Traumoja?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Traumoja?

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Markku Meilo » 24.11.2011 18:36

Vieras kirjoitti:liikennesääntöjä ei kunnioiteta ja ajetaan suojatiellä jalankulkijan yli.
Joo, liikennesääntöjen kunnioituksen eräs mittari on suojatiellä kolhitut jalankulkijat. Silloin kuin kaikki tietä ylittävät jalankulkijat noudattavat liikennesääntöjä ja käyttävät suojatietä, niin jalankulkijoita jää auton alle ainoastaan suojateillä.
Turvavyö olisi pelastanut kuulema monen kolarissa kuolleen hengen,
mutta eihän sitä pidetä
koska on turvavyöpakko ;D
Onko tuo mielipiteesi tulkittava niin, että ennen 1970-luvulla säädettyä käyttöpakkoa turvavyö olisi meillä ollut suhteessa yleisemmin käytössä kuin nyt käyttöpakon voimassaoloaikana?
"laittomuus lisääntyy"......tosi on.
Lähinnä uskovaiset huokailevat tuota yleismantraa, ajattelematta asioita sen enempää tai tekemättä asioille mitään tuon huokailun ohessa.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Natsku » 24.11.2011 17:16

Vieras kirjoitti: Pomon määräykset on p:seestä ja vanhuksia vähätellään,
liikennesääntöjä ei kunnioiteta ja ajetaan suojatiellä jalankulkijan yli.
Turvavyö olisi pelastanut kuulema monen kolarissa kuolleen hengen,
mutta eihän sitä pidetä
koska on turvavyöpakko ;D
Älä yleistä tätä koskemaan kaikkia muitakin, jos näitä edellämainittuja asioita harrastetaan lähipiirissäsi... ;), tai, kuten itse haluat sen aina ilmaista: ;D

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Vieras » 24.11.2011 16:24

Toisaalta jos vanhaa lehdistöä seurataan arkistoista, niin "laittomuuden lisääntyminen" on toistuva teema. Se ei yleensä esiinny tuolloin mitattuihin tilastoihin perusteltuna.

Turvavyöpakko voidaan katsoa myös sinänsä edistykseksi, se on oikeastaan nuori sääntö ja se on pelastanut onnettomuuksissa, säännön rikkominen on tietenkin mahdollista vasta kun sääntö on voimaansaatettu.

Laajemmin liikenneturvallisuutta katsottaessa olivat ainakin 1960 -luvulla liikennekuolemat lukumääräisesti jopa moninkertaisi nykyisiin verrattuna, vaikka liikenne on moninkertaistunut.

Auktoriteettiongelmasta muistuu mieleen kokemus yhdessä ensimmäisistä työpaikoista. Muuan mies lausui pomoon suhtautumisesta, että "ei kannata vittuilla. Siellä ja siellä olivat vittuilleet pomolle ja siitä oli tullut helvetin vittumainen mies". Aikansa auktoriteettiproblematiikkaa oivaltavine ratkaisuineen ?

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Vieras » 24.11.2011 11:57

Vieraas kirjoitti:
Jaakob kirjoitti:Ei niinkään sanoja, mutta mua alkaa välittömästi tökkimään jos joku yrittää käskyttää mua tekemään jotain tai painostaa johonkin muottiin. Työelämässä ei välttämättä niin hyvä juttu.
Sama vika. Lahkosta jäi paha auktoriteettiongelma.
Monilla on nykyään paha auktoriteettiongelma,
vaikkeivät ole ikinä lahkoon kuuluneetkaan.

Pomon määräykset on p:seestä ja vanhuksia vähätellään,
liikennesääntöjä ei kunnioiteta ja ajetaan suojatiellä jalankulkijan yli.
Turvavyö olisi pelastanut kuulema monen kolarissa kuolleen hengen,
mutta eihän sitä pidetä
koska on turvavyöpakko ;D

"laittomuus lisääntyy"......tosi on.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 20.11.2011 15:46

Minun auktoriteettiongelmaani vaikuttivat ajan kasvatusmenetelmät niin vanhempieni (etenkin äiti) kuin koululaitos (opettajat). Tämä luonnollisesti auttoi minua varusmiespalvelusta suorittaessani, mutta sen jälkeen aloitin työskentelyni ongelman parissa. Nyt se on käytännöllisesti katsoen poistunut. Oikeastaan jo 1970-luvun puolivälin mennessä. Teetti paljon työtä ja tuskaa, mutta kannatti. Tarvitsin ulkopuolista apua ja sain myös.

Esim. jehovantodistajuudessa (kuten monissa muissa suljetuissa yhteisöissä) henkiset traumat pureutuvat hyvin syvälle ihmisen persoonallisuuteen ja niiden käsitteleminen vie vuosikausia, jos sittenkään tyystin poistuvat. Ongelmaa ei havaita niin kauan kuin laumassa pysytään, mutta sieltä lähdettyä tai pakotettuna lähtemään tämä iskee päin kasvoja ja rajusti. Ymmärettävästi kunkin kokemukset ovat yksilöllisiä. Tämä tulee ottaa huomioon.

Korjaus: ja = kuin.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Vieraas » 20.11.2011 14:53

Jaakob kirjoitti:Ei niinkään sanoja, mutta mua alkaa välittömästi tökkimään jos joku yrittää käskyttää mua tekemään jotain tai painostaa johonkin muottiin. Työelämässä ei välttämättä niin hyvä juttu.
Sama vika. Lahkosta jäi paha auktoriteettiongelma.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja ajoulupukisti » 20.11.2011 12:16

Itsetunnon lyttääminen, epävarmuuden kylväminen, syyllistäminen (ihan vaan ihmisenä olemisesta).

Syötettiin jonkin verran epävarmuutta pelastumisesta ja kuitenkin samalla vakuuteltiin, että jos tekee kaikkensa pelastuminen on varmaa, kuitenkin ehkä vain.

Iso-J tarvitsee juuri sinun palvontaasi ja palvelustasi, mutta älä luule liikoja itsestäsi, iso-J ei tarvitse ketään ihmistä, mutta hän rakkaudellisesti tarjoaa mahdollisuutta alistua maailmanlaajuisen veljesseuran ykseyteen... vai oliko se yhteyteen.... muistaako kukaan käytettiinkö tässä yhteydessä koskaan zombie-sanaa? Loppujen lopuksi kasteella käyminenhän tarkoittaa kuolemista entiselle elämäntavalle.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Pehmoluopio » 20.11.2011 11:52

Kaarmis kirjoitti: Silmäni osuivat tuohon Valtakunnan -sanaan, ja karvat nousi pystyyn...
Sama minulla, vaikka valtakunta saisi rauniona ollakin.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Vieras » 20.11.2011 11:41

Leinonen arvioi, että jäsenistä
kuolee vuosittain noin 1 % ja noin
1 % eroaa tai erotetaan.
Eronneista noin puolet palaa yhteisöön takaisin.
Leinonen on sitä mieltä, että nykyisessä ”sekularisoituneessa, materialistisessa, seksin
kyllästämässä maailmassa” uskon säilyttäminen ei ole helppoa.
Jotkut väsyvät -
ja menettävät uskonsa.
Leinosen mukaan monella on näinä päivinä käynnissä
uskon taistelu ja uskon säilyttäminen on käynyt vaikeaksi.
Tämä on hänen mukaansa osasyynä siihen, ettei järjestön jäsenistössä ole viime aikoina ollut voimakasta kasvua. (TKU/N/07/3:11–12.) Lisäksi Leinonen pitää oleellisena kysymystä siitä, onko henkilö yhteisöön liittyessään riittävän tietoinen kaikesta siitä,
mitä liittyminen pitää sisällään ja mitä siihen sisältyy.
Tämän hän uskoo vaikuttavan osaltaan myös eroamisen motiiveihin. (Leinonen 25.1.2011.)
Kasteelle menevät ei nykysin tunnu tietävän aina kaikkia Raamatun perusasioitakaan....

Haastateltu eronnut kertoi että jt-puoliso halusikin lapsia vasta Paratiisissa...
Heheh, kyllä luulisi ennen vihkimistä pariskunnan aika hyvin setvivän sen,
montako lasta ja onko mutsi kotona niitä hoitamassa...
Ainakin meidän srk:ssa seurustelevia pareja kehoitettiin selvittämään kaikki mahdollinen ennen avioitumista niin ei heti alussa tartte alkaa riidellä....

Puhukaa, puhukaa ja..puhukaa..
ennen vihkimistä!
Sopii kaikille avioon halukkaille noudatettavaksi ;D

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Vieraantunut » 16.11.2011 15:40

JT-onnen huuman jälkeen seuraa vuosien morkkis:

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa ... ntiteettia

Re: Traumoja?

Kirjoittaja lavanpalvelija » 16.11.2011 10:37

Jaakob kirjoitti:Ei niinkään sanoja, mutta mua alkaa välittömästi tökkimään jos joku yrittää käskyttää mua tekemään jotain tai painostaa johonkin muottiin. Työelämässä ei välttämättä niin hyvä juttu.
Tämä ominaisuus on nyt myös tieteellisesti vahvistettu tyypilliseksi reagoinniksi meillä ex.jehovantodistajilla etnografisesti erityisesti Suomessa.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Jaakob » 16.11.2011 00:53

Ei niinkään sanoja, mutta mua alkaa välittömästi tökkimään jos joku yrittää käskyttää mua tekemään jotain tai painostaa johonkin muottiin. Työelämässä ei välttämättä niin hyvä juttu.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Mievaan » 16.11.2011 00:39

valo vs pimeys, jumalan järjestö vs maailma, jehova vs saatana gahhhhh toi mustavalkoisuus sucks "Mutta miltä Jehovasta tuntuisi, jos..." Saan pelkästään ton lukemisestä päänsäryn.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Vieras » 13.11.2011 23:04

Teksti-tv kertoi isänpäivän perustamisen, nainen halusi kunnioittaa isäänsä joka oli yksin kasvattanut hänet sisaruksineen (oliko Washingtonin osavaltiossa v. 1910 ?).

Hyvää isänpäivää meikäläiseltäkin.

Re: Traumoja?

Kirjoittaja Vieras » 13.11.2011 22:24

Isänpäivä

Haikeana katselen ja kuuntelen kun kaikki -melkein kaikki- viettävät isänpäivää. Radiossa, televisiossa, lehdissä, joka paikassa: ISÄ. Isien päivä.
Ei tarvitse sanoakaan, etä ei meillä koskaan kotona, ei isänpäivää, ei äidin, ei ystävän. Eikä niitä synttäreitä eikä joulua, ei. EI. Se on tärkeä sana tuo EI, sillä erottautuu tehokkaasti kaikesta yleisestä ja tavallisesta.
Ja kuinka hyvältä se tuntuukaan, kun omat lapset onnittelevat isää. Katsoa pikku kätösin väsättyjä isänpäiväkortteja. Meidän talossa, ihan oikea isänpäivä. Juhlapäivä. Saan nauttia siitä.

Tänään laitoin omalle isälleni elämäni ensimmäisen isänpäiväonnittelun. Hyvää isänpäivää. Vaikka hän ei ota toivotustani vastaan, niin tuntui valtavan puhdistavalta kirjoittaa se sähköpostiin. Hyvää isänpäivää. Tulkoon paluupostissa mitä vaan, mutta minä sanoin sen.

Haluan sanoa sen teille kaikille isille: tuleville, nykyisille ja lapsensa menettäneille isille: Hyvää isänpäivää. Paljon onnea isälle.

terveisin yksi äiti.

Ylös