Veljesseura.org

Jotkut jeppulasuvut ovat toisaalta olleet esimerkillisiä, mutta toisaalta lisääntyneet kuin pupujussit. Miettikää nyt tyyliin 80 jeppulaa samassa suvussa? Miten ovatkin niin jehovan suosiossa?!? Verrattuna esim. kiinalaisiin... Ehkä jehovaa ei miellytä vinosilmät?

Palatakseni topicin alkuperäiseen teemaan, itse olin välillä aika ahdistunut, kunnes sain tietää totuuden "Totuudesta". En todellakaan ole ollu onnettomampi ulkopuolella, päinvastoin!

"Ei kannata lähteä näihin luopioporukoihin tai erota järjestöstä, ulkopuolella olet vain onnettomampi etkä saa sieltä mitään tavoittelemisen arvoista."

-Toisinpäin tarkasteltuna, jos jonkin sellaisen ihmisen joka ei ole lahkon jäsen, isoisän isoisä /isoäidin... olisi liittynyt lahkoon, niin...Nuo sukupolvet olisivat odottaneet jatkuvasti maailmanloppua ja tietyille hetkille erityisesti (v.v. 1914, 1925, 1940, 1975) Ja jos vuoden 1940 julistus olisi otettu todesta, olisi suku sukupuutossa, koska tuolloin sanottiin että lapset tulisi hankkia harman jälkeen (näin esim. kirja Lapset). Suku olisi sukupolvi -polvelta sikäli tiukemmin lahkon siteissä, että koulutus on milloin peräti kielletty, milloin suositeltu lopetettavaksi ja painostettu aina olemaan kouluttamaton, niin että lopulta sitten uskotaan mitä sanotaan, että lahkon ulkopuolella on niin ja niin huonosti asiat kuin tuoreimmassa vartiotornissa sanotaan.

Lahkon ulkopuolinen maalma kelpaa tosin esim. työpaikkana, sosiaaliturvan myöntämisen puolesta, teologisetkin kirjoitukset vartiotorniseuralle sitaattien poimimista varten vartiotorniin ja kieltotavaraksi lahkolaisille. (ja sairaanhoidon saamiseksi, paitsi jos on lahkolle tilaisuus veriuhriin)

>>>"Ei kannata lähteä näihin luopioporukoihin tai erota järjestöstä, ulkopuolella olet vain onnettomampi etkä saa sieltä mitään tavoittelemisen arvoista."

Ja tämän lausuu joku joka on ikänsä ollut Järjestön sisällä! Millähän kokemuksella tämä täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella varustettu henkilö oikein kirjoittaa?

Vieras kirjoitti:Hahhhah, mikähän siinä on että kun luopioituu, niin nämä on juuri ne jutut mitä aletaan heti harrastamaan. Käsittämätöntä.

Niin, järjestön kelkassa tiukasti istuvan mielestä normaali, tavallinen elämä varmasti onkin täysin käsittämätöntä.

Ei kannata lähteä näihin luopioporukoihin tai erota järjestöstä, ulkopuolella olet vain onnettomampi etkä saa sieltä mitään tavoittelemisen arvoista.

Anteeksi, mutta miten hemmetissä kukaan muu voi tätä tietää? Tai sanoa, miten aloittajan tilanteessa tulisi tai ei tulisi toimia?
Mua on aina jaksanut nyppiä se, että jostain sivusta tullaan imperatiivissa kertomaan miten asiat on, ja ennen kaikkea miten niihin tulee suhtautua. Aikuisiin ihmisiin suhtaudutaan kuin oikeustoimikelvottomiin, joiden puolesta pitää perunatkin kuoria. Tietysti kun edes suurinpiirtein tietää miten pahasti järjestön kirjallisuus aliarvioi lukijan älykkyyttä, niin siihen nähden ihmekös tuo, että järkeänsä vuosikausia lukemalla himmentäneet besserwisserit tulee pätemään asioiden oikeaa laitaa aina kun vain mahdollista. Seura todellakin tekee kaltaisekseen.

"eroamisvaiheessa sitä on vähiten halukas ottamaan vastaan mitään uutta ohjeistusta. Ehkä on viisasta totutella siihen vapauteen"

Niinhän minäkin, kun olin onneksi vielä vieraassa kaupungissa, niin joku, seurattuaan törmäilyäni, tuli ja sanoi että tässä on kartta..., jolloin tietysti vastasin, että pidä karttasi. Ja niinhän siinä sitten, kun koitti ilta, seurasi yö, eikä kengänpohjat puhjenneet, aamunkoitteessa häämötti rautatietiekin, siitä kun kompuroi tiheämpää asutusta kohti niin pääsi rautatieasemallekin ilman mitään tyrkytettyjä karttoja, kuten kunnon eroajan kuuluukin. Tuumin vain että olisipa saanut olla Lapin korvessa niin olisi säästynyt kaiken maailman karttojen tyrkyttelijöiltä. Mieli suorituksesta ylpeänä päätin lukea veljesseuran uutiset sitten levättyäääääkrhhh

Vieraas kirjoitti:Mutta mutta... oman kokemukseni mukaan eroamisvaiheessa sitä on vähiten halukas ottamaan vastaan mitään uutta ohjeistusta. Ehkä on viisasta totutella siihen vapauteen ensin ja vasta sitten hakea vinkkejä elämäänsä.

Ammatillisestikin katsottuna yhdyn näkemykseesi.

Nää sanat uppos täysin tiedä ettei kkn musa kolahda kaikill mut: http://www.youtube.com/watch?v=fkwcfGNV ... re=related

"Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa / ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas / sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan....Niin mä voin luvata / et aina lopulta sä selviit mistä vaan / ja ihan todella / ei ole rajoja nyt kun tanssitaan./ Sä alat vihdoin viimein käsittää / ettet sä tarvii lupaa keneltäkään / oot liian kaunis häpeemään / etkä voi yhtään mitään menettää / joten anna mennä "=)))

Vieras kirjoitti:Juuri tuli vilkaistua sitä mindfulness -...niin, onko se mietiskelyä, meditointia vai mitä pääasiassa, mutta siinä vilkaisun kohdalla luki että pitäisi keskittyä siihen mitä tekee.

Mindfulness-tekniikat ja meditointi ovat mainiota terapiaa pääkopalle ja sitä on tarjolla myös kokonaan ilman uskonnollisuutta.

Mutta mutta... oman kokemukseni mukaan eroamisvaiheessa sitä on vähiten halukas ottamaan vastaan mitään uutta ohjeistusta. Ehkä on viisasta totutella siihen vapauteen ensin ja vasta sitten hakea vinkkejä elämäänsä. Jotkut tietysti vaihtavat suoraan esim. liberaalimpaan uskonnollisuuteen, oma valintahan se on.

"...mitä kauemmin elää kaksoiselämää, sitä kauemmin kestää toipua ..."

-Noihin juttuihi on monta näkövinkkeliä kuten täällä tullut esim. teologinen ja sitten terapeuttinen.
Juuri tuli vilkaistua sitä mindfulness -...niin, onko se mietiskelyä, meditointia vai mitä pääasiassa, mutta siinä vilkaisun kohdalla luki että pitäisi keskittyä siihen mitä tekee. Esimerkkinä siinä oli että kun syö rusinaa, niin on todettava että onpas ryppyinen, varmuudeksi sormella sively, jossain vaiheessa sitä nuuhkaistaankin, jossain vaiheessa päästään maistamaan että miltä se maistuu ja ajatukset on sitten siihen...ehkä lepuutettava vaan ei...stressattava.

Tuossa tuoreessa Forskning & Framsteg lehdessä oli liitteenä aivoaiheisista artikkeleista merkittävimpien kooste ja tuon mindfulneksen osalta mainittiin mitattuja tutkimustuloksia, aivojen kasvua ratkaisevilla alueilla.

Siitä sitten hyppäsi mieleen kysymyksen poikanen että voisiko tuo auttaa eroon pääsemisessä niistä lahkon mieleen juurrutuksista, koska varmaankin siihen muutakin sitten sisältyy kuin rusinoiden ostattamista. (googlen tarjonta runsas).

(ps. liite kertoi myös milloin ihminen on onnellisimmillaan: Rakastellessa (no totta kai), keskustellessaan ja urheillessaan. Selitykseksi annettiin että tuolloin ei ajatus harhaile)

Joo, täytyy sanoa, että mulla kaksoiselämä aiheutti tuon "pällin" repeämisen ja en ole saanut sitä vieläkään kursittua ihan kasaan : ) Uskoisin, että mitä kauemmin elää kaksoiselämää, sitä kauemmin kestää toipua lopullisesta erosta jos/kun se eteen tulee.

Mulla on sama kuin sinnerilla, et kotona ollessani kaiken kirjallisuuden jne. näkeminen ahdistaa ihan helvetisti. Aiheet tyyliin "Miksi kartamme keltaisia kukkia?" ottaa pattiin.

Kaarmis kirjoitti:

Vieras kirjoitti: Pysy srk:n yhteydessä, nauti ystävistä ja mahtavasta veljesseurasta ja kaikista sen tuomista eduista. Vältä tekemästä mitään isompaa syntiä, pysyt normaalina rivijulistajana ja samalla toteutat uraasi ja harrastuksiasi ja muita unelmia. Ei kannata lähteä näihin luopioporukoihin tai erota järjestöstä, ulkopuolella olet vain onnettomampi etkä saa sieltä mitään tavoittelemisen arvoista.

V***u mahtava veljesseura! Oikeesti, pystyykö tota teatteria pyörittämään edes jotenkin itselleen rehellinen ihminen? Okei, jos ei oo lukenu näitä sivuja niin ehkä sitten. Mut sä oot täällä palstalla ja silti markkinoit tuota lahko-elämäntapaa "etujen" vuoksi. Minkä hemmetin etujen?!?

Kyllä minäkin näen tuossa ongelmana sen, että väen väkisinkin henkilö joutuu noudattamaan kaksoisstandardeja. Jos niitä ei tuputa toisille (esim. lapsilleen), niin periaatteessahan se on itse kenenkin oma asia. Mutta on siinä vaarana, että valehtelun ja rehellisyyden välinen raja hämärtyy, tai jopa että ns. "pälli repeää". Toiset voivat elää tuolla tavalla suht järjissään, toiset eivät.

Itsellä jo pelkkä Vartiotornista luetun tekstin kuuleminen aiheuttaa sen, että kyrpä kasvaa otsaan. Ei vaan pysty.

Vieras kirjoitti:Ei sun gina tartte ottaa tuota hommaa niin raskaasti. Itse olen onnellisesti seurakunnan yhteydessä ja en silti tingi urasta tai harrastuksista. Valitse itsellesi sopiva kultainen keskitie. Kyllä muakin koko ajan pyydetään kentälle ja mä vaan yksinkertaisesti kieltäydyn, tai sitten perun, jos on muuta tekemistä. Jokainen tehköön sen verran kuin pystyy. Jos homma menee pakkopullaksi ja vastenmieliseksi, se tarkoittaa että et pysty tekemään enempää, joten teet siis voitavasi.

Pysy srk:n yhteydessä, nauti ystävistä ja mahtavasta veljesseurasta ja kaikista sen tuomista eduista. Vältä tekemästä mitään isompaa syntiä, pysyt normaalina rivijulistajana ja samalla toteutat uraasi ja harrastuksiasi ja muita unelmia. Ei kannata lähteä näihin luopioporukoihin tai erota järjestöstä, ulkopuolella olet vain onnettomampi etkä saa sieltä mitään tavoittelemisen arvoista.

V***u mahtava veljesseura! Oikeesti, pystyykö tota teatteria pyörittämään edes jotenkin itselleen rehellinen ihminen? Okei, jos ei oo lukenu näitä sivuja niin ehkä sitten. Mut sä oot täällä palstalla ja silti markkinoit tuota lahko-elämäntapaa "etujen" vuoksi. Minkä hemmetin etujen?!?

gina kirjoitti:
Onkohan täällä palstalla naisia pk seudulta joka ois samassa tilanteessa ollut tai on tällä hetkellä.. Sais sellaista tukea jota tarvitsen.. Vaikka kiva kuulla ihan kaikenlaisten ja kaikenikäisten ihmisten kommentteja ja neuvoja, mutta tälläinen ihminen olisi se paras tähän hätään.

Laita vaikka yksityisviestiä

Kiitos,

gina

Tämä netti tarjoaa erinomaista vertaistukea, ikävä kyllä hieman lapsellisesti kun lähes koko vuorovaikutus tapahtuu anonyymisti "on line" nimimerkkien välityksellä.

Tarvitset välttämättä vähintäin ainakin yhden "off line" ystävän jolla on samankaltaisia tuntemuksia kuin sinulla.

"Pysy srk:n yhteydessä, ..., pysyt normaalina rivijulistajana ja samalla toteutat uraasi ja harrastuksiasi "

Tuo kannattaa ratkaista. Tuntuisi, että kun on noinkin pahalla mielellä, niin ei sieltä lahkosta enää mitään voita siellä virumalla ja kitumalla, olematta valmis sanomaan suorat sanat.

Pois vaan ja kehittämään valmiutta sanomaan sitten myöhemmin, niin kuin tuntee, oppien valheista, lahkon valheellisuudesta, ulkokultaisuudesta, vaarallisuudesta.

Jos on herkässä kunnossa (mikä kyllä paranee ajan myötä ja veljesseuraamalla) ei heti kannata altistaa nahkaansa asiattomalle henkiselle väkivallalle kuitenkaan.

Mutta tulevaisuus tulee ottaa huomioon ja se on yksiselitteinen asia: Etäisyyttä lahkoon

Vieras kirjoitti:

Mievaan kirjoitti: Hänen kanssaan vietin elämäni ensimmäiset synttärit ja joulut. Menin ensimmäiselle heavy keikalle ja poltin tupakan.

Hahhhah, mikähän siinä on että kun luopioituu, niin nämä on juuri ne jutut mitä aletaan heti harrastamaan. Käsittämätöntä. No kai se joulu on sitten niin mahtava juttu? Ja synttärit? Onneksi olkoon uudesta elämänsisällöstäsi. Itse olen viettänyt parikymmentä joulua ja ei niitä kyllä ikävä ole.

Mun täytyy sanoa, että minä olen alkanut nauttia joulusta todella lahkoelämän jälkeen. Olen nykyään ateisti, eikä mulla ole mitään henkilökohtaista vakaumuksellista syytä viettää joulua. Mutta näin työssäkäyvänä ja harrastuksia omaavana ihmisenä nautin kuitenkin nykyään joulusta. Mulla on kolme lasta ja aviomies, joiden kanssa joulu on mukava valmistella. Mulle aina aatonaaton ilta tuo ihanan joulufiiliksen (=mikä siis minulle merkkaa perheen yhdessäoloaikaa hieman poissa arjesta) illalla on yleensä valmistelut saatu tehtyä ja kuusi tuotu sisään. Lapset nukkumaan, kinkku uuniin, leffa pyörimään ja miehen kanssa sohvalle. Meillä on perheen omat joulutraditiot. On ihana katsoa lasten nauttivan joulusta ja perheen kanssa yhdessä olosta.