Veljesseura.org

Nezumi kirjoitti:Itsellä tuo on pitkään ollut, etten ole pahemmin huudellut todistajuudestani kenellekään koulussa sen enempää kun muutenkaan. Siippa on joskus vaan todennut, et arvasi jo parin näkemisen jälkeen vaikkei mulla lehdet tai mitkään pahemmin pyörineet pöydillä kämpässä ikinä. Siitä on tietysti tullut valitusta omalta vanhemmalta, kun en ole joka suuntaan huutelemassa jatkuvasti 'vapaamuotoisen todistamisen' nimissä. Lähinnä sitä on vaan hiipunut (ja edelleen hiipuu) pois suurempaa meteliä pitämättä, muttei ole vielä saanut irrottauduttua..ei niinkään siksi, että uskonnollisia kysymyksiä pitäisi sen oikeampina kuin muitakaan vaan niiden sosiaalispainotteisten syiden nojalla. Niin siitäkin huolimatta, ettei se ole kovin 'terveellistä' tietyssä mielessä..

Mulla oma siippa on muslimi, mutta eipä oo haitannut kun ei oo puhuttu uskonnosta. Mutta se ympärileikkaus vähän inhottaa kyllä ei ole oikein. Onko se JehovanTodistajille sitten oikein kun Juutalaiset sen teki raamatussa aikanaan? En ole tähän saanut vanhemmistolta vastausta.

Itsellä tuo on pitkään ollut, etten ole pahemmin huudellut todistajuudestani kenellekään koulussa sen enempää kun muutenkaan. Siippa on joskus vaan todennut, et arvasi jo parin näkemisen jälkeen vaikkei mulla lehdet tai mitkään pahemmin pyörineet pöydillä kämpässä ikinä. Siitä on tietysti tullut valitusta omalta vanhemmalta, kun en ole joka suuntaan huutelemassa jatkuvasti 'vapaamuotoisen todistamisen' nimissä. Lähinnä sitä on vaan hiipunut (ja edelleen hiipuu) pois suurempaa meteliä pitämättä, muttei ole vielä saanut irrottauduttua..ei niinkään siksi, että uskonnollisia kysymyksiä pitäisi sen oikeampina kuin muitakaan vaan niiden sosiaalispainotteisten syiden nojalla. Niin siitäkin huolimatta, ettei se ole kovin 'terveellistä' tietyssä mielessä..

Vieras kirjoitti:

Mutta esim. lasta ei tule hankkia todistajan kanssa. Lapsen hankkiminen on ihmiselle eri lailla vakava asia kuin todistajalle. Todistajat kasvattavat lapsesta lahkolaista salaten asian tarpeen vaatiessa..

Meillä ei niinkään siipan kanssa ole ongelmia, mutta itsellä on pääsääntöisesti toisen vanhemman kanssa joka on varsin kiinteästi mukana tuolla ja ajattelu tyyliltä varsin musta valkoinen niin sanotusti..(lapsen)lapsi on oiva kiristyskeino ellei kohde ole täysin päässyt irti hommasta. Olihan se mieltä ylentävää kuunnella puhelimitse jäkätystä ei niin kovin kauan synnytyksen jälkeen, kun muutenkin mieliala heitteli helposti, jäkätystä niinkin triviaalista asiasta kuin "Miten niin et vieläkään ole vienyt paperia maistraattiin, että lapsi menee väestörekisteriin..kastaakko sä sen aiot sitte? Pitää kai alkaa sitten valmistautumaan siihen ettei 'mulla ole lastenlasta', kun väärään uskontoon liitetään.." ja niin edelleen. Muitakin yhtä piristäviä keskusteluita on käyty, mutta ne on sitten oma lukunsa.

****

Ja joo, mie tiedän et tuo kuulostaa varmasti omituiselta, kun varsin paljon tunkeudutaan reviirille joka ei periaatteessa enää kuulu tietylle taholle, mutta pitkä tarina sekin..nyt sitä vain yrittää vielä hitaasti ja nätisti päästä irti, mutta aika näyttää pitääkö sitten ottaa ja erota jolloin itse on sitten se paha ja kamala ihminen joka ei ajattele yhtään miltä muista tuntuu. Kun pitää vaan repiä ja raastaa muiden sydän rikki..se tietysti unohdetaisiin sitten, että tuo on se viimeinen puolustus siihen että oma pää ja sydän olisi siihen mennessä kutakuinkin jo käsitelty samoin. ~jep, sukulaisvierailut on aina niin kivoja ja piristäviä~

Ninth kirjoitti:b) Veljesseura.orgin ansiosta

Internetin ansiota on minunkin jo yli 10 vuotta sitten tapahtunut lopullinen tilinteko Vt-seuran Ainoan Oikean Totuuden sekä paluuhalujeni kanssa. Johan noita paluuajatuksia ehdinkin elätellä semmoisen 25 vuotta. Hankin nettiliittymän juuri samoihin aikoihin kun minulle aikoinaan erottamisesta kertoneen kirjeen lähettänyt seurakunnanpalvelija soitti ja tarjosi katumusharjoituksia. Ensimmäisen puhelun hetkellä olin vasta päässyt surffailun alkuun, pari viikkoa myöhemmin olin toisen puhelun hetkellä jo ajatusteni herra.

Ilman nettiä olisin silloisessa elämäntilanteessa varmaan melko pienellä puheella palannut, toki parin viikon nettiseikkailun jälkeen olisin aivan varmasti myös lähtenyt. Se veikkonen, joka julkisesti väittää, että netillä ei ole merkitystä jäsenkatoon, joko valehtee tai ei tiedä mistä puhuu.

Camus kirjoitti:Jos kysytään että moniko on

a) salaillut todistajamenneisyytensä kavereilta ja jopa puolisolta
b) pitkään eroamisensa jälkeen ollut siinä harhassa että kyllä todistajilla kuitenkin muihin uskontoihin verrattuna on parempi raamatuntulkinta

niin väittäisin että aika moni täälläkin kirjoittava tunnustaa syyllistyneensä. Minä ainakin.

Olen säästynyt noilta
a) koska olen sulkeutuneeksi persoonaksi varsin avoin
b) Veljesseura.orgin ansiosta

Tosissaan, jos tätä sivustoa ei olisi, velloisin varmasti vielä vuosienkin kuluttua omantunnontuskissa ja Gehennaan joutumisen pelossa, kun en jaksaisi jatkaa Ainoan Oikean Totuuden omaavan Jehova Jumalan henkeyttämän järjestön yhteydessä sen takia etten ole tarpeeksi vahva ja sosiaalinen ja hurmaava ollakseni Hyvä ja JT-muotin mukainen ihminen. Enkä varmasti ole ainoa, jonka Veljesseura on onkinut kuivalle maalle.

Suurkiitos, arvoisat webbimasterit.

Öh, [/offtopic]

Pääasiassa ja olennaisesti lahkossa on vain yhdentyyppistä jäsenistöä, joka on fanaatikkoja.

Kuitenkin esim. suurin vuotuinen eroprosentti uskonnollisissa yhdyskunnissa on jt:lla, toivoakin on.

Mutta fanaatikolle keskustelu ei merkitse keskustelua, vaan Sinun värväämistäsi lahkoon.

Ota esim. vanhan kirjallisuuden scannatut näytteet nimim. Caitzun kotisivuilta (linkki sivulla http://www.jttuki.info
ja ota niitä esiin. Et saa menettää malttiasi, olisi oltava ystävällinen (koska maltin menettäminen jo voisi osoittaa hänelle että olet väärässä) ja vaadi hänet myöntämään mitä sivuilla lukee.

Ihmettele tarpeen vaatiessa, että kuka sitten osaa lukea heidän kirjoituksiaan jos ei heikäläinen itse.

Mutta esim. lasta ei tule hankkia todistajan kanssa. Lapsen hankkiminen on ihmiselle eri lailla vakava asia kuin todistajalle. Todistajat kasvattavat lapsesta lahkolaista salaten asian tarpeen vaatiessa, ja esim. Tanskassa on poliisi joutunut ajamaan todistaja takaa tämän lähdettyä karkuun verensiirtohoitoa tarvitsevan lapsen kanssa.

Camus kirjoitti:Jos kysytään että moniko on

a) salaillut todistajamenneisyytensä kavereilta ja jopa puolisolta
b) pitkään eroamisensa jälkeen ollut siinä harhassa että kyllä todistajilla kuitenkin muihin uskontoihin verrattuna on parempi raamatuntulkinta

niin väittäisin että aika moni täälläkin kirjoittava tunnustaa syyllistyneensä. Minä ainakin.

No myös minä tunnustaudun syyllistyneeni ensimmäiseen. En osannut käsitellä asiaa juuri lainkaan, koska minulla ei ollut eroni hetkellä ystäviä järjestön ulkopuolella. Tai muutama työkaveri, mutta kuka lähtee työkavereilleen yhtäkkiä lapsuuden traumoistaan itkemään...

Kohtaa B en kyllä allekirjoita, koska en voi sanoa koskaan uskoneeni oikeasti niihin oppeihin. Se taas johtuu siitä, etten koskaan tutkinut tai tulkinnut Raamattua sen takia, että olisin halunnut sitä itse, vaan tein sen muiden takia. Minulta odotettiin sitä. Mutta varmasti he, jotka ovat kokeneet itse uskoneensa JT-oppeihin rehellisesti, tuntevat tuota tunnetta.

Koen asian niin, että lapsuus seuraa aina mukana, kuten muukin historia. Ei siitä pääse eroon. Ainoa mitä voi yrittää tehdä, on elää sen kanssa. Oppia käsittelemään sitä ja ehkä jopa hyväksymään se. Mutta elämähän on aina tasapainoilua puoleen ja toiseen, uskonnollisesta historiasta riippumatta.

Jos kysytään että moniko on

a) salaillut todistajamenneisyytensä kavereilta ja jopa puolisolta
b) pitkään eroamisensa jälkeen ollut siinä harhassa että kyllä todistajilla kuitenkin muihin uskontoihin verrattuna on parempi raamatuntulkinta

niin väittäisin että aika moni täälläkin kirjoittava tunnustaa syyllistyneensä. Minä ainakin.

Miesystäväsi (entinen) on vain edelleen tuossa DENIAL -vaiheessa. Paras lääke on tutkia Vartiotorniseuran taustoja ja historiaa. Kun sitten tajuaa olleensa lahkolainen, irtautumisprosessi alkaa ja silloin entistä elämää ei enää häpeä eikä varsinkaan tulisi mieleenkään mennä takaisin.

Tuo skitsofreninen vaihe kun häpeää Totuutta mutta uskoo että Totuus on totuus on aika tuhoisaa jos haluaa olla rehellinen itselleen ja läheisilleen. Siksi on helpompaa kieltää ja unohtaa koko juttu. Uskon että tiedän miltä mieheltäsi tuntuu. Been there. Done that.

perra kirjoitti: ei ole todellakaan ole itsekään selvillä statuksestaan JT:n suhteen, vaikka kertookin sen olevan 20 vuoden takaista elämää (ilmoitaa eronneensa itse, osa perheenjäsennistä edelleen seurakunnassa mukana). Yritin toistuvasti keskustelua hänen JT statuksestaan , mutta seurauksena oli hirveä riita ja hän suuttui erittäin kovin, meni puhumattomaksi ja sanoi, että kaikki se, mistä halusin keskustella hänen kanssaan on syytöksiä häntä kohtaan menneestä, otan toistuvasti esiin asioita, joille hän ei voi enää mitään. Eli väistää jatkuvasti keskustelun tämän hetkisestä tilanteesta.

Erosta tuli repivä, mutta jännite kuitenkin laukesi.

Mielestäni kuvattu asetelma on valitettavan yleinen: henkilö on jättänyt lahkon fyysisesti taakseen jo aikoja sitten, mutta kuitenkin on yhä henkisesti lahkon ja sen oppien otteessa ja on haluton ja kyvytön käsittelemään asiaa.

Lahkon pelkkä jättäminen ilman poisoppimis- ja parantumisprosessia on kuin sodassa kranaatinsirpaleita saanut: sirpaleet saattavat koteloitua ja olla pitkään oireettomia, mutta saattavat myöhemmin tulehtua.

Mielestäni ko. henkilö kärsii nyt siitä, ettei aikanaan, lahkon jätettyään, tehnyt työtä ja nähnyt vaivaa lahko-ongelmansa käsittelyyn ja siitä poisoppimiseen. Asia tuli eteen parisuhteessa.

Vaikka suhde henkilöön on lopullisesti totaalisen poikki, voisi olla ystävällistä lähettää hänelle vaikka Pasi Turusen kirja tai Raymond Franzin kirjoja, jos henkilö osaa englantia. Ystävällisen kirjeen saattelemana henkilö voi puida jehovalaisuutta ko. kirjojen avulla, tai jos hän ei sitä tee, on hänelle kuitenkin annettu lääkkeet kouraan, silläkin uhalla, että henkilö ei pidä lähetystä hyväntahtoisena. Muutaman kympin rahallinen uhraus ja pieni vaiva ei liene liikaa.

Hei kaikille,

Kirjoittelin tässä taannoin maailmankatsomuserosta parisuhteessa, ja nyt kerron lopputilanteen, johon ratkaisuun väjäämättä tilanne on edennyt jo ilmeisesti lähes vuoden ajan pikkuhiljaa.
Edellisen tekstini jälkeen pyysin kumppaniani lukemaan kirjoituksemme veljesseuran keskustelupalstalta. Kuten arvelinkin, hän suuttui siitä, että olin levitellyt asiaamme ulkopuolisille ja nimenomaan sivuille,joille kirjoittajat ovat luopioita, jotka pilkkaavat muita, ja joiden sanomisilla ei ole yhtään painoarvoa. Hän ilmoitti minun leimanneen hänet valehtelijaksi, ja painotti sitä, että ei ole koskaan painostanut minua, vaan edellyttänyt minua kuulemaan asianomaisia (=JT), eikä uskomaan kaikkien ulkopuolisten juttuja. No, tässä tämä tuli siis korjatuksi, hän ei siis painostanut minua, minä vain koin hänen sanomisensa niin ja tämä ei ole ainoa asia, jossa olen erehtynyt. Minussa on tämä ”tekovika” ja minun tulisi hakeutua hoitoon. Hän ilmoitti tuolloin, että parisuhteemme loppuu heti, jos vielä kerrankin kirjoitan veljesseuran sivuille.

Olen kirjoittanut muutaman mailin Markulle, ja hän on kommentoinut pitkän kokemuksensa kautta tilannetta osuvasti, siitä on ollut apua. Kumppanini ei ole todellakaan ole itsekään selvillä statuksestaan JT:n suhteen, vaikka kertookin sen olevan 20 vuoden takaista elämää (ilmoitaa eronneensa itse, osa perheenjäsennistä edelleen seurakunnassa mukana). Yritin toistuvasti keskustelua hänen JT statuksestaan , mutta seurauksena oli hirveä riita ja hän suuttui erittäin kovin, meni puhumattomaksi ja sanoi, että kaikki se, mistä halusin keskustella hänen kanssaan on syytöksiä häntä kohtaan menneestä, otan toistuvasti esiin asioita, joille hän ei voi enää mitään. Eli väistää jatkuvasti keskustelun tämän hetkisestä tilanteesta.

Myönnän auliisti, tätä tämä kiertely ja kaartelu liukkaan saippuan tavoin, on saanut minut toistuvasti suuttumaan ja haastamaan riitaa, mikä todellakaan ei ole ollut kaunista käytöstä minun puoleltani. Kuitenkin luottamus, jonka meni salaillessa asiaa toista vuotta ei palaa, ei ainakaan, jos asiasta ei voi kunnolla puhua ja selvittää väärinkäsityksiä läpi. Aikaisempia s-postejamme selatessani huomasin, että jo vuosi sitten olen vahvasti epäillyt suhteemme jatkamista, vaikken tiennyt miehen taustassa tuolloin yhtään mitään. Hän vain osasi toistuvasti manipuloida minut uskomaan, että kaikki muuttuisi paremmaksi (tosin sitä kautta, että minun käytökseni muuttuisi).
Lopputulos oli se, että hän ilmoitti saaneensa minun syytöksistäni tarpeekseen ja poistui elämästäni iäksi. En kuulemma ymmärtänyt, minkälaisen tuhannen taalan paikan hylkäsin hänessä, kukaan mies ei jatkossa tule haluamaan parisuhteeseen minun kaltaiseni akan kanssa, jos en muuta käytöstäni paremmaksi.

No hyvä, suunnaton helpotuksen tunne tunne valtaa vähin erin mieleni. Kuitenkin muistelen lämmöllä ja haikeana hyviä hetkiä, joita niitäkin oli paljon, muutenhan tämä piina (ilmeisesti molemminpuolinen) ei olisi jatkunut näinkään pitkään.

Onneksi on lämmintä kesää vielä jäljellä ja lomaakin vielä viikko, joten no hätä tässä. Kiitos vielä kerran kaikille kommentoijille ja hyvää loppukesää ja pitkää lämmintä syksyä

t. perra

Kiitokset mukavista kommenteista. Meilo osaa avittaa monenlaisissa tilanteissa, asiallisesti ja tunkeilematta.. vaikka joskus tykkääkin palstalla hieman provosoida

Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette aikaanne säästämättä minulle vastanneet ja auttaneet minua tässä vaikeassa elämäntilanteessani, vaikka olenkin tavallaan ulkopuolinen. Tuntuu, että teistä jokainen on kasvanut ihmisenä kaikkien vaikeuksien kautta ja pystytte eläytymään toisen hätään ja jakamaan omaa kokemustanne, jotta pääsisin ehkä vähän helpommalla tarvitsematta tehtä kaikkia mahdollisia virheitä itse. Jos en olisi osunut tälle sivustolle, niin olisin kyllä haparoinut eteenpäin tosi kauan ja puolisokeana.

Aion mailata Markulle hänen ehdotuksensa mukaisesti, koska tunnen, että hänellä voisi olla minulle vielä henkilökohtaisemmin annettavaa. Hänen kommenttejaan lukeneena olen nähnyt, miten monipuolisesti hän on käynyt tätä problematiikkaa läpi. Kun pääsen vähän selvimmille vesille, niin kirjoitan stten, miten elämä on mennyt eteenpäin.

Tuosta vakaumuksensa salailusta ajattelin esittää mielipiteeni.

Itsekin häpesin uskontoani silloin kun olin vielä jt. En koskaan kertonut kenellekään työkaverille olevani jepukka. Kun esim asepalveluksesta tuli puhetta, niin vaihdoin keskustelunaihetta sujuvasti vaikka artisokan kasvattamiseen kukkaruukuissa.

Tämä johtui tietenkin siitä, että olin kiinni kyseisessä lahkossa.

Jehovantodistajana roikkuminen on kuin sairastaisi sukupuolitautia. Siitä ei mielellään kerro kenellekään. Mutta jos joskus on sairastanut ja parantunut, on paljon helpompi avautua asiasta. Kuulostaa paljon paremmalta sanoa että "mulla on ollut joskus kuppa", kuin että "mulla on kuppa".

Rakkaasi salailu johtuu siis häpeästä. Hän ei ole päässyt irti tuomitsevasta lahkosta ja käyttäytyy siksi niin oudosti. Oikeastaan hän salailee olemistaan ja elämistään molempiin suuntiin. Sinulle hän esittää tavallista maailmallista ja seurakuntaan päin katuvaa lammasta.

En tiedä onko moinen toiminta syy lopettaa suhde, mutta tunnen lähipiirissäni muutaman vastaavan tapauksen. Heidän elämänsä ei koskaan muutu. He ovat ainaisia takaisinpyrkijöitä ja sotkevat elämänsä siinä sivussa. Ikuinen kuolemankammo ja harmagedonin pelko sekoittuu ei-uskovien ihmisten vaistomaiseen halveksuntaan ja omaan kyvyttömyyteen olla kunnon lahkolainen. Jos olet valmis kestämään/sietämään moista niin varmaan voitte olla hyväkin pari. Toisaalta suhteen lopettaminen voisi olla rakkaudellista, koska se pakottaisi miestäsi katsomaan peiliin ja päättämään mitä hän todella haluaa tehdä elämällään.

Toivotan voimia teille molemmille. Ei käy kateeksi.

Lehtiveli kirjoitti:Valitettavaa, että muuten toimivassa parisuhteessa ilmenee tällainen ongelma. Kuten jo itsekin pohdit, että kun hän pystyi salailemaan noin ison asian niinkin pitkään, niin mitä muuta hän pystyisi salailemaan? Sitä kannattaa ajatella.

Nimenomaan näin, semminkin kun jehovantodistajuus on asia, jota ei - ohjeistuksesta huolimatta - tuoda aina ja kaikkialla esille. Jehovantodistajuus opettaa hyvin helposti pitämään itse 'taikasanan' taustalla, mutta asenteet ovat siitä huolimatta Vt-seuran sanelemia. Monet asenteet eivät karisseet minulta edes erottamistani seuranneina 25 vuotena. Vieläkin katkon hionoimpia säikeitä Vt-seuran asenteisiin.

Lehtiveli kirjoitti:Argumenttitaisteluun JT:n kanssa ei kannata lähteä, sillä he eivät ota kantaa mihinkään vaan lähtevät karkuun. Johtunee osittain myös siitä, ettei esitettyihin haasteisiin pystytä vastaamaan.

Ristiriitainen tilanne, mutta eiköhän asian ratkaisu ole tässä vaiheessa enemmän paikallaan kuin jossain epämääräisessä tulevaisuudessa, sinnehän se hyvin helposti siirtyy. Minä sain aivan riittävästi Vt-pohjaista hämminkiä avioliittooni erotettunakin. Näin jälkikäteen hävettää tuon äidiltä saadun uskonnon katala vaikutus.

perra kirjoitti:Millaista opastusta ja materiaalia voisin saada teiltä asioista perillä olevilta, kun kuitenkin jollain tasolla nähtävästi joudun nyt edustamaan miehelleni kaikkia maailman tuomitsevia ja ymmärtämättömiä ihmisiä?

En tarkoita ryöstää näytelmää, mutta jos laitat jotain sähköpostiini markku.meilo@hextek.fi niin katsotaan vaikka yhdessä tilannetta. Tällä en tietenkään tarkoita, että lopettaisit tänne kirjoittelun.

perra kirjoitti:Kun parisuhde alkaa viedä enemmän voimavaroja, kun se tuo, niin ilmeisesti on aika arvioida se sen kaikilla tasoilla uudestaan.

Monista eritasoisista lupauksista ja kertomuksista huolimatta lienee syytä lähteä tämän yhden elämän olettamuksesta.

perra kirjoitti:Se kemia vaan kun on ollut tosi hyvä…

Ymmärrän paremmin kuin hyvin mitä nuo sanat tarkoittavat, mutta jotain loiskiehuntaa suhteessanne on ollut tietämättäsi jo pitempään.

Valitettavaa, että muuten toimivassa parisuhteessa ilmenee tällainen ongelma. Kuten jo itsekin pohdit, että kun hän pystyi salailemaan noin ison asian niinkin pitkään, niin mitä muuta hän pystyisi salailemaan? Sitä kannattaa ajatella.

Itse tiedän omasta kokemuksesta, että JT aikana oppii kyllä valehtelemaan ja pitämään todelliset ajatukset piilossa.

Siitä keskustelusta JT:n kanssa ei sinulle todennäköisesti ole mitään iloa. He vain yrittävät käännyttää, mutta jos "todisteet" tökkii jo nyt, niin tuskin asia siitä muuttuu. Jos menet kokouksiin, rakkauspommitus saattaa tehdä vaikutuksen, jolloin oma arvostelukyky saattaa heittää.

Argumenttitaisteluun JT:n kanssa ei kannata lähteä, sillä he eivät ota kantaa mihinkään vaan lähtevät karkuun. Johtunee osittain myös siitä, ettei esitettyihin haasteisiin pystytä vastaamaan.

Se, lähdetkö keskustelemaan jonkun kanssa on tietysti oma asiasi ja päätöksen teet oman harkintakyvyn mukaan, mutta jos tiedät, ettei Jehovan todistajuus kiinnosta, niin suosittelen jättämään keskustelut väliin. Säästät aikaa & hermoja, ja puolisko ei saa liikaa toivonkipinää sinun mahdollisesta kääntymyksestä.