Veljesseura.org

Nostellaas vähän vanhaa ketjua ylöspäin. Uusia vanhintarinoita kaivataan!

Mielenkiintoinen tuo kasteen peruminen, sillä JT:t väittävät että vihkiytyminen&kaste ovat peruuttamattomat. Näköjään U&YO osaa poppakonstit siihenkin.

Peruisivatkohan minunkin kasteen?

Jakke kirjoitti:Yhden tapauksen tiedän,

Eräänä aikana erotettiin 1 % porukasta (puolet palasi), jos tuota pidetään lähtökohtana, niin Suomessa saa monoa vuosittain 190 todistajaa. Siitä voi jo päätellä jotain.

Itse asiassa Australiassa on aikuisen miehen kaste peruttu. Mies oli hullaantunut jt-naiseen ja meni pikaisesti kasteelle, tietämättä mitä kaikkea siitä seuraa. Vanhimpien oli pakko myöntää, että päästivät miehen liian helposti kasteelle.

Poikkeus koettelee sääntöä.

+na

Anonymous kirjoitti:Kyllä syntisäkin asema on valmiiksi jo selvä valituskomiteassa.

Vanhimmisto saa olla epätäydellinen, mutta kun rivijäsenen epätäydellisyys tulee ilmi, niin alkaa kuulustelu. Olen lukenut aivan liian monta kokemusta siitä, että hengellisessä ravintoketjussa ylemmällä askelmalla olleelle on annettu enemmän liikkumavaraa kuin alempana olevalle. Kun ne nimitetään poikkeustapauksiksi, niin kaikki on taas 'hyvin'.

Jep. Tässä minunkin tuntemassani tapauksessa oli todellisuudessa kyse siitä, että tämä henkilö ei ollut vielä siinä vaiheessa valmis luopumaan kavereistaan ja sukulaisistaan. Nolottaa sanoakin, mutta minä olin se joka kannustin häntä pyytämään uutta komiteaa koolle.

Jakke kirjoitti:Yhden tapauksen tiedän, jossa valituskomitea kumosi erottamispäätöksen, mutta tässä taisi tehdä niin, että erotettavana olleen asenne muuttui (enempi tai vähempi vilpittömästi) katuvaisemmaksi näiden kahden komiteakäsittelyn välisenä aikana.

Tuota katumuksen vilpittömyyttä epäilen siksi, että myöhemmin tarina päättyi kyllä onnellisesti, eli erottamiseen

Valituskomiteaahan tarvitaan todella harvoin, sillä yleensä jokainen tajuaa tyytyä tuomioon olipa se millainen tahansa. Ei ole mukava pitkittää kärsimystä läpikäymällä useampia istuntoja.

Lähipiiristäni tiedän kuitenkin tapauksen jossa väärintekijän vaimo ei tyytynyt puolisonsa saamaan tuomioon, vaan halusi asialle uutta käsittelyä. Naapuriseurakunnasta tuli sitten veljet käsittelemään asiaa ja tuomio koveni hieman. Alkuperäisten rajoitusten lisäksi lätkäistiin julkinen ojennus (ja henkilökohtaista vittuilua). Parasta tuossa uudessa käsittelyssä taisi lopulta olla se, että naapurikaupunginkin jehovantodistajat pääsivät näin tiedon alkulähteille ja saivat uteliaisuutensa tämänkin skandaalin osalta tyydytettyä.

Yhden tapauksen tiedän, jossa valituskomitea kumosi erottamispäätöksen, mutta tässä taisi käydä niin, että erotettavana olleen asenne muuttui (enempi tai vähempi vilpittömästi) katuvaisemmaksi näiden kahden komiteakäsittelyn välisenä aikana.

Tuota katumuksen vilpittömyyttä epäilen siksi, että myöhemmin tarina päättyi kyllä onnellisesti, eli erottamiseen


edit: painovirhepaholainen

Edellinen minulta. hups kun unohtui tuo kirjautuminen. Ihmettelinkin tuota varmistuskoodia

Markku Meilo kirjoitti: Tuossa vaiheessa voisi kysellä, että miksi oikeuskomitean päätöksistä tehdyt valitukset johtavat aniharvoin muutoksiin?

Niinpä niin. Valituskomiteahan tulee seurakunnan ulkopuolelta mutta olisihan se kauheata, jos alkuperäisen komitean päätös asetettaisiin kyseenalaiseksi, varsinkin kun komiteoissa istuu usein ns. kovia naamoja esivalvojasta lähtien. Kyllä syntisäkin asema on valmiiksi jo selvä valituskomiteassa. Kyllä vanhimmiston toiminta on perinteisesti kaiken arvostelun ulkopuolella. Ai niin. Mitäs yleensä saa arvostella. Ei mitään. Kaikki pitää ottaa vastaan arvostaen

Ninth kirjoitti:Minulle aina jaksettiin muistuttaa, että ne vanhimmatkin ovat vain ihmisiä ja erehtyvät.

Tuossa vaiheessa voisi kysellä, että miksi oikeuskomitean päätöksistä tehdyt valitukset johtavat aniharvoin muutoksiin?

Hmh.
Minulle aina jaksettiin muistuttaa, että ne vanhimmatkin ovat vain ihmisiä ja erehtyvät.

Täsmälleen siitä syystä en enää pyörikään lahkon alaisuudessa.

Aiheena:"uraputki" jt:ssa ja kokemus vanhinten häikäilemättömyydestä.

Minun uraputkeni vanhimmaksi alkoi noin vuonna 1979.Silloin minut nimitettiin avustavaksi palvelijaksi ja vuonna 1982 vanhimmaksi.Ikää oli siis 24 ja 27.
Kyllä siihen liittyi paljon "tunteja",mutta "nuolemista" ei niinkään kovinkaan paljon koska en ole "nuolia-tyyppejä".

Minun kokemuksen vanhimmiston eli "vanhin-golleekojen" häikäilemättömyydestä on karmaisevaa.
Esim.erääseen oikeuskomiteaan minua pyydettiin vanhimman kanssa joka on tunne-elämältään hyvin yks-totinen.
Nimimerkki "johanneksen poika" on saanut tutustua tähän samaan tyyppiin.

Käsiteltävänä oli lievästi kehitysvammaisen kastetun sisaren tapaus.Hän oli rakastunut "maailmalliseen" poikaan ja varoituksista huolimatta hän sai "monoa".
Se oli hänen tunne elämälleen täys shokki.Hän ei tullut koskaan "rakkaudelliseen järjestöön" takaisin.
En tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu,mutta minä en lähtenyt moisiin "inkvisiittioihi" enää koskaan.

Toinen kokemukseni on eräästä rakkaudellisesta vanhimmmasta.Hän meni minun silmieni alla kurittamaan 2-vuotiasta poikaani.Itse en ollut silloin enää vanhin.Olin itse poistanut itseni vanhimmistosta erokirjeellä.Olin tekemässä silloin jo lähtöä vartiotornilahkosta.

Mutta silmieni alla kun tuo palvelusvalvoja otti poikaani hiuksista ja tajuttuani järkytyksen jälkeen mitä hän teki,kävelin kokouksen alussa salin etuosaan,missä hän istui ja karjaisin kovalla äänellä niin että kaikki kuulivat:"valikoi jätkä kahdesta vaihtoehdosta:Otatko turpiin vai soitanko poliisit?"
Hän meni sanattomaksi,naama kalpeni.
Mutta kun tuo P.S. oli iältään jo 75-vuotias minuun iski sääli.Turpiin en antanut.Sehän olisi potkaissut tyhjää.Valikoin ennemmin jalkojeni käytön.En pahemmin enää liikuskellut niissä piireissä.
Kaksi vuotta myöhemmin poistuin lopullisesti vartiotorni-lahkosta.

Tuossa kyseisessä seurakunnassa oli monen sorttista vanhinta.Jää kylmiä kuin kivi,vaimonsa hakkajia,mutta myös muutama nöyrän tuntuistaja heikkoja kunnioittavia.Eräs heistä lähti myöhemmin myös vanhimmantehtävistä ja vaikkakin on edelleen jäsen srk:ssa ei tietämäni mukaan siellä paljoakaan liikuskele.

Et semmonen tapaus.

Otinpa tämän pois, naps.

Lehtiveli kirjoitti:Olisi mukava kuulla tarkemmin vanhimman kokemuksia ja tarinoita, ja ennenkaikkia syitä lähtöön. Ja tietysti jos ikää uskaltaa paljastaa, niin sekin olisi kiva tietää

edit: aihe jaettu esittelypalstalta, tämä varmaan kiinnostaa monia -Jaakob

Olin 8, ja yksi vanhin vei kentälle, mutta mielestäni teki huono muistiinpanot. Sen nimi oli Mikko Kyyhkynen. Se oli aika nuori.

Toisen vahimman kanssa oltiin palveluskokouksessa samoihin aikoihin. Mun piti sanoa että "ainon etsiä uusia kenttäkavereita vanhemmista veljistä", sanoin sen vähän epävarmasti. Isompi mun kaveri sekosi sanoissan ja avustava Kepa jouitui sanomaan sen sanat.

Pari vanhempaa oli hyviä mutta pari tosi paskaa.

JohnTheRevelator kirjoitti: Vanhimmaksi nimitettiin tosi nuorena niinkuin ainakin silloin oli tapana. En ollut koskaan esim. mikään superinnokas kenttäilijä, enemänkin päinvastoin. Inhosin koko hommaa. Siihen aikaan vanhimmaksi pääsi kaikenlaisia jauhopäitä(minä mukaan lukien), johtuen selvästikin yleisen kiinnostuksen puutteesta. En usko, että tilanne on parantunut. Nuoria vanhimpia ja työn jatkajia lahkon on varmasti vaikea löytää, kun nykyiset jättävät hommansa.

Lahkoyhteisö on heimo ja aina heimovanhimmistoon on tulijoita, ainoa kysymys on, ovatko ko. henkilöt lahkon kannalta hyvää johtoainesta eli ovatko he riittävän aivopestyjä ja tekevätkö he ahkerasti lahkotyötä. Lahko ei hyödy vanhimmista, joilla on varaumia Vartiotorni-seuran oppeihin tai toimintatapoihin tai jotka eivät ole ahkeria lahkotyössä, sillä moisilla ei lahkoheimoa saada tuottavaan työhön.

Jos jotkut miehet välttelevät avustavan palvelijan tai vanhimman virkaa, vaikka jatkavat lahkossa, ovat he syystä tai toisesta jättäytyneet takapenkkiläisiksi. Helpon selitys moiseen passiivisuuteen on, että he ovat nähneet lävitse lahkosysteemin, jossa asema porkkanana miehiä usutetaan lahkotyöhön - ja todenneet, etteivät itse moiseen lähde. Tai he eivät koe olevansa heimon alfa-uroksia.

Kun itse olin innokas lahkolainen, pidin avustavan palvelijan tehtävää arvossa. Mikäli lahko olisi saanut minut jäämään lahkoon odottelemaan vanhimmaksi nimittämisen palkintoa, niin saattaisin yhä olla jonossa tehden lahkotyötä.