Muutoksen sietämätön vaikeus

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Muutoksen sietämätön vaikeus

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Vieraas » 18.12.2011 14:53

Vanhanaikaisista vaatteista tuli mieleen amissit. Ja amisseista aivan loistava uudistus, joka kannattaisi ensimmäisenä kopioida Jehovan todistajille: rumspringa. Se säästäisi monilta ongelmilta, varsinkin jos kastetta odotettaisiin vasta tämän vaiheen jälkeen.
When Amish children turn 16, the rules change. They're encouraged to experiment and explore. The idea is that teens will come back to the church after tasting the modern world. For most, this means a tentative foray — a trip to the local movie theater, or driving lessons. But for some, the experience, called rumspringa, is all about sex, parties and fast cars.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Vieraas » 18.12.2011 14:48

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Aika merkillinen juttu, jos kutsussa on ilmoitettu smokki, eikä sitä käytetä.
No oli minustakin. Kyseessä oli ns. "luova" väki, pääosin ei-ranskalaisia, luulisin käytännön muodostuneen vuosien aikana. Sinänsä hienot bileet olivat ulkona, joten shortsit houkuttelivat enemmän.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 18.12.2011 14:30

JK! Kannanottojasi on ollut kiintoisaa seurata, mutta...
Voisimmeko sopia jatkossa, ettemme puuttuisi lääkitykseen sen enemmälti sen puuttumiseen kuin kohdilla oloonkaan tai olipa tilanne mikä tahansa.. Tällainen ei kuulu VSF:n tyyliin. Suomi24 on sitten erikseen.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Vieras » 17.12.2011 20:19

Vieras kirjoitti:Saivartelu pukeutumisesta kertoo, mitä pitää elämässä tärkeimpänä.
Tahtoisin iiiisot silikonit. :)
Huoliteltu tyylikäs Transu
Sinulla ei taida lääkitys olla ihan kohdallaan? Miten tuo liittyy edellä keskusteltuun mitenkään? Jaa, että solmiopakon kritisoiminen on vähän sama juttu kuin silikonien laitattaminen?

Tuo on juuri sitä Jt-logiikkaa, jota en koskaan ole tajunnut. Onneksi.

JK

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Vieras » 17.12.2011 19:51

Saivartelu pukeutumisesta kertoo, mitä pitää elämässä tärkeimpänä.
Tahtoisin iiiisot silikonit. :)
Huoliteltu tyylikäs Transu

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Vieras » 17.12.2011 13:33

"tulee kunnioittaa kokouksia palvontatilaisuuksina"

-Miten tuota Raamatulla perustellaan ? Kun Raamatussa puhutaan ulkokultaisuudesta, niin tuntuu kuin pukukoodikin kuuluisi mukaan. "Huolitellusti" ei perusteluna sisällä kravattia. Huolitellusti on tavallaan huolimattoman vastakohta. Kravatti edustaa tiettyä tyylisuuntaa.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Kivikko » 17.12.2011 13:02

Järjestöhän perustelee pukukoodinsa sillä, että tulee kunnioittaa kokouksia palvontatilaisuuksina, ja sen takia pitäisi pukeutua "huolitellusti". Tällä verukkeella sitten tiukimman linjan edustajat saavat vapaanlaisesti kritisoida muiden pukeutumista miten haluavat.

Lienee aluekohtaista, kuinka tiukka pukukoodi seurakunnassa on, itse olen ollut koti-kirjantutkisteluissa, jonka vetäjällä on lyhythihainen kauluspaita ilman solmiota. Veli kyllä kysyi ennen kokousta, että onko kaikille ok, että ei ole solmiota, eli otti huomioon myös muut tuossa n.32c helteessä. Ketään se ei haitannut.

Tiedän myös iäkkäämmän sisaren, joka on tienraivaajana kenttäillyt paljon yksin, ja kulkee talvisin ihan toppahousuissa ja siistissä toppatakissa, pipo päässä. Polkupyörä on mukana, joka toimii lehtikassin kantajana. Jos joku on asiasta nipottanutkin, ei sisar ole siitä mitään välittänyt, ja muut siinä seurakunnassa ovat tuntuneet pitävän sisarta järkevänä ja uskollisena kanssakulkijana.

Itselleni hame ei ole koskaan ollut ongelma, tykkään kesäisin kulkea mekossa tai hameessa aina kun kelit sallivat. Pidän hameen tuomasta naisellisuudesta, mutta ymmärrän hyvin, etteivät kaikki halua sitä käyttää. Talvisin ratkaisin paleltumisongelman miltei maahan ulottuvilla hameilla, joiden alle sai helposti villahousut ja joskus jopa farkutkin. Samoin en ole käyttänyt ohuita kauluspaitoja talvella, vaan reilusti kauniina pitämiäni neulepaitoja, konventissakin. Tästä ei ole kukaan valittanut.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Vieras » 16.12.2011 20:16

"yökkää tuo pukeutuminen"

-Tuossa ovat jt:t valottaneet suhdettaan pukeutumissääntöön. Jossa ehkä ymmerrettävästi ärsyttävintä on ollut joustamattomuus, säästä ja polkupyörästä huolimatta ei käytännölliset housut sallittuja naisille. Lisäksi paljastuu ettei hyväksyttävää perustetta housukiellolle pystytä ääneen edes lausumaan, ja niin jt-nainen saa kyllä lahkoasioiden ulkopuolella hurvitella farkuissa (toisin kuin esim. pojissa ja tupakoissa, joiden käyttöä valvotaan aina, pystymistä myöten).

Ulkokultaisuutta tuo asusääntö on. myös sandaalikieltoineen, jos myyntimiesasun sääntö ei riitä. Liike-elämässä kaikkiaan on joustoa. IBM:ssä kaikilla tietyllä hierarkiatasolla piti olla, ei pelkästään puku vaan myös tietynlainen. Ohjelmistoalalla saattavat inspiraatiotempauksena juosta korttelin ympäri jehovan keksimässä Aatamin ja Eevan puvussa. Mutta lahkossa ei ole joustoa.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 16.12.2011 19:49

Jotenkin yökkää tuo pukeutuminen, mutta niinhän se on aina ollut. Körttiukoille kelpas ainoastaan 111 ja jakaus keskelle päätä, vaimoväelle huivi ja pitkä musta hame. Tuskin tarvitsee mennä 80-lukua kauemmas, kun hurskas kirkkoväki paheksui ehostusta, korvakoruja ja etenkin punaista väriä naisen yllä. (Hittoon Ilmestyksen höperöt tulkitsijat).

Jotenkin yleismaailmallisia nämä pukukoodit ovat olleet. Onneksi lut. puolella tilanne on muuttunut totaalisti.. Jt-puolella minua käyvät sääliksi pikkulapset: parivuotiaillakin kauluspaita ja solmio, tytöillä mekko viimeisen päälle. Ei hyvä, mutta hulluuden asteet ovat monet. Lapsia ennen muuta säälin. Tasan tarkkaan istuminen kokouksissa on ylen ankeaa lapsen kannalta, kun se on sitä aikuisellekin.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Mag Mell » 16.12.2011 19:21

Mäkin muuten heitin kaikki kokousvaatteeni UFF:n laatikkoon päästessäni eroon lahkosta. Eihän niitä voi muualla käyttää, sellaisia vanhahtavia vaatteita. Ja en todellakaan laita päälleni enää hametta, liikaa traumoja! Siististi osaan silti pukeutua.
Sama juttu täälläkin.
Mulla on vaatekaapissa tällä hetkellä yksi hame, lähinnä semmoisena 'in case of' -varusteena. Ei vaan ole moista hätätilannetta vielä toistaiseksi tullut. :P
Itse olen aina välillä törmännyt naisiin jossain kulmauksessa hyvin siististi pukeutuneina käsilaukkuineen. Selkäydinreaktio on heti ollut "todistajapari" ja väistöliike...
Joo, tää on aika jännä! Kyllä sitä kummasti vaan vieläkin sydän hypsähtää muutaman sekunnin ajaksi pois rytmistä, kun lähiympäristöstä havainnoituu joko todistajaparivaljakko tai muutenvaan siltä näyttävä ihmisryhmä.
Mutsini on saanu nuhteita liian lyhyistä hiuksistaa sekä joskus housuhameestaan, jota on todella täytyny tuijottaa että on erottanu sen varsinaisesta hameesta...
Valitettavan tuttua. Mulla oli teinixinä äidin ompelema musta housuhame useastikin salilla ja muissa pakollisissa uskontoaiheisissa riennoissa. Taisi olla muutamalla muullakin sisarella, kun olivat muistaakseni tuolloin jonkinsortin muotia. No, eipä aikaakaan, kun jonkun vanhimmiston haukansilmän ilmoituksen perusteella seurakunnassa pidettiin puhe paikallisista tarpeista, että miten sukupuolirooleja ei tulisi sekoittaa pukeutumisen ja ulkoasun suhteen. Oujeebeibe. :roll:
Siihen loppui sekin ilo sitten.
Kukaan ei enää ikinä pakota minua laittamaan hametta jos en itse halua. Olen vapaa. Minut on puettu pienestä asti hienoihin lakeri kenkiin ja plyysi mekkoihin. Lempi vaatteeni on kuitenkin farkut ja neule. Minua ahdisti pitää hametta.
Ankaraa nyökyttelyä.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 16.12.2011 19:00

Tapaavat tavat turmeltua.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Vieras » 16.12.2011 17:59

Olisi luullut smokin kuuluvan jonnekin brittien klubeihin. Sehän rupeaa olemaan lainvastainen, smoking, suomeksi tupakointivetimet. Eikä olisi arvannut että parhaimmatkaan sikkaaarit vaatisivat mitaaleja seurakseen.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Natsku » 16.12.2011 16:04

Mäkin muuten heitin kaikki kokousvaatteeni UFF:n laatikkoon päästessäni eroon lahkosta. Eihän niitä voi muualla käyttää, sellaisia vanhahtavia vaatteita. Ja en todellakaan laita päälleni enää hametta, liikaa traumoja! Siististi osaan silti pukeutua.

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Vieras » 16.12.2011 15:33

Toki tämmöisen "lookin" omaavan saarnamiehen kanssa olisi kivempi ovella pamlata kuin tylsän ,
salkkua kantavan pukumiehen kanssa?
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... r-kilt.jpg
Miehillekin hameet.
Toteutukoon tasa-arvo! ;D

Re: Muutoksen sietämätön vaikeus

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 16.12.2011 15:28

Vieraas kirjoitti:Olin Etelä-Ranskassa avajaistilaisuudessa, jossa kutsukortin pukukoodi oli "black tie", mutta minkäänlaiset puvut loistivat poissaolollaan. Valtion tilaisuudet varmaan ovat poikkeus.
Aika merkillinen juttu, jos kutsussa on ilmoitettu smokki, eikä sitä käytetä. Tietenkin virkapuvut muodostavat oman kuvionsa tässä. Niistä on yleensä oma ohjeistuksensa, milloin minkäkinlaista pukua tulee käyttää. Smokin kanssa saatetaan edellyttää käytettävän kunniamerkkejä. Tällöin kysymykseen tulevat ns. pienet kunniamerkit, siis suurten (normaalikokoisten) "pienoismallit". Samoin paita, solmuke, taskuliina, sukat, ja kengät on sovitettava pukukokonaisuuden mukaan.

Meillä harvoin kukaan muu, paitsi Veltto-Virtanen poikkeaa pukukoodista. Todellisuudesa minulla ei ole smokkia. Oma virkapukuni korvaa sen: tummansininen puku, tietynvärinen vihreä kaulukseton paita "sokeripalalla" varustettuna, tummansiniset sukat, mustat kengät. Taskuliinaa en käytä, jos käyttäisin, sen tulisi olla paidan kanssa samaa sävyä. Suuret kunniamerkit tarvittaessa. Näitä minulla ei liiemmin ole suotu. Tässä Mauno Koivisto näytti hyvää esimerkkiä: ei ripustanut koko arsenaaliaan, käytti korkeintaan kolmea rintapielessään, muistelen.

Joka tapauksessa mielipiteeni on, että kutsun lähettäjän toivomusta tulee noudattaa. Tällaista kunnioittavaa menettelytapaa noudatan myös silloin, milloin satun ontumaan Valtakunnansalille tai lut.kirkkoon. Viimemainitussa riittää normaali siisti pukeutuminen minulle.

Ylös