Kirjoittaja Raimo Mylly » 02.09.2011 12:55
Tavallisen ihmisen saadessa flunssan hän tietää sairastuneensa. Tai jos lääkärin tutkimuksissa selviää, että hänellä on syöpä hän tietää olevansa hyvin vakavasti sairas. Jos ihmiseltä on käsi tai jalka katkennut, hän ymmärtää ilman lääkäriäkin olevansa rikki. Silloin ihminen hakee apua ja lääkettä parantuakseen.
Jos ihmisellä on mieli rikkoutunut, ihminen ei aina sitä itse tiedosta. Oman mielen sairastuminen on asia, jonka usein vasta ulkopuolinen ihminen toteaa. Usein avun toimittaminenkin on kiinni ulkopuolisesta ihmisestä.
Kun me tiedämme, että itsensä kylmettäminen voi sairastuttaa meidät, me pyrimme pitämään itsemme lämpimänä. Tai tarttuvaa tautia sairastavan lähelle emme mene, koska lääkärit ovat meitä neuvoneet pysymään kauempana välttääksemme tartunnan.
Työelämässä voi nykyään myös sairastua, uupua. Taloudellinen paine saa monissa paikoissa työnantajat kumoamaan työntekijöidensä päälle paineita ja taakkoja, joita heidän on vaikeaa jaksaa kantaa. Tämä ongelma näkyy yhä voimakkaammin ja sitä on ryhdytty käsittelemään julkisuuden ja lääketieteen avulla. Siihen on ryhdytty etsimään ratkaisuja, joita pelkkä työlainsäädäntö ei sisällä.
Ääriuskonnot, uskonkiimaa pursuavat fundamentalistiset liikkeet, eivät kuitenkaan välitä ihmisen sairastumisesta. Luodessaan paineistetun maailman jäsenensä ympärille niiden johtajat sanovat, että tämä on normaalia ja tämä teidän tulee kestää jos haluatte pelastua. Fundamentalistisissa liikkeissä, kuten Jehovan todistajissa, ei olla kiinnostuneita jäsenten hyvinvoinnista tai heidän mielenterveydestään, johon lahkolaisuus voimakkaimmin vaikuttaa.
Kun lahkolaisen mielessä alkaa näkymään sairauden merkkejä, ei lähellä ole ihmistä joka auttaisi häntä pääsemään oikeaan hoitoon. Hänen lähellä olevat ihmiset ohjaavat häntä päinvastaiseen suuntaan - entistä syvemmälle ahdistavaan lahkotoimintaan ja ajatteluun. Yleisenä apukeinona oleva kehoitus rukoilla ahkerasti on itsesuggestiota, joka vain pahentaa rikkoutumassa olevan mielen tilaa.
Normaalin elämän ja yhteiskunnan puitteissa sairastunut tai rikkoutunut ihminen ohjataan nopeasti asiantuntevaan hoitoon, mutta lahkossa henkisesti sairastuva ihminen jää edelleen puoskareidensa armoille, jotka ovat hänen sairastumisensa takana. Moni lahkolainen elää sairastumisen äärirajoilla ja henkinen stressi on jatkuvaa ja erittäin korkeaa. Maailmanloppu ja kelpaamattomuus jumalalle pakottaa jatkuvaan suorittamiseen, joka vaurioitaa hiljalleen monien mieltä. Uuvuttaa ihmisiä hiljaa hivuttaen, mikä on näkyvä ilmiö jehovantodistajuudessakin. Mielenterveysongelmat ovat mittavat, vaikka niistä vaietaan ja niitä halutaan peitellä. Usein ainoa lääke on alkoholi, jolla sairastunut yrittää itsehoitaa rikkoutumassa olevaa mieltään. Hän käyttää lääkettä, jonka hetken helpotus vie yhä syvemmälle ongelmiin ja rikkoo lopulta mielen kokonaan. Sama voi helposti seurata silloinkin, kun ihminen hylätään täydelliseen sosiaaliseen yksinäisyyteen joskus hyvin julmankin erottamismenettelyn jälkeen.
Miten rikkoutumisvaarassa olevia lahkolaisia voi auttaa? Vai tarvitseeko heitä auttaa?
Tavallisen ihmisen saadessa flunssan hän tietää sairastuneensa. Tai jos lääkärin tutkimuksissa selviää, että hänellä on syöpä hän tietää olevansa hyvin vakavasti sairas. Jos ihmiseltä on käsi tai jalka katkennut, hän ymmärtää ilman lääkäriäkin olevansa rikki. Silloin ihminen hakee apua ja lääkettä parantuakseen.
Jos ihmisellä on mieli rikkoutunut, ihminen ei aina sitä itse tiedosta. Oman mielen sairastuminen on asia, jonka usein vasta ulkopuolinen ihminen toteaa. Usein avun toimittaminenkin on kiinni ulkopuolisesta ihmisestä.
Kun me tiedämme, että itsensä kylmettäminen voi sairastuttaa meidät, me pyrimme pitämään itsemme lämpimänä. Tai tarttuvaa tautia sairastavan lähelle emme mene, koska lääkärit ovat meitä neuvoneet pysymään kauempana välttääksemme tartunnan.
Työelämässä voi nykyään myös sairastua, uupua. Taloudellinen paine saa monissa paikoissa työnantajat kumoamaan työntekijöidensä päälle paineita ja taakkoja, joita heidän on vaikeaa jaksaa kantaa. Tämä ongelma näkyy yhä voimakkaammin ja sitä on ryhdytty käsittelemään julkisuuden ja lääketieteen avulla. Siihen on ryhdytty etsimään ratkaisuja, joita pelkkä työlainsäädäntö ei sisällä.
Ääriuskonnot, uskonkiimaa pursuavat fundamentalistiset liikkeet, eivät kuitenkaan välitä ihmisen sairastumisesta. Luodessaan paineistetun maailman jäsenensä ympärille niiden johtajat sanovat, että tämä on normaalia ja tämä teidän tulee kestää jos haluatte pelastua. Fundamentalistisissa liikkeissä, kuten Jehovan todistajissa, ei olla kiinnostuneita jäsenten hyvinvoinnista tai heidän mielenterveydestään, johon lahkolaisuus voimakkaimmin vaikuttaa.
Kun lahkolaisen mielessä alkaa näkymään sairauden merkkejä, ei lähellä ole ihmistä joka auttaisi häntä pääsemään oikeaan hoitoon. Hänen lähellä olevat ihmiset ohjaavat häntä päinvastaiseen suuntaan - entistä syvemmälle ahdistavaan lahkotoimintaan ja ajatteluun. Yleisenä apukeinona oleva kehoitus rukoilla ahkerasti on itsesuggestiota, joka vain pahentaa rikkoutumassa olevan mielen tilaa.
Normaalin elämän ja yhteiskunnan puitteissa sairastunut tai rikkoutunut ihminen ohjataan nopeasti asiantuntevaan hoitoon, mutta lahkossa henkisesti sairastuva ihminen jää edelleen puoskareidensa armoille, jotka ovat hänen sairastumisensa takana. Moni lahkolainen elää sairastumisen äärirajoilla ja henkinen stressi on jatkuvaa ja erittäin korkeaa. Maailmanloppu ja kelpaamattomuus jumalalle pakottaa jatkuvaan suorittamiseen, joka vaurioitaa hiljalleen monien mieltä. Uuvuttaa ihmisiä hiljaa hivuttaen, mikä on näkyvä ilmiö jehovantodistajuudessakin. Mielenterveysongelmat ovat mittavat, vaikka niistä vaietaan ja niitä halutaan peitellä. Usein ainoa lääke on alkoholi, jolla sairastunut yrittää itsehoitaa rikkoutumassa olevaa mieltään. Hän käyttää lääkettä, jonka hetken helpotus vie yhä syvemmälle ongelmiin ja rikkoo lopulta mielen kokonaan. Sama voi helposti seurata silloinkin, kun ihminen hylätään täydelliseen sosiaaliseen yksinäisyyteen joskus hyvin julmankin erottamismenettelyn jälkeen.
Miten rikkoutumisvaarassa olevia lahkolaisia voi auttaa? Vai tarvitseeko heitä auttaa?