä itseäsi?

Vieras kirjoitti:--------

Tietämisen suhteen minusta on tullut vuosien mittaan epävarmempi. En usko, että ihminen voi saavuttaa eksakstia tietoa yliluonnollisesta, tuonpuoleisesta tai henkimaailmasta. Onneksi minulla oli vanha uskonto, johon saatoin katsoa sopivaksi palata.

"Kun valhetta vain oli uskontoni". Luulo ei ole tiedon väärti.

Mitä enemmän ihminen tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä.

Jarkke, olen hyvin pahoillani veljesi menetyksestä. Muista kuitenkin, että sinut oli aivopesty uskomaan kaikki tuo ja peloteltu kertomaan siitä vielä muillekin. Voimia!

Minä luulin tietäväni,(kun aikoinaan todistelin edesmenneelle veljelleni), että judon harrastaminen on väärin ja tupakointi on väärin ja naisten kanssa sekstaaminen on väärin ja kaikki on väärin.

No , tuloksena tästä tietämyksestäni oli se , että veljeni lopetti judon ja tuli hyvin ristiriitaiseksi itsensä kanssa, eikä enää pystynyt mihinkää koska Jehova näkee kaiken ja tappaa.

Veljeni, joka oli kilpaillut jo sm-tasollakin , lopetti siis rakkaimman harrastuksensa, vaikka olisi voinut kehittyä vaikkapa judomestariksi, joka opettaa siis muille judoa. Ja hän opetti jo silloinkin , vaikka oli vasta 17 vuotias.

No, ei hän sitten mihinkään muuhun pystynyt, kun oli se lahja siihen judoon vain. Sitten masentui , paihteiden ja lääkkeiden käytön myötä sitten useiden kärsimysvuosien jälkeen , otti kaikki lääkkeet kerralla. Jaätti itsemurha viestin , että "Anteeksi, kun en jaksanut enää elää."

Että se tietämyksestäni, enää en ole sen jälkeen tiennyt mitään , vaikka joku olisi jotain kysynytkin.

Sen olen tosiaan oppinut että minun ei kannata tietää mitään, jos tiedän jotain niin ihmisiä rupeaa kuolemaan ympäriltäni.
Mutta rauha isoveljeni sielulle, toivoo Jarkke.

Luulin tietäväni totuuden. Kävin tuntemattomien ihmisten luona ja kuvittelin olevani pelastuksen sanansaattaja heille. Opettaisin heille muka jotain kaikkein tärkeintä tietoa. Omat verisukulaiseni saivat jäädä lapsipuolen asemaan. Oli pääasia, että he hyväksyisivät uuden uskontoni.

Rukoilin Jehovaa auttamaan minua tässä raskaantuntuisessa pelastustyössäni. Olin tunnollinen: raportoin toimeni minuuttipelillä Joka paikassa kuten liikenneväliniessä tuntsin velvollisuudekseni levittää JT-uskontoa.

Silti. Kaikki tuntui epäaidolta ja epätodelliselta.

Vaikeat kysymykset deletoin mielestäni. En tutstunut luopiomatriaaliin. Aloin käyttää nettiä, joka oli ollut minulta kielletty ja tein haun nimellä "Jehovan todistajat". Järkytyin siitä, että aineisto vaikutti suorastaan saatanalliselta. Päätin salaa tutstua.

Sitten ex-tempore ero JT:stä ja koko elämän uudelleen muokkaus. Huomasin nimittäin, että olin luullut tietäväni jotain ja sain huomata, että olinkin vain ollut mielenhallinnan ja uskonnollisen propagandan uhri.

Tietämisen suhteen minusta on tullut vuosien mittaan epävarmaempi. En usko, että ihminen voi saavuttaa eksakstia tietoa yliluonnollisesta, tuonpuoleisesta tai henkimaailmasta. Onneksi minulla oli vanha uskonto, johon saatoin katsoa sopivaksi palata.

"Kun valhetta vain oli uskontoni". Luulo ei ole tiedon väärti.