Kirjoittaja perra » 11.08.2007 23:50
Hei kaikille,
Kirjoittelin tässä taannoin maailmankatsomuserosta parisuhteessa, ja nyt kerron lopputilanteen, johon ratkaisuun väjäämättä tilanne on edennyt jo ilmeisesti lähes vuoden ajan pikkuhiljaa.
Edellisen tekstini jälkeen pyysin kumppaniani lukemaan kirjoituksemme veljesseuran keskustelupalstalta. Kuten arvelinkin, hän suuttui siitä, että olin levitellyt asiaamme ulkopuolisille ja nimenomaan sivuille,joille kirjoittajat ovat luopioita, jotka pilkkaavat muita, ja joiden sanomisilla ei ole yhtään painoarvoa. Hän ilmoitti minun leimanneen hänet valehtelijaksi, ja painotti sitä, että ei ole koskaan painostanut minua, vaan edellyttänyt minua kuulemaan asianomaisia (=JT), eikä uskomaan kaikkien ulkopuolisten juttuja. No, tässä tämä tuli siis korjatuksi, hän ei siis painostanut minua, minä vain koin hänen sanomisensa niin ja tämä ei ole ainoa asia, jossa olen erehtynyt. Minussa on tämä ”tekovika” ja minun tulisi hakeutua hoitoon. Hän ilmoitti tuolloin, että parisuhteemme loppuu heti, jos vielä kerrankin kirjoitan veljesseuran sivuille.
Olen kirjoittanut muutaman mailin Markulle, ja hän on kommentoinut pitkän kokemuksensa kautta tilannetta osuvasti, siitä on ollut apua. Kumppanini ei ole todellakaan ole itsekään selvillä statuksestaan JT:n suhteen, vaikka kertookin sen olevan 20 vuoden takaista elämää (ilmoitaa eronneensa itse, osa perheenjäsennistä edelleen seurakunnassa mukana). Yritin toistuvasti keskustelua hänen JT statuksestaan , mutta seurauksena oli hirveä riita ja hän suuttui erittäin kovin, meni puhumattomaksi ja sanoi, että kaikki se, mistä halusin keskustella hänen kanssaan on syytöksiä häntä kohtaan menneestä, otan toistuvasti esiin asioita, joille hän ei voi enää mitään. Eli väistää jatkuvasti keskustelun tämän hetkisestä tilanteesta.
Myönnän auliisti, tätä tämä kiertely ja kaartelu liukkaan saippuan tavoin, on saanut minut toistuvasti suuttumaan ja haastamaan riitaa, mikä todellakaan ei ole ollut kaunista käytöstä minun puoleltani. Kuitenkin luottamus, jonka meni salaillessa asiaa toista vuotta ei palaa, ei ainakaan, jos asiasta ei voi kunnolla puhua ja selvittää väärinkäsityksiä läpi. Aikaisempia s-postejamme selatessani huomasin, että jo vuosi sitten olen vahvasti epäillyt suhteemme jatkamista, vaikken tiennyt miehen taustassa tuolloin yhtään mitään. Hän vain osasi toistuvasti manipuloida minut uskomaan, että kaikki muuttuisi paremmaksi (tosin sitä kautta, että minun käytökseni muuttuisi).
Lopputulos oli se, että hän ilmoitti saaneensa minun syytöksistäni tarpeekseen ja poistui elämästäni iäksi. En kuulemma ymmärtänyt, minkälaisen tuhannen taalan paikan hylkäsin hänessä, kukaan mies ei jatkossa tule haluamaan parisuhteeseen minun kaltaiseni akan kanssa, jos en muuta käytöstäni paremmaksi.
No hyvä, suunnaton helpotuksen tunne tunne valtaa vähin erin mieleni. Kuitenkin muistelen lämmöllä ja haikeana hyviä hetkiä, joita niitäkin oli paljon, muutenhan tämä piina (ilmeisesti molemminpuolinen) ei olisi jatkunut näinkään pitkään.
Onneksi on lämmintä kesää vielä jäljellä ja lomaakin vielä viikko, joten no hätä tässä. Kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille ja hyvää loppukesää ja pitkää lämmintä syksyä
t. perra
Hei kaikille,
Kirjoittelin tässä taannoin maailmankatsomuserosta parisuhteessa, ja nyt kerron lopputilanteen, johon ratkaisuun väjäämättä tilanne on edennyt jo ilmeisesti lähes vuoden ajan pikkuhiljaa.
Edellisen tekstini jälkeen pyysin kumppaniani lukemaan kirjoituksemme veljesseuran keskustelupalstalta. Kuten arvelinkin, hän suuttui siitä, että olin levitellyt asiaamme ulkopuolisille ja nimenomaan sivuille,joille kirjoittajat ovat luopioita, jotka pilkkaavat muita, ja joiden sanomisilla ei ole yhtään painoarvoa. Hän ilmoitti minun leimanneen hänet valehtelijaksi, ja painotti sitä, että ei ole koskaan painostanut minua, vaan edellyttänyt minua kuulemaan asianomaisia (=JT), eikä uskomaan kaikkien ulkopuolisten juttuja. No, tässä tämä tuli siis korjatuksi, hän ei siis painostanut minua, minä vain koin hänen sanomisensa niin ja tämä ei ole ainoa asia, jossa olen erehtynyt. Minussa on tämä ”tekovika” ja minun tulisi hakeutua hoitoon. Hän ilmoitti tuolloin, että parisuhteemme loppuu heti, jos vielä kerrankin kirjoitan veljesseuran sivuille.
Olen kirjoittanut muutaman mailin Markulle, ja hän on kommentoinut pitkän kokemuksensa kautta tilannetta osuvasti, siitä on ollut apua. Kumppanini ei ole todellakaan ole itsekään selvillä statuksestaan JT:n suhteen, vaikka kertookin sen olevan 20 vuoden takaista elämää (ilmoitaa eronneensa itse, osa perheenjäsennistä edelleen seurakunnassa mukana). Yritin toistuvasti keskustelua hänen JT statuksestaan , mutta seurauksena oli hirveä riita ja hän suuttui erittäin kovin, meni puhumattomaksi ja sanoi, että kaikki se, mistä halusin keskustella hänen kanssaan on syytöksiä häntä kohtaan menneestä, otan toistuvasti esiin asioita, joille hän ei voi enää mitään. Eli väistää jatkuvasti keskustelun tämän hetkisestä tilanteesta.
Myönnän auliisti, tätä tämä kiertely ja kaartelu liukkaan saippuan tavoin, on saanut minut toistuvasti suuttumaan ja haastamaan riitaa, mikä todellakaan ei ole ollut kaunista käytöstä minun puoleltani. Kuitenkin luottamus, jonka meni salaillessa asiaa toista vuotta ei palaa, ei ainakaan, jos asiasta ei voi kunnolla puhua ja selvittää väärinkäsityksiä läpi. Aikaisempia s-postejamme selatessani huomasin, että jo vuosi sitten olen vahvasti epäillyt suhteemme jatkamista, vaikken tiennyt miehen taustassa tuolloin yhtään mitään. Hän vain osasi toistuvasti manipuloida minut uskomaan, että kaikki muuttuisi paremmaksi (tosin sitä kautta, että minun käytökseni muuttuisi).
Lopputulos oli se, että hän ilmoitti saaneensa minun syytöksistäni tarpeekseen ja poistui elämästäni iäksi. En kuulemma ymmärtänyt, minkälaisen tuhannen taalan paikan hylkäsin hänessä, kukaan mies ei jatkossa tule haluamaan parisuhteeseen minun kaltaiseni akan kanssa, jos en muuta käytöstäni paremmaksi.
No hyvä, suunnaton helpotuksen tunne tunne valtaa vähin erin mieleni. Kuitenkin muistelen lämmöllä ja haikeana hyviä hetkiä, joita niitäkin oli paljon, muutenhan tämä piina (ilmeisesti molemminpuolinen) ei olisi jatkunut näinkään pitkään.
Onneksi on lämmintä kesää vielä jäljellä ja lomaakin vielä viikko, joten no hätä tässä. Kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille ja hyvää loppukesää ja pitkää lämmintä syksyä
t. perra