Isyyden kriisi

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Isyyden kriisi

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja RaM » 30.05.2011 23:23

Tämä on ollut mielenkiintoinen avaus ja KN on tuonut hyviä näkökulmia aiheeseen. Ajattelin pohtia asiaa huolella ennen omaa kommenttiani. Yksi hienoinen ero on siinä, pohtiiko tarvetta avartaa oman lapsensa vai sisaruksensa/vanhempansa käsitystä asioista. Ymmärrän hyvin KN:n mietteet kun olen kokenut vastaavaa oman äitini suhteen. Toisaalta hän on iäkkäänä täysin oikeutettu pitämään kaikki käsityksensä ja kaikki keskustelumme lahkosta ja yleensä uskonnosta lähteekin siitä, että HÄN haluaa keskustella kanssani niistä. Nyt on viimeaikoina tilanne yllättäen taas kääntynyt erittäin lahkokriittiseksi mikä on toisaalta hyväkin asia, mutta toisaalta olen hieman surullinen. Se kuvastaa samalla hänen pettymystään siitä, että lahko on hylännyt hänet - entisen seruakunnan 'keskipisteen' - nyt kun on vanha ja kyvytön osallistumaan enää mihinkään.

Oman lapsen suhteen on kyllä yksi ero jossa tunnen omien lasteni kautta Rippelin tuskan.
Jos jollain kuolee sisarus tai vanhempi, niin tuo meneteys ja tuska ei ole mitään sen rinnalla jos oma lapsi kuolee. Se on kaikkein pahinta mitä voi kokea. Tässä näkökulmassa myös tuo opettamiskysymys on syvällisempi ongelma.

Oma pohdinnan jälkeinen ajatukseni on, että mikäli välit ovat noinkin hyvät niin mitään kiirettä asioiden opettamisessa ei kannata pitää eikä synnyttää kiistakysymyksiä. Tiedon jyviä kannattaa tiputella ja odotella lapsen kasvamista kohti aikuisuutta ja omaa ajattelua. Mielestäni tavoitteena olisi kuitenkin hyvä olla hänen mahdollisimman laaja-alaisen ajattelutavan kehittäminen. Yksi asia jota itse ehkä Rippelin sijassa voisin aina joskus pitää aiheena esillä on se täysin erilainen ja ihmeellinen muinainen maailma jossa dinosauruksen ovat aikoinaan eläneet. Varmasti poikaa kiinnostava asia joka itsellänikin oli yksi merkittävin asia ahaa-elämysten alkaessa syntymään. Tyrannosaurusta on vaikeaa sijoittaa paratiisiin.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Vieras » 30.05.2011 22:45

Kaikella kunnioituksella poikasuhdettasi kohtaan.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja rippeli » 30.05.2011 21:26

Vieras kirjoitti:"Tuollaiset ihmiset pyrkivät hajottamaan muitten perheitä ja olemaan kusipäitä vaikka olisivat ateisteja. Jotkin asiat liittyvät luonteeseen eivätkä uskontoon"

Paitsi ettei mikään luonne keksi lähteä hautausmaalle kaupittelemaan vartiotornia sen vuoksi että perheenjäsen on kuollut. Kyse on pitkäaikaisen systemaattisen tuotekehittelyn, suunnittelun ja markkinoinnin tulos, aivopesukäytäntöä noudattaen.
Tuo on kyllä totta. Olen itsekin ollut hautuumaalla kauppaamassa vartiotornia. Siitä on vain niin paljon aikaa etten muista sitä todeksi. Eihän kukaan voisi olla niin kusipäå.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Vieras » 30.05.2011 13:51

"Tuollaiset ihmiset pyrkivät hajottamaan muitten perheitä ja olemaan kusipäitä vaikka olisivat ateisteja. Jotkin asiat liittyvät luonteeseen eivätkä uskontoon"

Paitsi ettei mikään luonne keksi lähteä hautausmaalle kaupittelemaan vartiotornia sen vuoksi että perheenjäsen on kuollut. Kyse on pitkäaikaisen systemaattisen tuotekehittelyn, suunnittelun ja markkinoinnin tulos, aivopesukäytäntöä noudattaen.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Kovanyrkki. » 30.05.2011 13:21

On toki aivan oikein antaa täysi-ikäiselle jehovantodistajalle tietoa lahkosta, ei siinä ole mitään väärää. Jokainen täyspäinen tiedon antaja varsin pian kyllä huomaa, jos vastaanottaja ahdistuu tai ei halua "kuulla" mitä tiedon antaja esittää. Olen itse antanut kriittistä tietoa kiihkeissä keskusteluissa äidilleni, joka varsin pian syyttää minua luopioksi ja rupeaa sekoilemaan tavalla, että olen huolissani hänen(kin) mielenterveydestä.
Äitini on perustyyppi JT, ei luovu vaikka mitä tapahtuisi.

Kovanyrkki.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja rippeli » 30.05.2011 11:37

Vieras kirjoitti:" tietyntyyppiset ihmiset ovat onnellisia ollessaan siellä. Miksi paljastaa heille totuutta, koska se ei oikeastaan parantaisi heidän elämäänsä millään tavalla? "

Esim. koska se lahko-onnellinen tekee kaikkensa hajottaakseen normaali-onnellisen naapurisi perheen, joista ei kukaan sitten ole onnellinen, vaikka jostakin tulisi messiaanisessa hurmiossa lahkolähetystyötä hosuva hihhuli, kunnes väsähtäisi, ja rupeaisi valtakunnansalijuoruajaksi, arvostelemaan kanssalahkolaistensa liian lyhyttä hametta, väärää lastenkasvatusta, lahkonormien löysyyttää nuorten seurustelemisessa...
Tuollaiset ihmiset pyrkivät hajottamaan muitten perheitä ja olemaan kusipäitä vaikka olisivat ateisteja. Jotkin asiat liittyvät luonteeseen eivätkä uskontoon.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Vieras » 30.05.2011 10:41

" tietyntyyppiset ihmiset ovat onnellisia ollessaan siellä. Miksi paljastaa heille totuutta, koska se ei oikeastaan parantaisi heidän elämäänsä millään tavalla? "

Esim. koska se lahko-onnellinen tekee kaikkensa hajottaakseen normaali-onnellisen naapurisi perheen, joista ei kukaan sitten ole onnellinen, vaikka jostakin tulisi messiaanisessa hurmiossa lahkolähetystyötä hosuva hihhuli, kunnes väsähtäisi, ja rupeaisi valtakunnansalijuoruajaksi, arvostelemaan kanssalahkolaistensa liian lyhyttä hametta, väärää lastenkasvatusta, lahkonormien löysyyttää nuorten seurustelemisessa...

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja rippeli » 30.05.2011 08:55

Bergerac kirjoitti:
rippeli kirjoitti: Haluaisin paljastaa hänelle lahkon kaikki pahuudet ja ristiriitaisuudet, mutta tiedän että siitä tulisi hänelle hirvittävä ristiriita.
Tohon lihavoituun asiaan liittyen:

Entä jos hän kysyy sinulta jotain, on varmaan jo kysynytkin, kysymyksiä jotka liittyvät lihavoituun, esim luopiotoiminnasta tms ja pahimmassa tapauksessa kertoo/näyttää sinulle jotain jostakin Seuran kirjoituksesta, puheesta tms liittyen esim luopioihin ?

Saattaa olla vaikeata vastata aiheuttamatta minkäänlaista ristiriitaa (mihinkään suuntaan) ? Nuoralla tasapainoilua, kieltämättä.
Poikani ei koskaan kysy taikka muutenkaan puhu uskonnosta ollassaan kanssani. Hän keskittyy maailmalliseen elämään, eli katsoo urheilua telkkarista ja tapaa maailmallisia lapsia. Hän on vielä niin nuori. Syntymäpäivät ja joulut ovat tulleet hänelle tutuksi, vaikka hän äitinsä vuoksi niitä onkin karttavinaan. Luulen että äiti on sanonut pojalle, ettei uskonnollisista asioista saa puhua kanssani. Iän myötä asia varmaan muuttuu, mutta tällä hetkellä hän saa kermat molemmista kakuista.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Tony » 30.05.2011 08:33

Joissakin tapauksissa lienee hyvä idea olla tuputtamatta liiaksi totuutta totuudesta. Onhan tätä infoa olemassa kaikkien saatavilla 24/7.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Bergerac » 30.05.2011 00:55

rippeli kirjoitti: Haluaisin paljastaa hänelle lahkon kaikki pahuudet ja ristiriitaisuudet, mutta tiedän että siitä tulisi hänelle hirvittävä ristiriita.
Tohon lihavoituun asiaan liittyen:

Entä jos hän kysyy sinulta jotain, on varmaan jo kysynytkin, kysymyksiä jotka liittyvät lihavoituun, esim luopiotoiminnasta tms ja pahimmassa tapauksessa kertoo/näyttää sinulle jotain jostakin Seuran kirjoituksesta, puheesta tms liittyen esim luopioihin ?

Saattaa olla vaikeata vastata aiheuttamatta minkäänlaista ristiriitaa (mihinkään suuntaan) ? Nuoralla tasapainoilua, kieltämättä.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Kovanyrkki. » 30.05.2011 00:24

rippeli kirjoitti:Miksi paljastaa heille totuutta, koska se ei oikeastaan parantaisi heidän elämäänsä millään tavalla?
Olet oikeassa.
DDR:n muistoa vaalitaan ja tuota ilmiötä kutsutaan Ostalgiaksi. Ei muutaman vuosikymmenen propaganda derkkujen kauheuksista ja nyt tarjolla olevasta vapaudesta ole muuttanut tuon porukan mielipidettä. Heille piikkilankojen takana ollut turvallinen Saksa, vastasi kuvaa paratiisista.

Jehovantodistajissa on samanlaisia ihmisiä. Heille tämän palstan totuudet, merkitsevät turvallisesta elämäntavasta luopumista. Heille jehovantodistajuudesta luopuminen, ei toisi heidän elämäänsä yhtään onnellisuutta lisää. Heistä tulisi samanlaisia "Ostalgikkoja" he muistelisivat elämänsä tähtihetkiä jehovantodistajina loppuelämänsä.

Kovanyrkki.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja rippeli » 29.05.2011 23:32

Kovanyrkki. kirjoitti:En tarkoittanut sinua ja ylipäätänsä ei ole tarkoitus loukata ketään. Tietty muistikuva/takauma/Fläshback iski ja vanha aatu nosti päätänsä, kun totesit asioita, josta olen vuosia vaahdonnut ja osin varsin kitkerästi väitellyt.

Mutta en lähde väitelemään enää, jokainen ajatelkoon tykkönänsä mitä haluaa.

Kovanyrkki.
Juu. Ei väitellä. Ja täytyy myöntää että itsellänikin on ajatusmaailma hieman muuttunut tuossa vuosien varrella. Aikoinaan halusin pelastaa kaikki pois lahkon piinasta, mutta nykyisin olen huomannut että tietyntyyppiset ihmiset ovat onnellisia ollessaan siellä. Miksi paljastaa heille totuutta, koska se ei oikeastaan parantaisi heidän elämäänsä millään tavalla?

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Aaron Hannu » 29.05.2011 20:02

Hyvä Rippeli!

Sano vapaasti se, mitä ajattelet, mutta vältä pakottamista. Minun mielipiteeni on että hedelmät kypsyvät hitaasti ja lapset huomaavat ennenpitkää, että heitä on opetettu väärin. Ole ainoastaan ystävällinen ja myötämielinen lastasi kohtaan - niin rakasta häntä sellaisena kuin hän on ja sano, että tärkeintä on se, että olet onellinen.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Vieras » 29.05.2011 12:48

Jos oisin Rippelinnä Rippelin poijjaan kans, niin tekisin täysin selväksi pari asiaa, tarkoittaen esitysmuodon viksuksi.

Sanotaan esim. siitä vuoteen 1914 päättyvästä vuosilukulaskennasta joku sellainen kohta, johon lahkolla ei selitystä ole vaan vain pyrkimys pimitykseen. Laittaisin sen paperille ja pyytäisin käyttämään asiaan niin aikaa että se tulisi mielessä selväksi ja toteaisin, että sen jälkeen lahkolla ei ole mitään merkitystä, koska se on väärässä ja valehtelee.

Sitten tuo verensiirtokielto, josta ottaisin ne kriittiset kohdat esille, ja että 3 Moos 17:15 sallii syödä eläintä verinensäkin, mutta että tämä jae on ilmeisesti aikanaan lipsahtanut lahkossa ohi silmien eikä sitä kehdata käsitellä asianmukaisesti sen merkityksen kannalta nykyäänkään. Vetoaisin, että ei ottaisi tunnolleen tämmöiseen verihullutukseen taivuttelemista kenenkään ihmisen osalta, koska jos hän myöhemmin joutuu ajattelemaan asioita ja tekemään selvän kannan lahkoon kuten isänsä, on vastaavasti mieli keveämpi jos ei semmoistakaan syntiä ole tehnyt, mistä toisen henki menisi.

Re: Isyyden kriisi

Kirjoittaja Vieraas » 29.05.2011 08:18

rippeli kirjoitti:Poikani on hyväksynyt minut vaikka olen luopio ja koulussakin menee hyvin, joten miksi horjuttaisin hänen maailmankuvaansa? Hän voi hyvin omaksua elämäntyylin missä nautitaan elämästä vaikka samalla piilotellaan asioita. Niinhän aika moni maailmallinenkin tekee.

Minusta on parempi antaa pojan nauttia elämästä kuin se, että hänen pitäisi ottaa kantaa siihen että äiti ja isä uskovat eri tavalla.
Omalla vaatimattomalla kokemuksellani sanoisin, että aika tekee työtä totuuden, ei "totuuden" hyväksi lapsissa. Lapsesi etu on, että hän näkee todellisuudessa molemmat elämäntavat, eikä Jehovan todistajien suorittama demonisointi toimi. Lähipiirissäni on esimerkkejä, että oman valinnan tekeminen voi kestää, mutta en jaksa mitenkään uskoa, että vaaka kallistuisi todistajien puolelle. Olisin aika luottavainen.

Ylös