Veljesseura.org

Pidin tuossa mainitussa gradussa etenkin hyväksi naamioituvasta pahasta. Näin olen kokenut. Nykyään näen veljillä "sarvet päässä".

[quote="Vieras"]En ole lukenut vielä vaalituloksia...[/quote]
Ja kun luet, niin älä kirjoita niistä tuloksista tähän osioon.

[quote="Markku Meilo"][quote="jtm"]Herra ei hylkää omiansa vaikka maalliset seurakunnat tekevät sen. Älä luota seurakuntiin vaan Herraasi.[/quote]
Lopeta tuollainen jehovantodistajuuteen liittymätön saarnaamisesi.[/quote]
En ole lukenut vielä vaalituloksia, mutta tuli mieleen:
"Puolue X ei hylkää vanhuksia, vaikka kaikki muut puolueet tekevät sen.
Älä luota muihin kuin puolue X.ään"
Tuntuuhan se äänestäminenkin olevan lähes uskonnollinen rituaali... ;D

"Jaloillaan äänestänyt".....

[quote="jtm"]Herra ei hylkää omiansa vaikka maalliset seurakunnat tekevät sen. Älä luota seurakuntiin vaan Herraasi.[/quote]
Lopeta tuollainen jehovantodistajuuteen liittymätön saarnaamisesi.

Seurakuntien ei kaikkien mutta joidenkin tarkoitus on vain asettaa lisätaakkoja ihmisten niskaan. Taakat ovet jopa niin suuria että niiden asettajat eivät pysty niitä noudettamaan. Oliko tuttu tekstiä? Näistä taakoista Jeesus Kristus kritisoi juutalaisia, mutta ne taakat ovat nyt täällä kristillisellä seurakunnilla.
Jeesus Kristus varoitti luottamasta kehenkään ihmiseen ja seurakuntaan vaan ainoastaan Häneen. Ihminen ei tarvitse seurakuntaa sielunsa pelastukseen ja henkiseen kasvuun vaan ainoastaan rakastamista Jeesukseen ja Jumalaan. Seurakunnat ovat yhtä kestäviä kuin siellä olevat ihmiset. Eikö Jumala samalla kun asettaa seurakunnan niin myöskin lopettaa sen. Pelastuneiden kuten sinä seurakunta ei ole maaillinen vaan se todellinen Herran seurakunta. Oireilet koska et voi hyvin ihmisten seurakunnassa ja se on oikein tai olisiko se Jumalan ilmoitus sinulle. Herrasi rakastaa sinua ja sen takia Hän ei halua, että kulkisit väärää tietä. Olet enemmän oikealla tiellä kun olet ollut ikinä. Jumala tietää puutteesi paremmin kuin sinä ja Hän laittaa sinut oikealle tielle jos vain uskallat luottaa Häneen. Olet vaikeuksiesi kanssa yksin, mutta et ole. Herrasi on kuullut sinua. Herra ei hylkää omiansa vaikka maalliset seurakunnat tekevät sen. Älä luota seurakuntiin vaan Herraasi.

[quote="Vieras"]Rukoilemisesta ei tässä muista yksilöidä jaetta, mutta selvästikin päinvastoin on Raamatussa.[/quote]
Pistetäänpä vaikkapa tästä pari jaetta:
9 Niin hän [Jeesus] puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Lk 18:9-14, KR 38) :D

" minulle painottamalla painotettiin, että rukoilemista ei kannata edes yrittää, sillä on täysin varmaa, ettei Jumala minua kuuntele. "

Käytetään niin raakoja menetelmiä kuin keksitään. Jossain "uhrikirjassa" oli jt:lle sanottu että Jehova ei tarvitse sinua mutta sinä Jehovaa.

Siis päinvastoin kuin Raamatussa sanotaan. Jeesushan puhui, kuinka kadonnt lammas oli hänelle tärkeä (tuossahan löytäisi yhden piilosyyn Kolminaisuuden kieltämiseen ?). Rukoilemisesta ei tässä muista yksilöidä jaetta, mutta selvästikin päinvastoin on Raamatussa.

Mutta rahavirrathan ovat jokaisen jäsenen lahjalaatikko- ym rahat, ja siitähän ne pienenee, eikä näköjään enää rakkauspommitukseen uskota eikä se tule enää kysymykseen epäilyksen herätessä.

Uskonnollinen burn out on todella hyvä ilmaus!

Eräs lapsuudenystäväni liittyi samoihin aikoihin (80-luvulla) helluntaiherätykseen, kun minä aloin tutkia. Yhtä aikaa lähdettiin pois 2000-luvun puolella. Nyt hän on kertonut minulle liittyneensä takaisin, mutta vähän joviaalimpaan helluntaisuuntaan. Koskaan ei uskonto ole meidän lapsuudenystävyyttä horjuttanut. Sinänsä kaiketi harvinaista?

Olen miettinyt omaa "kohtaloani". Tämä topic siis säväytti. Vastaukseni on EVVK. En osaa kuvitella itseäni enää ikinä minkään kirkkokunnan jäsenenä. (Tietysti sillä varauksella, että koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan)

Ev.lut. kirkkoa olen oppinut arvostamaan, koska välillä jouduin työn puitteissa sen kanssa tekemisiin (jos olisin JT, niin olisi koko ajan omatunnonpuruja yhteistyöstä Suuren Babylonin kanssa). Mutta en mitenkään osaa kuvitella siihenkään liittyväni. En osaa enkä pysty uskomaan helvettiin tai taivaaseen, enkä kuolemattomaan sieluun. Kaikki muotomenot, kuten Jumalan palvelukset, ahdistavat pelkkänä ajatuksenakin.

Raamattua joskus luen, yleensä verraten UM:n käännöstä, ja kirkon -38 ja -92 käännöstä. Rukoilen niin kuin ennen JT aikoja. Minulle oli eroprosessissa ehkä kovin pala, kun viimeisessä keskustelussa minulle painottamalla painotettiin, että rukoilemista ei kannata edes yrittää, sillä on täysin varmaa, ettei Jumala minua kuuntele. Jäi jotenkin olo, että pelkkä yritys olisi jo lisä pyhäinhäväistys.Tällä järjellä ajattelen, että kuolevainen ihminen on todella paljon haltijana, kun toiselta kuolevaiselta rukoilemisen evää. Mutta niinhän uskonnolliset johtajat ovat iän kaiken tehneet vääruskoisille, miksi tämä ryhmä olisi poikkeus?

" mieleeni on pyritty vaikuttamaan erittäin manipuloivalla ja hajottavalla tavalla ja usein jonkunlaista henkistä väkivaltaa käyttäen. " -USA:laislahko tarvitsee mielestään rahaa.

" En ole menettänyt uskoani johonkin ylempään Jumalaan " -Silloin on vastuu itseään kohtaan ja itsestään. Jos kokee kevään tulossa Jumalan, niin sen voi hyväksyä. Jos hengelliseksi kirjallisuudeksi ottaa mitä hyvänsä mieltä kohentavaa, on se oikein. Onhan myönteisiä ja rakentavia muistelmia, omaelämäkertoja taikka mitä hyvänsä, mistä saattaa vain jos saada ihmetyksen, että onko siinä sitten Jumala ollut takana siinänäkin. Saattaisiko jossain vaiheessa tuntea uteliaisuutta lahkon salaisuuksiakon kohtaan, sen näkee sitten.

Tilanne ja tunne on kuitenkin ohimenevä ja sekin näkökohta voisi jo helpottaa tulevaisuuteen suuntautumista.

[quote="Vieras"]Uuden rakentaminen on edelleen meneillään, mutta uskonnot tuntuvat monasti punaisleta vaatteelta samoin kuin päivittäin asemalla näkemäni lehtiteline-todistajat. [/quote]
Nyt kokemasi on täysin luonnollista ja ymmärrettävää ja kuuluu osana selviytymisprosessiin. Älä anna tämän tunteen häiritä itseäsi. Kaikella on aikansa, myös sillä, että heittää Raamattunsa ja muun uskonnollisen kirjallisuutensa nurkkaan. Salli aikaa itsellesi ja muullekin kuin pelkälle uskonnollisuudelle. Olet ollut pitkään väärän uskonnon pauloissa. On tullut aika tehdä jotain muuta kuin sellaista, mikä viittaa uskonnonnollisuuteen. Mikäli myöhemmin haluat palata uskonnollisuuteen, huomaat kyllä, ettei se ole karannut minnekään, mutta nyt ei ole se aika, vaan aivan kaiken muun. Tuuleta hieman. Ei taivas siitä niskaan putoa.

Myös Kletos on aivan oikeassa omassa näkökulmassaan. Taidan vain vanhana äijänä olla hieman radikaalimpi. :wink:

[quote="Vieras"]Olen JT-kokemusten jälkeen kokenut uskonnollisen burn outin. Olen halunnut joskus vilkaista Raamattua (en UMK:ta), mutta se tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Kaikki se uuvutus, jota seura kohdallani vaati tuntuu laskeutuvan raskaana niskaan. Uskonkäsitykseni ennen JT aikaa olivat valoisia, iloisia ja keveitä. Nykyään ajattelen monestakin uskonnosta negatiivisesti, jopa hyväksikäyttönä. En ole menettänyt uskoani johonkin ylempään Jumalaan, mutta jaksan vain huokauksen muodossa yrittää lähestyä sitä, jonka aikaisemmin tunsin omaksi uskokseni.

Koen, että mieleeni on pyritty vaikuttamaan erittäin manipuloivalla ja hajottavalla tavalla ja usein jonkunlaista henkistä väkivaltaa käyttäen. Kun ajattelen taaksepäin, tutkisteluaika oli antoisaa ja koin muka oppivani jotain uutta oppimisen arvoista, joka sittemmin näyttäytyi milessäni suurelta huijaukselta. Kaikkien tutkistelu noudattaa kaavaa. "Onko joku kieltänyt tukimasta...? Eräällä veljellä oli masturbointitaipumuksia..."

Sosiaaliset suhteet olivat suurin syy ja painostuskeino JT-seurakunnassa pysymiseen. Rakkauspommituksen jälkeen seurakuntalaisten ote kylmeni. Radikaali irtisanoutuminen sieltä, minulle väärästä lahkosta, toi muassaan suuren vapautuksen tunteen, jonka jälkeen karttaminen astui kuvaan ja teki elämästä vaikeaa.

Uuden rakentaminen on edelleen meneillään, mutta uskonnot tuntuvat monasti punaisleta vaatteelta samoin kuin päivittäin asemalla näkemäni lehtiteline-todistajat.

En ymmärrä, miten veljet jaksavat käydä kentällä, sellaiset veljet, jotka tietävät, että heidän sanomansa levitys saattaa häiritä ihmisten elämää ja onnellisuutta. Olisi tutkisteluvaiheessa ollut hyvä vierailla tämänkaltaisilla palstoilla, joista saa oikeaa tietoa. Minua pidettiin kielloin ja sanktioin uskonnollisesti tynnyrissäkasvatettuna pikän aikaa.[/quote]

Vinkki. Jos on oikeasti halua vilkaista Raamattua, niin vilkaise jotain muuta kuin UM-käännöstä. Paras vaihtoehto on KR38. UM-käännöksessä on sinun kannaltasi se huono puoli, että termistö tuo mieleen todistajien opit, jotka taas voivat aiheuttaa ahdistusta. Kirkkoraamatun kanssa sinulla ei varmaankaan tule vastaavia mielleyhtymiä.
Lisäys: Hups, olitkin sen asian tuossa jo itsekin maininnut. :oops:

Apua voit löytää myös gradustani, joka käsittelee noita mainitsemiasi aiheita. Jos kiinnostaa lukea, niin tässä linkki: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/21722

Jos joku asia askarruttaa mieltäsi, niin voit laittaa minulla myös sähköpostia. Posti kulkee osoitteella etunimi.sukunimi @helsinki.fi. Nimet löydät gradustani.

t. Kletos

Olen JT-kokemusten jälkeen kokenut uskonnollisen burn outin. Olen halunnut joskus vilkaista Raamattua (en UMK:ta), mutta se tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Kaikki se uuvutus, jota seura kohdallani vaati tuntuu laskeutuvan raskaana niskaan. Uskonkäsitykseni ennen JT aikaa olivat valoisia, iloisia ja keveitä. Nykyään ajattelen monestakin uskonnosta negatiivisesti, jopa hyväksikäyttönä. En ole menettänyt uskoani johonkin ylempään Jumalaan, mutta jaksan vain huokauksen muodossa yrittää lähestyä sitä, jonka aikaisemmin tunsin omaksi uskokseni.

Koen, että mieleeni on pyritty vaikuttamaan erittäin manipuloivalla ja hajottavalla tavalla ja usein jonkunlaista henkistä väkivaltaa käyttäen. Kun ajattelen taaksepäin, tutkisteluaika oli antoisaa ja koin muka oppivani jotain uutta oppimisen arvoista, joka sittemmin näyttäytyi milessäni suurelta huijaukselta. Kaikkien tutkistelu noudattaa kaavaa. "Onko joku kieltänyt tukimasta...? Eräällä veljellä oli masturbointitaipumuksia..."

Sosiaaliset suhteet olivat suurin syy ja painostuskeino JT-seurakunnassa pysymiseen. Rakkauspommituksen jälkeen seurakuntalaisten ote kylmeni. Radikaali irtisanoutuminen sieltä, minulle väärästä lahkosta, toi muassaan suuren vapautuksen tunteen, jonka jälkeen karttaminen astui kuvaan ja teki elämästä vaikeaa.

Uuden rakentaminen on edelleen meneillään, mutta uskonnot tuntuvat monasti punaisleta vaatteelta samoin kuin päivittäin asemalla näkemäni lehtiteline-todistajat.

En ymmärrä, miten veljet jaksavat käydä kentällä, sellaiset veljet, jotka tietävät, että heidän sanomansa levitys saattaa häiritä ihmisten elämää ja onnellisuutta. Olisi tutkisteluvaiheessa ollut hyvä vierailla tämänkaltaisilla palstoilla, joista saa oikeaa tietoa. Minua pidettiin kielloin ja sanktioin uskonnollisesti tynnyrissäkasvatettuna pikän aikaa.