Vieras kirjoitti:Vieras kirjoitti:Kyllä.
Se ei ollut velvollisuus, vaan PAKKO.
Pääsiäinen ahdisti lapsena tavattomasti,kun piti kökkiä sisällä eikä saanut mennä muualle kuin kirkkoon.
Joulu oli hauskempi, kun sai pari lahjaakin, ja pipareita. :)
Synttärit oli tosi karmeita tilaisuuksia, ja vanhemmat tuskailivat rahojen vähyyttä,kun oli PAKKO osallistua sukulaisten ja työkavereitten lahjoihin, ja mennä päiville pönöttämään, typerien sukulaisten kanssa...
Koulukaverit arvosti sen mukaan, kuka antoi parhaat synttärilahjat..
Ripillepääsy oli pakkopullaa, pakko käydä rippikoulu.
Ja vanhemmat kitisi rahanmenoa joka käänteessä: aina oli jotain juhlapyhää tai syntymäpäivää edessä, mihin piti rahaa säästää.
Ihmettelin itsekseni, miksi sikarikkaille sukulaisille piti ostaa kalliita lahjoja-kimpassa--
kun ei ne niitä lahjoja edes arvostaneet.
Aikuisten känniset toilailut juhlien ja synttäreiden tiimoilta olivat joskus hupaisia, joskus tosi murheellisiakin...
Sitten itse aikuisena noudatti kotoa opittua käytöskaavaa pakollisine kirkkopyhineen ja synttäreineen, ja "kissanristiäisineen".
--kunnes sain käsiini opuksen, josta tajusin, ettei mun oo mikään pakko niitä viettääkään :D
Lapsena opitut jutut oli kyllä sitkeessä..."mitä ihmisetkin sanoo jos me ei osallistuta Arvon 50-vuotislahjaan"..heh-heeh
Sulla on ollut luterilaiseksi poikkeuksellisen aktiivinen perhe lapsuudessasi. Minä kävin vain koulun kanssa vain joulu- ja kevätkirkossa. Vanhempien kanssa en koskaan. Riparin nuorisoleirin muodossa. Minua ei erotettu kirkosta eikä julistettu srk.ssa toimettomaksi.Yhtään helvetti-saarnaa en muista kirkossa kuulleeni (ks. Helvetti vs. harmagedon). En tiedä, miksi vanhempasi joivat, jos olivat näin poikkeuksellisen uskonnollisia? JT:t nauraa toisten tärkeille päville kuten 50-v juhlat elämän virstanpylväänä. JT-lapset kateellisia maailmallisille lahjoista?
Omat vanhemmat ei juoneet, mutta syntymäpäivillä,joilla kävimme-laaja suku-kyllä löytyi aina joku örveltäjä.
Joillakin synttäreillä ei tarjottu kahvia väkevämpää, mutta silti päivänsankari muuttui koko ajan puheliaammaksi....
Ainahan isoon porukkaan mahtuu joku jolla on taskumatti jne...
Uskovaiset vanhemmat yritti omalla käytöksellään näyttää örveltäjille että selvinpäinkin voi synttäreillä olla-etenkin autokuski-
mutta selän takana ne nauroivat heille!
Kyllähän toiset luterilaiset perheet käy joka sunnuntai vielä nykypäivänäkin kirkossa, vaikka taitaa harvinaisempaa olla...
Nykysin ei taida enää papit uskaltaa kovinkaan "puhuttelevia" saarnoja kirkossa pitää, ettei joku vaan suuttus ja eroaisi kirkosta ;D
mutta kyllä ne minun aikaan oli tulta ja tulikiveä täynnä, helvetinlieskoineen.
Riippuu tietysti myös siitä,missäpäin Suomea on...
Lapsenlapsi(luterilainen) oli aika hämmästynyt, kun näki" vihkiraamattuani" (KR33/38) tutkiessaan, että siellä luki monessakin kohtaa "perkele".
Hän pitää sitä kirosanana, eikä uudemmassa Raamatussa sitä käytetä......
Siinä sitä hauskuutta riitti, kun porukat päivitteli, miten Jt:n Raamatussa voi lukea "perkele"---
omia vanhoja KR-33/38 raamattujaan eivät ole sen vertaa avanneet...
Siellä ne naapurinkin Raamatut on sirosti kirjahyllyissä, välillä imuroidaan kirjahylly ja pyyhitään pölyjä pois.. :D
Itse en vietä synttäreitä.
Lapset luterilaisina viettävät, mutteivät odotakaan minulta synttärikutsuja.
Lahjoja olen heille ja lapsenlapsille ostanut silloin kun on sopivaa eteen tullut,ja antanut ne ilman kynttiläkakkuja ja seremonioita.
Yksi lapsenlapsista sanoikin että on kivaa, kun mummo on semmonen "yllärilahja-mummo" elikkä ei tuo lahjoja silloin kun he niitä muilta odottavat... mutta tuokin sitten toisena ajankohtana, ilman erityistä syytä ja odottelua.
Hyvin ovat lahjani kelvanneet, pyrin kyllä kuuntelemaan, onko joku juttu ajankohtaisen tarpeellinen, ja kuuntelen lasten mielipiteitä, mikä on lapsenlapsen tarpeet huomioonottaen mukava lahja..
Kun en tupakoi enkä kapakoi, on varaa ostella lahjoja useamman kerran...kuin synttärilahjaksi tai joululahjaksi ...
Tiedän ja uskon kyllä että muutkin mummot ostavat mussukoilleen lahjoja muulloinkin kuin jouluksi ja syntymäpäiviksi ;D
Mielestäni en kyllä ole huomannut että Jt-perheissä lapset olisivat mitenkään kateellisia" maaailmallisille" lapsille lahjoista, kyllä näkyvät ostavan Jt:t aika ahkerastikin lahjoja toisilleen ja lapsilleen..täälläpäin ainakin...
Omassa lapsuudessani raha oli aika tiukassa,ja siksi varmaan vanhempani tuskailivat kun oli "pakko" osallistua suvun synttärilahjoihin.
Niin oli varmaan monessa muussakin perheessä....
Ei ihmiset taida enää nykysin olla niin tiukkoja siitä että pitäs lahja ostaa, etenkin jos tietävät että toisella on työttömyyttä tms. muuta mikä pitää rahapussin laihana....?
Hyvä olisi jos osattaisiin sovussa elää, Jt:t ja muut uskonyhteisöt, etsimättä suurennuslasin kanssa vikoja toisistammae.. :)
Jokainen ihminen on oma persoonallisuutensa, ja siksi niitä hymyttömiäkin hetkiä tulee--- vaikka oltaisiin ihan samaakin uskoa.
[quote="Vieras"][quote="Vieras"]Kyllä.
Se ei ollut velvollisuus, vaan PAKKO.
Pääsiäinen ahdisti lapsena tavattomasti,kun piti kökkiä sisällä eikä saanut mennä muualle kuin kirkkoon.
Joulu oli hauskempi, kun sai pari lahjaakin, ja pipareita. :)
Synttärit oli tosi karmeita tilaisuuksia, ja vanhemmat tuskailivat rahojen vähyyttä,kun oli PAKKO osallistua sukulaisten ja työkavereitten lahjoihin, ja mennä päiville pönöttämään, typerien sukulaisten kanssa...
Koulukaverit arvosti sen mukaan, kuka antoi parhaat synttärilahjat..
Ripillepääsy oli pakkopullaa, pakko käydä rippikoulu.
Ja vanhemmat kitisi rahanmenoa joka käänteessä: aina oli jotain juhlapyhää tai syntymäpäivää edessä, mihin piti rahaa säästää.
Ihmettelin itsekseni, miksi sikarikkaille sukulaisille piti ostaa kalliita lahjoja-kimpassa--
kun ei ne niitä lahjoja edes arvostaneet.
Aikuisten känniset toilailut juhlien ja synttäreiden tiimoilta olivat joskus hupaisia, joskus tosi murheellisiakin...
Sitten itse aikuisena noudatti kotoa opittua käytöskaavaa pakollisine kirkkopyhineen ja synttäreineen, ja "kissanristiäisineen".
--kunnes sain käsiini opuksen, josta tajusin, ettei mun oo mikään pakko niitä viettääkään :D
Lapsena opitut jutut oli kyllä sitkeessä..."mitä ihmisetkin sanoo jos me ei osallistuta Arvon 50-vuotislahjaan"..heh-heeh[/quote]
Sulla on ollut luterilaiseksi poikkeuksellisen aktiivinen perhe lapsuudessasi. Minä kävin vain koulun kanssa vain joulu- ja kevätkirkossa. Vanhempien kanssa en koskaan. Riparin nuorisoleirin muodossa. Minua ei erotettu kirkosta eikä julistettu srk.ssa toimettomaksi.Yhtään helvetti-saarnaa en muista kirkossa kuulleeni (ks. Helvetti vs. harmagedon). En tiedä, miksi vanhempasi joivat, jos olivat näin poikkeuksellisen uskonnollisia? JT:t nauraa toisten tärkeille päville kuten 50-v juhlat elämän virstanpylväänä. JT-lapset kateellisia maailmallisille lahjoista?[/quote]
Omat vanhemmat ei juoneet, mutta syntymäpäivillä,joilla kävimme-laaja suku-kyllä löytyi aina joku örveltäjä.
Joillakin synttäreillä ei tarjottu kahvia väkevämpää, mutta silti päivänsankari muuttui koko ajan puheliaammaksi....
Ainahan isoon porukkaan mahtuu joku jolla on taskumatti jne...
Uskovaiset vanhemmat yritti omalla käytöksellään näyttää örveltäjille että selvinpäinkin voi synttäreillä olla-etenkin autokuski-
mutta selän takana ne nauroivat heille!
Kyllähän toiset luterilaiset perheet käy joka sunnuntai vielä nykypäivänäkin kirkossa, vaikka taitaa harvinaisempaa olla...
Nykysin ei taida enää papit uskaltaa kovinkaan "puhuttelevia" saarnoja kirkossa pitää, ettei joku vaan suuttus ja eroaisi kirkosta ;D
mutta kyllä ne minun aikaan oli tulta ja tulikiveä täynnä, helvetinlieskoineen.
Riippuu tietysti myös siitä,missäpäin Suomea on...
Lapsenlapsi(luterilainen) oli aika hämmästynyt, kun näki" vihkiraamattuani" (KR33/38) tutkiessaan, että siellä luki monessakin kohtaa "perkele".
Hän pitää sitä kirosanana, eikä uudemmassa Raamatussa sitä käytetä......
Siinä sitä hauskuutta riitti, kun porukat päivitteli, miten Jt:n Raamatussa voi lukea "perkele"---
omia vanhoja KR-33/38 raamattujaan eivät ole sen vertaa avanneet...
Siellä ne naapurinkin Raamatut on sirosti kirjahyllyissä, välillä imuroidaan kirjahylly ja pyyhitään pölyjä pois.. :D
Itse en vietä synttäreitä.
Lapset luterilaisina viettävät, mutteivät odotakaan minulta synttärikutsuja.
Lahjoja olen heille ja lapsenlapsille ostanut silloin kun on sopivaa eteen tullut,ja antanut ne ilman kynttiläkakkuja ja seremonioita.
Yksi lapsenlapsista sanoikin että on kivaa, kun mummo on semmonen "yllärilahja-mummo" elikkä ei tuo lahjoja silloin kun he niitä muilta odottavat... mutta tuokin sitten toisena ajankohtana, ilman erityistä syytä ja odottelua.
Hyvin ovat lahjani kelvanneet, pyrin kyllä kuuntelemaan, onko joku juttu ajankohtaisen tarpeellinen, ja kuuntelen lasten mielipiteitä, mikä on lapsenlapsen tarpeet huomioonottaen mukava lahja..
Kun en tupakoi enkä kapakoi, on varaa ostella lahjoja useamman kerran...kuin synttärilahjaksi tai joululahjaksi ...
Tiedän ja uskon kyllä että muutkin mummot ostavat mussukoilleen lahjoja muulloinkin kuin jouluksi ja syntymäpäiviksi ;D
Mielestäni en kyllä ole huomannut että Jt-perheissä lapset olisivat mitenkään kateellisia" maaailmallisille" lapsille lahjoista, kyllä näkyvät ostavan Jt:t aika ahkerastikin lahjoja toisilleen ja lapsilleen..täälläpäin ainakin...
Omassa lapsuudessani raha oli aika tiukassa,ja siksi varmaan vanhempani tuskailivat kun oli "pakko" osallistua suvun synttärilahjoihin.
Niin oli varmaan monessa muussakin perheessä....
Ei ihmiset taida enää nykysin olla niin tiukkoja siitä että pitäs lahja ostaa, etenkin jos tietävät että toisella on työttömyyttä tms. muuta mikä pitää rahapussin laihana....?
Hyvä olisi jos osattaisiin sovussa elää, Jt:t ja muut uskonyhteisöt, etsimättä suurennuslasin kanssa vikoja toisistammae.. :)
Jokainen ihminen on oma persoonallisuutensa, ja siksi niitä hymyttömiäkin hetkiä tulee--- vaikka oltaisiin ihan samaakin uskoa.