Kirjoittaja SonOfJesus » 02.10.2012 15:29
Vieras kirjoitti:Tällaiset "Eivät Jehovan todistajat tutki Raamattua" tyyppiset kommentoinnit viittaavat vahvasti siihen, ettei täällä ole kovinkaan syvällistä viisautta. Tai se on muuttunut valehteluksi siltä osin mitä sitä on ollut. Aika kummallista huomata, miten vaikeaa tällä palstalla on keskustella asiasta ilman että rönsytään sinne tänne. Tai ylipäätään ymmärretään mistä keskustelua olisi tarkoitus käydä.
Luulin tämän olevan entisten Jehvoan todistajien yhteisö. Heillä oli tietynlainen viisaus ja usko hetkellä, jolloin joutuvat erotetuksi. Kun heidän käsityksensä uskosta muuttuu, niin miksi se muuttuu. Mistä he ovat saaneet uutta viisautta. Sitä ei synny itsestään kuten joku tuntui ajattelevan vankilakommentteineen. Viisautta tulee oppimisen kautta ja oppiminen taas edellyttää lukemista ja tiedon hankkimista. Aivan kuten raamattukin toteaa. Joku totesi, että on lukenut jotain kirjallisuutta ja saanut sitä kautta lisää viisautta. Sen ymmärrän ja siihen tähtäsin kysymykselläni. Mutta millaista kirjallisuutta lukemalla tuo uusi viisaus on tullut? Tuntuu sille ettei monikaan tällä palstalla ole lukenut erottamisensa jälkeen sarjakuvia kummoisempaa kirjallisuutta.
Tonylle totean että meistä jokainen seisoo jonkin käsityksen takana. Jos ei seiso on elämässään aika hukassa ja elää suuressa epävarmuudessa.
Käärmistä onnittelen ensimmäisestä vastauksesta kysymykseeni Raamatun ymmärtämisestä. Jos olet lukenut Raamattua ja se on muuttanut tai lisännyt ymmärrystäsi, niin hyvä niin. Ilman sen tekemistä tuo ymmärryskyky ei lisäänny vaikka mielipide voikin vaihtua. Toisen perässä kulkeminen ja mielipiteeseen luottaminen kun ei lisää omaa ymmärryskykyä, se on pelkkää matkimista.
Vieraas taas lienee täällä niitä, joilla ei kunnollista seurakuntataustaa edes ole. Niin huteraa on tuo kommentointi.
Avauksen ydinkysymys on: mitä tutkimalla te erotetut olette viisastuneet ja omaksuneet uuden uskonkäsityksenne? Vai oletteko kyenneet edistymään lainkaan henkisellä ja tiedollisella tasolla? Mikä on teidän mielestänne se parempi oppi, kuin tämä minkä olette nyt hylänneet? Kykenettekö perustelemaan sitä?
Jehovan todistajana ei ollut mahdollista itsetuntemuksen lisäämiseen. Se on monelle paha taakka, koska itsetuntemus on niin tärkeä etenkin tänään, kun yhteiskunta on niin hektinen. Minä puhuin muutaman vanhimman kanssa itsetuntemuksesta ja sen lisäämisestä. Mielestäni ongelma oli siinä, että nämä vanhimmat eivät tunteneet itseään eivätkä siksi voineet ymmärtää toista ihmistä. Itsetuntemus tuo kyvyn empatiaan. Itsetuntemus on Seurassa demonisoitu. Minunkin tapauksessani vanhimmat (!) yhdistivät puheeni knostilaisten knoosikseen ja olivat kauhuissaan. Pelkonsa vallassa he erottivat minut, vaikka eivät syytä siihen itse osanneet sanoa. Siksi minusta on hyvin loukkaavaa, että Veikko sanoo televisiossa erotetuista, että nehän on kaikki tehneet jotain moraalittomuuksia tms.
Kirjoittaja ei ilmeisesti ole tietoinen tämän saitin säännöistä. Saarnaaminen on kiellettyä. Siksi täällä suhtaudutaan karsaasti omien muuttuneiden käsitysten esittelyyn. Siksi minäkin olen alkanut puhua vain omista kokemuksistani, jotka liittyvät Jt-menneisyyteeni. Silloin en käsittele omia nykyisiä ajatuksiani.
Mitä voi saada tilalle, kun luopuu Jehovan todistajuudesta? Minä vastaan: mahdollisuuden itsensä kehittämiseen. Tämä siksi että henkisen kehityksen välineet ovat kiellettyjä Jehovan todistajien keskuudessa. Suurin pelko tuntuu keskittyvänkin juuri näihin itsensä kehittämisen välineisiin.
Kirjoittajalla näyttää olevan näkemys, että tiedon hankkimisella on olennainen osuus viisastumisessa. Itse kyllä ajattelen, että vanhojen tietojen uudenlaisen käyttötavan löytäminen voi olla viisastumista. Ihminen hankkii paljon tietoa kokemalla. Joissain kulttuureissa muiden tiedot ovat merkityksettömiä, vaan pitää olla itse kokenut sen mistä puhuu. Jehovan todistajan on tiedysti mahdotonta ymmärtää eri kulttuurien rikastuttavaa vaikutusta ihmiskunnalle, koska heidän mielestään vain he ovat jotain ja kaikki muut ovat Perkeleestä.
Kyky elää epävarmuudessa on vahvuutta, ei sitä tarvitse pelätä. Jehovan todistajana tietysti oppii, että kaiken pitää olla selvää ja varmaa - meillähän on Ainoa Oikea Totuus. Tämä tila itse asiassa heikentää sisäistä varmuutta, koska turva tulee aina ulkopuolelta. (Vesi, jota minä annan muuttuu sisällänne vesilähteeksi.) Todellisuudessa ihmisen elämässä on paljon epävarmuuksia. Jos on kovasti jääräpäinen oman asiansa takana, niin on vaarassa elää valheessa. On yhtä helppoa seistä valheen takana kuin totuuden takanakin. Mistä tiedät kumman takana seisot? (Entäpä jos se valo jossa olette onkin pimeyttä?)
[quote="Vieras"]Tällaiset "Eivät Jehovan todistajat tutki Raamattua" tyyppiset kommentoinnit viittaavat vahvasti siihen, ettei täällä ole kovinkaan syvällistä viisautta. Tai se on muuttunut valehteluksi siltä osin mitä sitä on ollut. Aika kummallista huomata, miten vaikeaa tällä palstalla on keskustella asiasta ilman että rönsytään sinne tänne. Tai ylipäätään ymmärretään mistä keskustelua olisi tarkoitus käydä.
Luulin tämän olevan entisten Jehvoan todistajien yhteisö. Heillä oli tietynlainen viisaus ja usko hetkellä, jolloin joutuvat erotetuksi. Kun heidän käsityksensä uskosta muuttuu, niin miksi se muuttuu. Mistä he ovat saaneet uutta viisautta. Sitä ei synny itsestään kuten joku tuntui ajattelevan vankilakommentteineen. Viisautta tulee oppimisen kautta ja oppiminen taas edellyttää lukemista ja tiedon hankkimista. Aivan kuten raamattukin toteaa. Joku totesi, että on lukenut jotain kirjallisuutta ja saanut sitä kautta lisää viisautta. Sen ymmärrän ja siihen tähtäsin kysymykselläni. Mutta millaista kirjallisuutta lukemalla tuo uusi viisaus on tullut? Tuntuu sille ettei monikaan tällä palstalla ole lukenut erottamisensa jälkeen sarjakuvia kummoisempaa kirjallisuutta.
Tonylle totean että meistä jokainen seisoo jonkin käsityksen takana. Jos ei seiso on elämässään aika hukassa ja elää suuressa epävarmuudessa.
Käärmistä onnittelen ensimmäisestä vastauksesta kysymykseeni Raamatun ymmärtämisestä. Jos olet lukenut Raamattua ja se on muuttanut tai lisännyt ymmärrystäsi, niin hyvä niin. Ilman sen tekemistä tuo ymmärryskyky ei lisäänny vaikka mielipide voikin vaihtua. Toisen perässä kulkeminen ja mielipiteeseen luottaminen kun ei lisää omaa ymmärryskykyä, se on pelkkää matkimista.
Vieraas taas lienee täällä niitä, joilla ei kunnollista seurakuntataustaa edes ole. Niin huteraa on tuo kommentointi.
Avauksen ydinkysymys on: mitä tutkimalla te erotetut olette viisastuneet ja omaksuneet uuden uskonkäsityksenne? Vai oletteko kyenneet edistymään lainkaan henkisellä ja tiedollisella tasolla? Mikä on teidän mielestänne se parempi oppi, kuin tämä minkä olette nyt hylänneet? Kykenettekö perustelemaan sitä?[/quote]
Jehovan todistajana ei ollut mahdollista itsetuntemuksen lisäämiseen. Se on monelle paha taakka, koska itsetuntemus on niin tärkeä etenkin tänään, kun yhteiskunta on niin hektinen. Minä puhuin muutaman vanhimman kanssa itsetuntemuksesta ja sen lisäämisestä. Mielestäni ongelma oli siinä, että nämä vanhimmat eivät tunteneet itseään eivätkä siksi voineet ymmärtää toista ihmistä. Itsetuntemus tuo kyvyn empatiaan. Itsetuntemus on Seurassa demonisoitu. Minunkin tapauksessani vanhimmat (!) yhdistivät puheeni knostilaisten knoosikseen ja olivat kauhuissaan. Pelkonsa vallassa he erottivat minut, vaikka eivät syytä siihen itse osanneet sanoa. Siksi minusta on hyvin loukkaavaa, että Veikko sanoo televisiossa erotetuista, että nehän on kaikki tehneet jotain moraalittomuuksia tms.
Kirjoittaja ei ilmeisesti ole tietoinen tämän saitin säännöistä. Saarnaaminen on kiellettyä. Siksi täällä suhtaudutaan karsaasti omien muuttuneiden käsitysten esittelyyn. Siksi minäkin olen alkanut puhua vain omista kokemuksistani, jotka liittyvät Jt-menneisyyteeni. Silloin en käsittele omia nykyisiä ajatuksiani.
Mitä voi saada tilalle, kun luopuu Jehovan todistajuudesta? Minä vastaan: mahdollisuuden itsensä kehittämiseen. Tämä siksi että henkisen kehityksen välineet ovat kiellettyjä Jehovan todistajien keskuudessa. Suurin pelko tuntuu keskittyvänkin juuri näihin itsensä kehittämisen välineisiin.
Kirjoittajalla näyttää olevan näkemys, että tiedon hankkimisella on olennainen osuus viisastumisessa. Itse kyllä ajattelen, että vanhojen tietojen uudenlaisen käyttötavan löytäminen voi olla viisastumista. Ihminen hankkii paljon tietoa kokemalla. Joissain kulttuureissa muiden tiedot ovat merkityksettömiä, vaan pitää olla itse kokenut sen mistä puhuu. Jehovan todistajan on tiedysti mahdotonta ymmärtää eri kulttuurien rikastuttavaa vaikutusta ihmiskunnalle, koska heidän mielestään vain he ovat jotain ja kaikki muut ovat Perkeleestä.
Kyky elää epävarmuudessa on vahvuutta, ei sitä tarvitse pelätä. Jehovan todistajana tietysti oppii, että kaiken pitää olla selvää ja varmaa - meillähän on Ainoa Oikea Totuus. Tämä tila itse asiassa heikentää sisäistä varmuutta, koska turva tulee aina ulkopuolelta. (Vesi, jota minä annan muuttuu sisällänne vesilähteeksi.) Todellisuudessa ihmisen elämässä on paljon epävarmuuksia. Jos on kovasti jääräpäinen oman asiansa takana, niin on vaarassa elää valheessa. On yhtä helppoa seistä valheen takana kuin totuuden takanakin. Mistä tiedät kumman takana seisot? (Entäpä jos se valo jossa olette onkin pimeyttä?)