Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuudesta

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuudesta

Re: Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuud

Kirjoittaja Vieras » 16.08.2011 16:16

Puhe oli siitä että lahkolaiset ovat aivopestyjä. Mielenhallinasta puhuvat jotkin asiantuntijat.

Siitä johtuu että Room. 13 olivat ensin maalliset, sitten taivaalliset ja uudestaan maalliset siten että lahkolaisen mielestä juuri niin kuuluu ollakin.

Re: Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuud

Kirjoittaja Harmus » 16.08.2011 15:15

Vieras kirjoitti: -ja Harmus ymmärtää että piikittely tulee kohdistaa lahkon jättäneisiin entisiin jehovantodistajiin.

-Harmukselle sopisi että että hän kehuisi jt:n ulkoisen teon ja kieltäisi puhumasta teon henkisestä aikaansaajasta.
En tiedä miksi kieltäisin tai vähättelisin teon henkistä aikaansaajaa. Enemmänkin puhe taisi olla siitä, että yhteisön painostus näyttäisi saavan kristityiksi tunnustautuvia liikkeelle ja paljon muu ei.

Piikittelin mielestäni kristittyjä yleensä. Täällä asiaa pohtivat tietysti etupäässä entiset Jehovan Todistajat.

Re: Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuud

Kirjoittaja Vieras » 16.08.2011 14:59

"" Ollaan ... kristittynä ... . Piikittely on tarpeen ""
-ja Harmus ymmärtää että piikittely tulee kohdistaa lahkon jättäneisiin entisiin jehovantodistajiin.

"" Entä sitten? Mikä raati hänen toimintansa motiivit punnitsee? ... mutta tässä ei puhuttu nyt siitä. ""
-Harmukselle sopisi että että hän kehuisi jt:n ulkoisen teon ja kieltäisi puhumasta teon henkisestä aikaansaajasta.

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Tony » 16.08.2011 13:56

Harmus kirjoitti:Kaikissa muissakin maailmankatsomuksissa antaminen on yleensä jaloa. Silti ainakin kristillisessä mielessä antamisessa "liiastaan" tai "puutteestaan" on vinha ero.
Näinhän se menee. Mielestäni tässä on kuitenkin epäoleellista alleviivata jehovantodistajien jalomielisyyttä aikansa uhraamisesta, kun se aika uhrataan velvoitteesta. Vähän kuin pitäisi jalona että yhdyskuntapalvelukseen määrätty suorittaa velvoitteensa.
Se ettei pelkkään omaan omaantuntoon luoteta, vaan myöskin yhteisö syyllistää aiheesta, se ei kai ole ihan uusi asia Kristityille?
Ei ole uusi asia, ei. Syyllisyyshän on tavalla tai toisella kupletin koko juoni. Riippuu sitten kunkin lafkan vetäjistä, miten syyllisyyttä lafkassa jäseniin käytetään.

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Harmus » 16.08.2011 13:32

Tony S kirjoitti: Tavalla tai toisella aika ja raha ovat verrattavissa. Siinä missä hyväntekeväisyyteen annetaan kenenkään kiristämättä, jos sitä ihan omaa omatuntoa ei oteta lukuun, niin jt:t velvoitetaan antamaan ja antamatta jättämisestä soimaa muukin taho kuin omatunto. Tuossa on vissi ero enkä jälkimmäistä kutsuisi kovinkaan aidoksi.
Kaikissa muissakin maailmankatsomuksissa antaminen on yleensä jaloa. Silti ainakin kristillisessä mielessä antamisessa "liiastaan" tai "puutteestaan" on vinha ero.

Se ettei pelkkään omaan omaantuntoon luoteta, vaan myöskin yhteisö syyllistää aiheesta, se ei kai ole ihan uusi asia Kristityille?

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Harmus » 16.08.2011 13:21

Vieras kirjoitti: On myös muistettava ja huomautettava tässä että uhraus tapahtuu aivopesun vaikutuksen alaisena.
Entä sitten? Mikä raati hänen toimintansa motiivit punnitsee? Sen ymmärrän, että teot, jotka satuttavat toisia on syytä tuomita ja niistä ei jt:t välttämättä ole vapaita, mutta tässä ei puhuttu nyt siitä.

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Tony » 16.08.2011 13:17

Harmus kirjoitti:
Tony S kirjoitti: Olemassaolevalla toimintamallilla kuitenkin nimenomaan ostetaan hyvä omatunto ja sen lisäksi asema seurakunnassa - kuukausittain.
Hyvä pointti ostamisesta. Eroa on silti siihen, että ostan hyvän omantunnon käyttämällä osan "liiastani" vaikkapa johonkin lahjoitukseen. Sellainen ostaminen ei mene uhrauksen piikkiin. Jt:t joutuvat ostossaan uhraamaan esimerkiksi aikaansa, joka on lähes kaikille meille nykyään hyvin tärkeää. Saavathan he tosiaan palkkioitakin, mutta niiden puuttumisesta en puhunut.
Tavalla tai toisella aika ja raha ovat verrattavissa. Siinä missä hyväntekeväisyyteen annetaan kenenkään kiristämättä, jos sitä ihan omaa omatuntoa ei oteta lukuun, niin jt:t velvoitetaan antamaan ja antamatta jättämisestä soimaa muukin taho kuin omatunto. Tuossa on vissi ero enkä jälkimmäistä kutsuisi kovinkaan aidoksi.
Raadollista on jos ei muuten saa ihmisiä liikkeelle. Ehkä sait ajatuksestani kiinni.
Niin on, mutta ihan ymmärrettävää. Toisaalta uskontoa on markkinoilla tarjolla kaikille ihan niin paljon kuin kukin haluaa, ja minkä merkkistä haluaa. Mun ovella on käynyt helluntailainen ja mormooneja, mutta ei jehovantodistajia. Kyllä sitä ovilla muutkin käyvät.

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Harmus » 16.08.2011 13:07

Vieras kirjoitti: Taas että lahkon ulkopuolella tapahtuvat "hyvät työt" luonnehdittaisiin niin että ne eivät ainakaan kristinuskosta johtuisi... Onko tämmöinen keskustelu tarpeen ?
Ollaan suurimmaksi osaksi vielä kristittynä itseään pitävässä maassa. Se ei silti juuri näy eikä saa kristittyä massaa erottumaan kovinkaan suuresti muista. Piikittely on tarpeen.

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Vieras » 16.08.2011 13:03

" Jt:t joutuvat ostossaan uhraamaan esimerkiksi aikaansa, "

On myös muistettava ja huomautettava tässä että uhraus tapahtuu aivopesun vaikutuksen alaisena.
Sehän merkitsee esim. että jt on kyvytön keskustelemaan lahkossaan toimimisensa perusteista. (toki hän toistaa lahkon ulkoa opittaviksi vaatimat mainoslauseet). Keinoina hänellä on, sanotaan vanhaan kirjallisuusnäytteeseen tutustuessaan, poistua, lähteä karkumatkalle. Keskustelua jt käyttää niin kauan kuin kuulija on toisaalta tietämätön lahkon historiasta toisaalta näyttää olevan edes hiukan edistettävissä lahkoon värväämisessä. Mitä selkeämmin kielteisen vakaumuksen kuulija nättää saavan lahkoon, sitä valmiimpi jt on lopettamaan.

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Harmus » 16.08.2011 12:55

Ellabella kirjoitti: Olet rohkeasti sitä mieltä,että Jiiteet "sentään tekevät jotain toisten ihmisten eteen". Onko se salattua materiaalia vai valistaisitko ystävällisesti tietämätöntä ?
Harvinaisen läpinäkyvää materiaalia. Käsittääkseni useimmat ovat törmänneet heidän saarnaamiseensa, joka heille näyttäytyy rakkautena ventovieraita kohtaan.

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Harmus » 16.08.2011 12:53

Tony S kirjoitti: Olemassaolevalla toimintamallilla kuitenkin nimenomaan ostetaan hyvä omatunto ja sen lisäksi asema seurakunnassa - kuukausittain.
Hyvä pointti ostamisesta. Eroa on silti siihen, että ostan hyvän omantunnon käyttämällä osan "liiastani" vaikkapa johonkin lahjoitukseen. Sellainen ostaminen ei mene uhrauksen piikkiin. Jt:t joutuvat ostossaan uhraamaan esimerkiksi aikaansa, joka on lähes kaikille meille nykyään hyvin tärkeää. Saavathan he tosiaan palkkioitakin, mutta niiden puuttumisesta en puhunut.
Tony S kirjoitti: Laita pystyyn yhtä autoritaarinen lahko kuin jt:t ovat, vaadi jäseniä tekemään kuukausittain oma osansa lahkotyöstä ja luokittele seurakunnan jäseniä tehtyjen tuntien mukaan, niin saat saman tuloksen.
Raadollista on jos ei muuten saa ihmisiä liikkeelle. Ehkä sait ajatuksestani kiinni.

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Vieras » 16.08.2011 12:43

"" sanoa suoraan, että JT:t sentään tekevät jotain toisten eteen uskonsa vuoksi. Suurin osa muista kristityiksi tunnustautuvista ei tee yhtään mitään sellaista mikä menisi yli ihmisen lunnollisen lähipiirirakkauden yli "

Oikeasti asia on päinvastoin. jt:t tekevät työtä lahkon eteen, mutta muutoin saisivatkin alemman aseman lahkossa ja jopa erottamisen kohtalokseen. Työhän on suunniteltu ja mitoitettu oikeastaan jokseenkin täysin. istunnot, "kokoukset", "kenttätyö" jonka ilmoittamista varten on lomakkeet, jaettava materiaali sekä työtavoitteet. Talous, jossa srk:n menot on koottava, painostuksella, painostuksella, ei ole mahdollisuutta että srk ei saisi tarvitsemiaan rahoja kokoon (no lainan voi saada suuren luonnonkatastrofin jälkeen, yllättäen sen takaisinmaksun yhteydessä tuleekin kysymykseen maksaminen kahteen kertaan, eikö jopa jatkuvanluonteisesti, harhaanjohdettuna siitä että uusi rakennus onkin siirretty lähinnä USA -omistukseen).

Niin se on ohjeistettu, omaehtoinen on oikeastaan kielletty, kysymys on vain kuinka pomo ilmaisisi esim. että pitempi poissaolo salilta koska auttaa X.X:ää tämän perheyrityksessä kun rouvansa on sairastunut, niin, mahdoton ajatus kuitenkin.

Taas että lahkon ulkopuolella tapahtuvat "hyvät työt" luonnehdittaisiin niin että ne eivät ainakaan kristinuskosta johtuisi... Onko tämmöinen keskustelu tarpeen ?

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Ellen » 16.08.2011 12:14

Teot ovat aina ihmisen absoluuttinen mittari.Mitään muuta mittaria ei ole olemassa.
Lehtisen toteamus ,että JT tekee uskonsa eteen jotakin pitää paikkansa. Seuran ohjeistus ja velvoitteet vaativat häntä rimpauttelemaan ovikelloja ja ns. julistamaan valtakunnan sanomaa. Se on todella kova uhraus. Muita uhrauksen kaltaisia "kristillisiä tekoja" en tiedä JT:n tekevän. Järjestöstä puhumattakaan.
Olet rohkeasti sitä mieltä,että Jiiteet "sentään tekevät jotain toisten ihmisten eteen". Onko se salattua materiaalia vai valistaisitko ystävällisesti tietämätöntä ?

PS. Tony on jo ottanut langanpätkästä kiinni. No,niin.

Re: Amerikkalainen 1800-luvun uususkontoko?

Kirjoittaja Tony » 16.08.2011 11:48

Harmus kirjoitti:Asiasta voi silti olla rehellinen ja sanoa suoraan, että JT:t sentään tekevät jotain toisten eteen uskonsa vuoksi. Suurin osa muista kristityiksi tunnustautuvista ei tee yhtään mitään sellaista mikä menisi yli ihmisen lunnollisen lähipiirirakkauden yli. Korkeintaan ostetaan välillä hyvä omatunto.
Jos jehovantodistajilta ei odotettaisi kuukausittaista raporttia tehdyistä tunneista, ja jos tekemättä jättämisestä ei seuraisi seurakunnassa statuksellisia sanktioita, voitaisiin olla sitä mieltä että jt:t eroavat siltä osin useimmista uskonsuunnista. Olemassaolevalla toimintamallilla kuitenkin nimenomaan ostetaan hyvä omatunto ja sen lisäksi asema seurakunnassa - kuukausittain.
Tähän ei tarvitse lisätä mitään lisähuomautusta siitä, että Jt:t toimivat huijattuina, vastentahtoisesti tai pakosta. Ei tarvitse, koska olkoon syy toimintaan mikä vaan, heidät on sentään saatu tekemään jotain uskonsa ja muiden vuoksi, mihin verrattavaan toimintaan muiden kristittyjen sisäinen kasvu ei tunnut ohjaavan niin millään.
Laita pystyyn yhtä autoritaarinen lahko kuin jt:t ovat, vaadi jäseniä tekemään kuukausittain oma osansa lahkotyöstä ja luokittele seurakunnan jäseniä tehtyjen tuntien mukaan, niin saat saman tuloksen. Se että useimmat muut suuntaukset eivät ole tunnettuja ulkoisesta julistamisesta, johtuu ainoastaan siitä että heitä ei - tavalla tai toisella - kiristetä siihen.

Jehovan todistajat - tekoja rakkaudesta vai velvollisuudesta

Kirjoittaja Harmus » 16.08.2011 11:14

Ellabella kirjoitti: Olen samaa mieltä siitä,että kristillisyys on selkeitä tekoja ja uhrauksia toisten hyväksi. Mutta se edellyttää ehdottomasti kykyä empaattisuuteen. Siis sisäistä kasvua. Et kykene auttamaan tai edes kuuntelemaan avuntarvitsijaa ellet yritä ainakin hetken astella hänen tohveleissaan .
Kyky empaattisuuteen sisältää kaiken tuntevan ja elävän ....jokaisen olemassaoloomme vaikuttavan osasen. Kyse on päivittäisistä arkivalinnoistamme. Ellemme ole tai halua olla tietoisia tekojemme vaikutuksista niin emme kykene rakentaviin tekoihin. Tietoisuus toiminnastamme vaatii jatkuvaa kasvua. Tiedostaminen on vastuun ottamista omista valinnoista. Ja sehän se vasta onkin vaativaa. Tekomme osoittavat arvomaailmamme ja niissä näkyy jokaisen elämänmittari.
Itse olen myös vastaan sitä, että sisäinen kasvu ja ulkoiset teot jotenkin eroteltaisiin. Ne menevät käsi kädessä. Mutta erottamalla ulkoiset teot omaksi tarkasteltavaksi kohteekseen, nähdään helposti ongelmakohtia. Mitään uhrauksiin viittaavaa ei tapahdu, mutta kovasti on kuitenkin kuulemma hengen elämää.

Reagointi tähän asiaan siten, että taas korostettaisiin tekoja ja otettaisiin niistä mittari, ei toimi. Kysymyksenasetteluna tämä on hyvin henkilökohtainen ja paljastaa pohtijalle jotain omasta suhteestaan kristinuskoon.

Asiasta voi silti olla rehellinen ja sanoa suoraan, että JT:t sentään tekevät jotain toisten eteen uskonsa vuoksi. Suurin osa muista kristityiksi tunnustautuvista ei tee yhtään mitään sellaista mikä menisi yli ihmisen lunnollisen lähipiirirakkauden yli. Korkeintaan ostetaan välillä hyvä omatunto. Tähän ei tarvitse lisätä mitään lisähuomautusta siitä, että Jt:t toimivat huijattuina, vastentahtoisesti tai pakosta. Ei tarvitse, koska olkoon syy toimintaan mikä vaan, heidät on sentään saatu tekemään jotain uskonsa ja muiden vuoksi, mihin verrattavaan toimintaan muiden kristittyjen sisäinen kasvu ei tunnut ohjaavan niin millään.

Torsti Lehtinen mainitsi jossain Ylen radiolähetyksessä taannoin, ettei hän pidä siitä, että Jumala omistetaan ja viittasi Jehovan Todistajiin. Jaan tietyllä tavalla tämän mielipiteen. Samassa yhteydessä hän kuitenkin ilmaisi saman ajatuksen, että he sentään tekevät jotain uskonsa eteen.

Ylös