Veljesseura.org

Jos englanti taittuu, niin täällä: http://www.ustream.tv/recorded/17196718
oli viimeisimmässä jutussa haastattelu parilta, joista nainen ensin huomasi järjestön epäkohtia ja sai lopulta miehensäkin ne huomaamaan. Seuraavassa jaksossa pitäisi sama teema jatkua.

Onko niin, että eroamassa olevan on vaikea muotoilla kokemansa tunteet kysymykseksi ?
Olettaisi että täällä muutoin enemmän kyseltäisiin tähän tapaan että "sitten tuntuu siltä, ja ajattelen että se johtuu sellaisesta ja sellaisesta ehkä, mitä mieltä muut ovat, onko kokemuksia"

Toisaalta luulisi että muotoilemalla kysymyksiä ja saamalla vastauksia, pohtimalla taikka kuulemalla, pääsee eteenpäin. Mutta jos asia on sukua vaikkapa elämänkumppanin menettämiselle, niin tunteiden ja kaiken sopeuttamiseen sanovat asiantuntijat menevän pari vuotta.

Kuten jo mainittu, ei yhtä oikeaa keinoa päästä eroon järjestöstä.
Muutamat asiat saattavat kuitenkin auttavat asiaa;

- keskustelu aiheesta puolison kanssa. Pitkään, kunnolla, avoimesti ja hyvin moneen kertaan. Näin pääsette purkamaan omia tuntemuksianne pelottomassa ilmapiirissä. Omalla kohdallani on käynyt tässä asiassa todella hyvin. Pelkkä erilainen ajattelu ei todellakaan vaadi eroamista puolisosta!

- hiipuminen ja "toimettomuus" auttaa läheisiä ymmärtämään, että jotain on tekeillä, eikä eroaminen tule niin suurena järkytyksenä heille. Tämän avulla voi jopa parhaassa tapauksessa saada mahdollisuuden jutella myös kavereille asiasta (tosin kannatan harkintakyvyn käyttöä tässä asiassa ettei päädy loukkaamaan muita tarpeettomasti) vielä silloin, kun on vielä nimellisesti mukana, ilman että kaikkea puhetta pidetään "luopiopuheena".

- ystäväpiirin laajentaminen ulkopuolisiin auttaa näkemään ympäristönsä hieman avartuneemmin. Tämä auttaa myös tunteeseen, että jäisi eroamisen jälkeen tyhjän päälle. Ystävien menettäminen ei koskaan ole helppoa.

- harrastuksen hankkiminen kokousten tilalle, jos ei muuta niin ihan vaikka leffailta kotona, kunhan ei jää pyörittelemään peukaloitaan. On huomattava helpotus tajuta, ettei enää sununtai-aamuna viini-illan (tai railakkaan saunaillan) jälkeen tarvitse nousta sängystä ja raahautua salille kuuntelemaan epäkiinnostavaa monologia lavalta. Lasten kanssa tämä rutiini on muutenkin oletettavasti (en voi tässä puhua kokemuksesta) aivan käsittämättömän hankala järjestely.

- vakaa päätös seisoa eropäätöksen takana, ja jonkinlainen perustelu mietittynä erolle, syytä tullaan kysymään monelta taholta. Ei pelkästään "minusta tuntui siltä", jos syyt ovat oikeasti järjestön epäkohdissa, eikä yleensä eroavassa osapuolessa. Tulisi olla varma omasta oikeudentajustaan, eikä ottaa syitä niskoilleen, jos syyt lojuvat järjestön yllä.

Näiden avulla minä olen päässyt luomaan oman elämäni järjestöelämän tilalle. Nämä ovat olleet luonnollisia valintoja minulta, enkä puhu muusta kuin omasta kokemuksestani. Tällä hetkellä elämäni tuntuu valoisalta.

Vieras kirjoitti:Kiitoksia kaikille vastaajille.

Nyt alkaa toimeenpano!

Niin, ja poikkeahan tänne kertomaan, miten asia etenee. Ainakin sitten, kun kaikki on ohi. On kiva kuulla, miten muiden irtautumiset onnistuvat.

Vieras kirjoitti:Nyt alkaa toimeenpano!

Reipasta puhetta veljeltä, pidä pää kylmänä ja etene harkituin vakain askelin.

Vieras kirjoitti:Liian myöhäistä se on kuitenkin silloin jos puoliso jo on kerennyt kuolemaan verensiirtokiellon uhrina.

Tai jos oma lapsi on kuollut verensiirtokiellon uhrina.
Sanoisin että olisi varmaan aika mahdotonta erota tai joutua erotetuksi silloin
Silloin olisi parempi pysytellä uskossa, jotta toivo lapsen jälleennäkemiselle säilyisi.

Eli tällainen tapaus voisi estää eroamisen tai erotetuksi joutumisen, koska se on niin kauhea asia ja vielä tapahtunut uskonnon takia - suloiseksi uhriksi Jehovalle.

Kiitoksia kaikille vastaajille.

Paljon asiaa ja uusia näkökulmia.

Niitä pyysin ja tarvitsin.

Nyt alkaa toimeenpano!

Kiitos hyvästä saitista / henkireiästä!

Kun sanotaan että sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat luvallisia, niin mitkä ovat luvallisia lahkosta eroon pääsemisessä ? Vai onko se sotaa ? Liian myöhäistä se on kuitenkin silloin jos puoliso jo on kerennyt kuolemaan verensiirtokiellon uhrina. Rakkaudella on silloin surutyön sija.

kuinkahan paljon sitten lahkopariskunnista on sellaisia, joista kumpikin epäilee lahkoa, mutta kumpikaan ei uskalla puhua siitä ? Siinä on pelon ja rehellisyydenn malli johon lahko pystyy.

Tällaisiin vaikeisiin kysymyksiin ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Kokemattomana en halua kommentoida muuta kuin, että olen itse yrittänyt olla rehellinen itselleni ja toisille myös.

Haluan kiittää Nabanderia, Kynsilakkaa ja Jakkeparkkebabylon5:sta omakohtaisista kertomuksistaan. Omakohtaiset kokemukset tuovat sävyä asiaan. Kiitos.

""uskaltaako lähteä siitä (järjestöstä""

-Näkökulmia ja painotuksia näköjään on.
-Luonnollinen asioiden järjestys ja helppous. Niiden kannalta olisi nähtävissä että olisi saatava vapaa, estoton ja peloton ilmapiiri puolisoiden kesken järjestöstä keskusteltaessa.

Jos asiat, siis vartiotornit, ovat selvitetyt, niin pelko ei suuntautune Jehovaan, joka muuten sanoo Raamatussa uuden testamentin Jeesuksessa rakastavansa meitä. Eikä puhu järjesteön tottelemisesta, palvelemisesta ja pelkäämisestä yhtikäs mitään.

Erityisen henkilön, srk:ssa, suhten voi tulla joko mukaan käännyttäminen tai surutyö. Toki saattaa ihmiset muuttaa muutenkin vaikka työn takia ruåtsiin.

Rupeaako sitten puolison kanssa hiipumaan vai julkinen kapina ymmärretyistä lahkon vehkeilyistä. Nehän voi sitten jutella ja ehkä selviävät ilman nimenomaista päätöstäkin, kun jokin ratkaisu tuntuu oikealta.

Se oleelisin käytännön ongelma lienee kuitenkin uskaltaako lähteä siitä (järjestöstä), vai ei. Loput ongelmat seuraavat sitten perässä. Niistä tapaa selvitä useimmiten.
Mutta asiahan on tyystin Sinun. En minä voi tässä auttaa.
Voisikohan tätä sivustoa soveltaa.

On vain käytännöllinen ongelma joka on kyllä kiinnostava.

Ottaisi esim. puheeksi että työpaikalla/jossain on joku joka saattaisi olla kiinnostunut ja hän ei usko siihen 1914:aan, siksi, puolisoni, nyt katsomme niin selvät perusteet että menee suu suppuun (ja sitten on etukäteen varmistanut kuten Meilon kirjoituksista semmoisen selkeimmiten havaittavan virheen) Ja puolison reaktioihinkin voi varautua, kuinka hänellä esim. voisi olla mitään sitä vastaan että kiinnostuneen herättelemiseksi opetetaan... Sitten täytyy ajaa juttu siihen että voi sanoa puolisolle: Mutta eihän tätä voi esittää kiinnostuneelle, tästähän hän toteaisi että hän on oikeassa ja vartiotorniseura väärässä

Sitten seuraavaksi toisena iltana sanoo tuohtuneen oloisesti että minä otan kyllä selvää kuinka se 1914 on tullut voimaan, sieltähän sen perusteet täytyy selvitä ja jos virheet ovat päässeet jälkipainoksiin.

Sitten tuo valokopioita siitä v:lle 1914 ennustetusta lopusta, että 1914 tulee vaihtaa 1918:ksi ja mitä kaikkea niitä on satakunta vuotta sitten julkaistu.

Seuraavaksi taas tulevana iltana ottaa puheeksi vaikka... niin, samaan tapaan

Jos puoliso on fanaatikkona vastustamassa, sanoo että minä kyllä teen hänestä jt:n, sillä meillä on totuus. Ja siihen tapaan.

Jarkke kirjoitti

Ei raportin jättämista ole raamatussa määrätty , se on Seuran keksintöä, jotta se vois yrittää pakottaa seurakuntalaisia tekemään edes 1 tunnin kenttä palvelusta, entä jos joku vanhus jaksaa tehdä vain 45min, tuomitaanko hänet silloin epäsäännölliseksi julistajaksi, sekin on epäraamatullista.

Kuulemma nykyisin riittää vaikka 15 minuuttia /kk niin ei merkitä toimettomaksi...?
Siinä ajassa paniikkihäiriöinenkin saattas kirjoittaa vaikka todistuskirjeen, tahi pari,kolme minsaa kerrallaan puhuu Jehovasta tuttaville....+

Elikä toimettomaksi ei tule jollei sitä itse halua, ja kukin tehnee voimiensa ja kykyjensä mukaan,
ei pakottamalla ja hampaat irvessä kuten ennen.
niin se Järjestö vaan menee eteenpäin , Jehovan lempeitä ohjeita noudattaen ;)
Kyllähän fiksut ihmiset osaa olla piiskaamatta lähimmäisiään, eiköstä vaan?

Ole rehellinen vaimollesi. Olet sen suorastaan velkaa.

Vieras kirjoitti:...lahkon kulmakivelle, vuodelle 1914, jolle sen ensimmäinen lanseeraaja ennusti maailmanlopun sen jälkeen kun vuoden 1874 maailmanloppuennustus osoittautui sudeksi.

Lievä tarkennus, Russell opetti Jeesuksen jo palanneen 1874, kuten samalle vuodelle Harmagedonin alun, jonka tuli saavuttaa huippunsa vuoden 1914 lokakuuhun mennessä. Erillistä vuoden 1874 maailmanloppua Russell ei opettanut.