Veljesseura.org

"mihin perustuu heidän toiveensa saada minut takaisin joukkoonsa"

-Se on lahkon "kaikki".

Koska se on kaikki, voi ihmiseen kohdistaa henkistä väkivaltaa (ei ruumiillista, koska valtiovalta puuttuu, ja silloin tuo "kaikki" jää pienemmäksi.)
Tuossa "kaikki" tarkoituksessa tulee maailmanloppu 1975, samassa tarkoituksessa se on jälkikäteen ajatellen yksittäisten jäsenten innostusta.
Looralla ei ole kuin negatiivinen arvo ulkopuolisena. Koska hän toimii varoittavana mainoksena.

Se on siis toive, mutta myös käsky. Opit muuttuvat ja saavat muuttua, mutta syy on vain yksi, tuo "kaikki".

loora kirjoitti:Ei kai kukaan tällä vuosituhannella eläjä ja ajatuksiaan hallitseva persoona tartu tuollaiseen syöttiin. Siis.. " lähdempäs nyt heti tutkimaan raamattua ja lähestymään valtakunnansalia kun minulle noin tylyjä oltiin, nythän minä vasta hokasinkin, että olen väärässä .." Kuinka Amerikkalaiset markkinamiehet voi olla noin jurpoja?

Ne pelkäävät huijauksensa paljastuvan, jos koukkuun saaduilla on kontakteja toisinajattelijoihin.

Mag Mell kirjoitti:

loora kirjoitti:Jos yhteiseen kotiin kutsutaan luopio, niin luulisi, että asia on ok molemmille. Ei ollut.

Ihan mielenkiinnosta, mitä siskosi kommentoi tähän? Vai pääsitkö koskaan edes puhumaan hänen kanssaan?
Outoa käytöstä kieltämättä, vaikka voineeko "kunnon" todistajilta muunlaista odottaakaan. Ei voi kuin ihmetellä, mitä on mahtanut siskon miehen päässä liikkua tapaamisen tiimoilta, ja kokeeko hän kenties olevansa kovinkin ylpeä käytöksestään ja valinnoistaan.

Hei!
Kiitos myötätunnosta, ai, että tämä tekee hyvää..

Siskoni tuska oli aitoa. Hän oli varmasti pahoillaan, mutta mies on perheen pää ja siihen on tyytyminen. Siskoni ei kuitenkaan ole heikko vinkuja, joten uskoin, että voin ilman nöyryytys yrityksiä häntä lähestyä.
Siskoni puolustus oli se, että olen itse tehnyt päätökseni ja he tällä tavalla haluavat näyttää että päätökseni on väärä. Nöyryyteni ei vain riitä hänen mielestään.

En sitten tiedä mihin perustuu heidän toiveensa saada minut takaisin joukkoonsa. Tuo moukkamainen käyttäytyminen siirsi taas sadalla vuodella kiinnostustani asiaan. Ei kai kukaan tällä vuosituhannella eläjä ja ajatuksiaan hallitseva persoona tartu tuollaiseen syöttiin. Siis.. " lähdempäs nyt heti tutkimaan raamattua ja lähestymään valtakunnansalia kun minulle noin tylyjä oltiin, nythän minä vasta hokasinkin, että olen väärässä .." Kuinka Amerikkalaiset markkinamiehet voi olla noin jurpoja?
Esitin siskolleni toivomuksen. että minut seuraavan kerran kutsutaan vasta kun kaikki pystyvät hyväksymään ratkaisuni.

loora kirjoitti:Jos yhteiseen kotiin kutsutaan luopio, niin luulisi, että asia on ok molemmille. Ei ollut.

Ihan mielenkiinnosta, mitä siskosi kommentoi tähän? Vai pääsitkö koskaan edes puhumaan hänen kanssaan?
Outoa käytöstä kieltämättä, vaikka voineeko "kunnon" todistajilta muunlaista odottaakaan. Ei voi kuin ihmetellä, mitä on mahtanut siskon miehen päässä liikkua tapaamisen tiimoilta, ja kokeeko hän kenties olevansa kovinkin ylpeä käytöksestään ja valinnoistaan.

loora kirjoitti:Menin eilen kutsuttuna siskoni luokse n. 12 vuoden tauon jälkeen. Portailla tuli hänen aviomies vastaan.Ojensin käteni ja aioin tervehtiä, jolloin hän käveli ohitseni ja katsoi "lävitseni". Kysyin, " etkö tervehdi minua". Hän ei sanonut mitään vaan käveli pois. Menin sitten siskoni kodin kynnykselle ja kerroin, etten ehkä sittenkään voi tulla jos minua ei voi edes tervehtiä. Siihen päättyi tapaaamisemme.

Ehkä tuo tilanne saa sisaresi heräämään todellisuuteen, ei kannata luopua toivosta.

Oma sisareni on saman puhumattomuuden aikajakson jälkeen pikkuhiljaa tullut aina vaan läheisemmäksi.
Vei vielä vuosia, mutta nyt olen vieraillut jopa hänen kotonaan, joka tuntui aivan ihmeeltä.

Onpas voimakas kokemus looralla. Loora on kuitenkin käyttäytynyt hyvin ja tuosta tulisi toimia vielä. Ehkä ilmoittaa seurakuntaan, että sisko oli kutsunut käymään niin sitten srk -oli antanut ohjeen olla tervehtimättä siskon kodin kotiovella. Pitäisikö sitten olla lohdutuksena käsitys siitä, että srk ei kuitenkaan ole antanut käskyä käydä fyysisesti käsiksi.

Myös vastaavasti hänen kotiinsa sanamuotoja ja asiaa tarkemmin harkiten vastaava kirje.

Sitäpaitsi tuossa on peruste toimittaa valokopioita vanhoista julkaisuista postiluukkuun. Alareunaan teksti, että tässä on 1 syy miksi en ole tuon lahkon jäsen. Tervehtimättömyytenne ymmärrän keinoksi välttää keskustelumahdollisuutta vartiotorniseuran opeista ja toiminnasta. Tervehtimättömyyden käsky on tullut voimaan vasta kun vartiotorniseura on ruvennut häpeämään vanhaa tuotantoaan.

Hei!

Varaudu kuitenkin, ettei käy kuten minulle. Menin eilen kutsuttuna siskoni luokse n. 12 vuoden tauon jälkeen. Portailla tuli hänen aviomies vastaan. Ojensin käteni ja aioin tervehtiä, jolloin hän käveli ohitseni ja katsoi "lävitseni". Kysyin, " etkö tervehdi minua". Hän ei sanonut mitään vaan käveli pois. Menin sitten siskoni kodin kynnykselle ja kerroin, etten ehkä sittenkään voi tulla jos minua ei voi edes tervehtiä. Siihen päättyi tapaaamisemme.
Ihmettelen saikohan sisareni mies jonkun "bonuksen" jumalalta, kun teki uskolle otollisen työn, ja näytti minulle paikkani. Tiedän toki heidän asenteensa, mutta ihmettelen viestinnän ristiriitaisuutta.
Jos yhteiseen kotiin kutsutaan luopio, niin luulisi, että asia on ok molemmille. Ei ollut.

Joo kävin yrittämässä. Mutta tosiaan kun menin vain ohikulku matkalla yllättäen oven taakse niin he eivät olleetkaan kotona. Ovikelloa soittaessa, ja jo ennenkin sitä oli kyllä todella jännittynyt olo. Kun ovi ei sitten auennutkaan niin tuntui samaan aikaan jollain tasolla helpottuneelta ja harmistuneelta kun oli kuitenkin niin pitkälle uskaltautunut. No saa nähdä jos tässä vielä lähi tulevaisuudessa ottaisi uutta yritystä.

VanhaVintiö kirjoitti:"Olen varma siitä, että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja yrittävät kasvattaa heitä parhaan osaamisensa mukaan" jne ... (Hannu)

Kuuluuksnää sun "filosofiset" ajatelmat omiin kokemuksiisi, vai ootko lainaillut Erik H Erikson:ia?

Menee niinku "hieman" "pitkäks", näissä yhteyksissä .....

Sekä että - olen oppinut kantapääni että arvostamiltani oppineilta. Harrastuksiini on kuulunut lähes aina filosofia ja psykologia, jotka helpottavat kovasti ainakin nykyisiä opintojani - jos ajatellaan yleisesti henkisesti älykkäiksi osottautuneita ihmisiä ihan Jeesuksesta lähtien, niin heitä on aina arvostettu - tosin ei ehkä omana aikanaan, mutta heillä on yksi ja sama sanoma miltei - rakasta enemmän, ole oma itsesi ja salli muiden olla sitä.

-

Hienoa....Olen varma siitä, että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja yrittävät kasvattaa heitä parhaan osaamisensa mukaan. Ristiriidat lasten ja vanhempien välillä ovat yleisiä - se ei ole pelkästään niiden ongelma, kun lapset ovat eri mieltä uskon asioissa. Aikoinani yritin olla hyvä ja mallikelponen isä ja kuritin jopa fyysisesti lapsiani - uskoin manipuloituun tapaan näyttää rakkautta. Olihan minulle tehty samoin. Myös vanhemmat, jotka eivät ole normaaleissa väleissä lastensa kanssa, rakastavat silti lapsiaan ja tuntevat itsensä voimattomiksi - myös vanhempien näkemys on manipuloitu ja kristillisyys usein vakavaa ja ryppyotsaista, ilo usein teeskenneltyä, mutta jos ihminen silti uskoo tekevänsä oikein, on hänellä uskonto turva, joka kuittaa kaikki.

Voiko vanhemmille antaa anteeksi? Kun ajattelemme, että oma lapsi osottautuu olevan jotain muuta, kuin mitä me itse odotamme - rakkautta on tukea tätä niissä ominaisuuksissa, jotka auttavat lasta olemaan onnellinen. Parisuhteen onnistunut viritys usein on myös se, että kumpikin säilyttää oman erillitsyytensä ja arvostaa toista sellaisena kuin hän on, yrittämättä muuttaa toista. Miksemme antaisi myös vanhempiemme olla sitä, mitä he ovat valinneet - jos he luulevat, että lapsi jättää "totuuden" ja eritävät häntä manpuloidun ajattelulyvyn ( todellisuudessaitse valitun ajatteun kautta), voi heille aina yrittää rakkauden korkeamman tietoisuuden mukaan ystävällisesti selittää oma näkemys. Viha, katkeruus, anteeksiantamattomuus ja eristäminen jäävät aina asumaan sinne, missä oikeastaan ei hyväksytä jokaisen valinnan vapautta. Olen törmännyt myös ex todistajissa tähän vakavaan, mutta toivottavasti ohimenevään vaiheeseen...

Olet jo varmaan oolu siellä kylässä, ja toivottavasti olit vain oma ittes... Kerro miten kyläily meni!

Sitten kun on poistumassa voi vielä rappusilla tuikata postiluukkuun valokopion vanhasta lahkojulkaisusta kriittisestä kohdasta.
Toki sellaisen voi tilaisuuden tullen huomaamattomasti tuikata myökin (siis myös, ei tai) jonkin pöytäliinan alle, harvemmin avattavaan kaappiin, jopa patjan alle. Siis eri kopioita.

Heille voi toivottaa vielä viihtyisää lopun odotusta. Ja että kukaan ei ovityössä kysy että lahkon ulkopuolisetko tapetaan harmassa pois. Ja ettei kysytä tarkempia perusteita 1914 laskennalle.

Tsemppiä

Rempseästi vain heität: "Keitähän emäntä kaffet, nii juuaan ne ja jutskaillaan."

Tolleen siis olen itse haaveillut vierailun aloittamisesta, mutta en ole uskaltanut toteuttaa 12 vuoteen...

Aikomukseni olisi mennä tänään illalla käymään vanhempieni luona ihan yllättäen, heistä en ole kuullut kuukausiin, mutta ovat toki rakkaita minulle. He ovat henkeen ja vereen Jehovan todistajia. Eli se mitä kysyisin on että miten lähestyisin heitä...? Olen viimeksi tavannut heidät keväällä...