Kirjoittaja Vieras » 13.08.2007 10:43
Kyseisestä syöpäsairaalasta en tiedä, mutta hiljattain tai jokin aika sitten oli suomalainen neurokirurgi tv -haastattelussa.
Hän tekee päivässä monta leikkausta aivoihin, joista jotkut epäonnistuvat jotkut eivät.
Kyse siitä että on pakko yrittää auttaa mutta avunanto menee mahdollisen rajalle ja jopa sen yli.
Lääkäri ei itke 2 viikkoa kutakin potilasta erikseen, vaan keskittyy seuraavaan operaatioon.
Jos vartiotornissa annetaan ymmärtää lääkärin puhuneen perhe-elämän vaikeuksistaan potilaalle, on se osa todennäköisesti ei-totta.
Tuolloin oli pyhä velvollisuus puhua maailmanlopusta ja sillä tytön arvaa lääkäriä lohduttaneen, että hän vain välttää sen harman ja pian hän on taas paratiisissa, "mihim lääkärikin pääsisi, jos...".
Se ehkä eniten hämmästyttää tarinassa, että lääkäri toteaa kyseisen tytön mielenrauhan sittenkin tulleen helppoheikin maailmanlopun ennustuksen kylkiäisenä.
Onko mahdollista että lääkärin tilanne onkin ollut sellainen, että hän mennyt vain muodollisesti mukaan, sanotaanko sellaista "kulttuurijehovaksi".
Ehkä silloin puoliso on nalkuttanut vähemmän ?
H2O:lla kirjoiteltiin joskus todistajien kertomuksista lahkolehdissä. Omakohtaisen kokemuksen kautta kertoi eräs, että kirjoitus muuttui jo ensi portaassa, kun pomo sanoi että näin se pitää laittaa.
Kyseisestä syöpäsairaalasta en tiedä, mutta hiljattain tai jokin aika sitten oli suomalainen neurokirurgi tv -haastattelussa.
Hän tekee päivässä monta leikkausta aivoihin, joista jotkut epäonnistuvat jotkut eivät.
Kyse siitä että on pakko yrittää auttaa mutta avunanto menee mahdollisen rajalle ja jopa sen yli.
Lääkäri ei itke 2 viikkoa kutakin potilasta erikseen, vaan keskittyy seuraavaan operaatioon.
Jos vartiotornissa annetaan ymmärtää lääkärin puhuneen perhe-elämän vaikeuksistaan potilaalle, on se osa todennäköisesti ei-totta.
Tuolloin oli pyhä velvollisuus puhua maailmanlopusta ja sillä tytön arvaa lääkäriä lohduttaneen, että hän vain välttää sen harman ja pian hän on taas paratiisissa, "mihim lääkärikin pääsisi, jos...".
Se ehkä eniten hämmästyttää tarinassa, että lääkäri toteaa kyseisen tytön mielenrauhan sittenkin tulleen helppoheikin maailmanlopun ennustuksen kylkiäisenä.
Onko mahdollista että lääkärin tilanne onkin ollut sellainen, että hän mennyt vain muodollisesti mukaan, sanotaanko sellaista "kulttuurijehovaksi".
Ehkä silloin puoliso on nalkuttanut vähemmän ?
H2O:lla kirjoiteltiin joskus todistajien kertomuksista lahkolehdissä. Omakohtaisen kokemuksen kautta kertoi eräs, että kirjoitus muuttui jo ensi portaassa, kun pomo sanoi että näin se pitää laittaa.