Veljesseura.org

En kertonut yksityisasioista kenellekään paljon mitään ja vanhin oli ilmeisesti varma, että jokaisella on jokin salattu synti. Ko. vanhin oli yleensä riidanhaluinen. Olimme alkkiksen luona saarnaamassa ja sama vanhin naljaili alkkikselle tämän mielipiteistä, että "mitä se tyhmä pää taas keksii". Vanhimman oma motiivi aikoinaan liittyä oli ollut, että hän haluaa todistaa JT-opin vääräksi. Aluksi hän vaikutti ystävälliseltä ja antoi aikaansa, mutta sitten suhtautuminen muuttui.

"sinulla on jotain kerrottavaa minulle. Sinulla on jotain kerrottavaa!"

Petit vaimoasi vanhimman vaimon kanssa? Varastit vanhimman Toyotasta karvanopat? Mikä sai aikaan moisen reaktion, että käski sinun painua pahvilaatikkoon? Ei kuulosta "normaalilta" vanhimman toiminnalta, joten kyselen.

Joo. Mulle tuli kerran yksi vanhin kylläkin oven taakse, vaikka varsinaista paimennuskäyntiä ei tehtykään. Astui lupaa kysymättä kynnyksen yli ja meni olohuoneeseen. Siellä alkoi tivaamaan, että "sinulla on jotain kerrottavaa minulle. Sinulla on jotain kerrottavaa!" Toisella puhelullaan hän antoi epäsuoraa neuvontaa jostakin tyypistä, joka oli totuuden vuoksi hylännyt työnsä ja asui pahvilaatikkojen keskellä. Käsitin, että hän tarkoitti, että minun olisi pitänyt tehdä yhtä radikaaleja ratkaisuja.

Paimennus(käynnit) on oman kokemukseni mukaan vanhimmiston taholta lähinnä geneeristä ongelmanratkaisua. Ihmistä ei nähdä ihmisenä, persoonana, vaan seurakuntaa potentiaalisesti uhkaavana ongelmana, joka pitää mahdollisimman pikaisesti ratkaista kuntoon, pois päiväjärjestyksestä.
Tästä järjestön taholta määrätystä vastaansanomattomasta ennakkoasetelmasta johtuen vanhimpien suhtautuminen on yksilöstä riippuen joko laimean väsynyttä velvollisuuden täyttämistä (= pakollinen, lyhytkestoinen vierailu, jossa turistaan enemmälti niitä näitä, ja takkia päälle vetäessä vanhin ehkä mainitsee, että "voisithan sinäkin siellä kokouksissa joskus käydä"), synnintuntoista ripitystä (= vanhimman lähes-monologi, jossa manataan tuomiopäivää syntisille suu vaahdossa), tai härskiyden rajoja hipovaa utelemista (= taustallla joko sosiaaliporno-tarpeinen vanhin, tai vanhimman vaimo).
Riippuen siitä, minkä sortin vanhin oven taakse sattuu paimennuskäyntiä tekemään, "uhri", tai siis raukkaparka laumasta eksynyt, on vierailun jälkeen joko raivoissaan, nöyryytetty, tai kiitollinen 'avusta'.

Kysymys: Miltä paimennus tuntui?

Huolenpitoa? Uhkailua? Määräilyä? Välittämistä?

Mikä oli vanhimipien tyyli?

Olitko nöyrä ja alentuva vai uhmakas ja itsepäinen?

Minulle yritettiin 10 v aikana tehdä vain yksi paimennuskäynti. Luvattiin tulla uudelleen, mutta ei koskaan tultu. Seurassa vallitsee myös paimennusportaikko vanhimpien aseman järjestössä mukaan.