Kirjoittaja lavanpalvelija » 07.01.2012 14:01
Kun kovasti olen pohtinut sitä, että missä se jehovantodistajuusilmiö sitten oikein lähtee lapasesta, niin olen päätynyt seuraavaan.
Jehovantodistajuuden päämäärä on hakeutua jonkinlaiseen ihmisenäolemisen pysyvään turvallisuuden tunteesseen-- (Russelin) poppakonstein. Nopeaa väylää ei kuitenkaan ole löytynyt, ihmisenäoleminen on jatkuva kehitysprosessi.
Se, että pyritään oikoteihin sabotoimalla nuoruuden normaali kehityskulku aiheuttaa helposti aikamoisen käytännön katastrofin aikuseksipyrkimyksissä. Kyllä minän laitan tämän epäkohdan hyvin pitkälle Brooklynin satraappien kompitenssin puutteen piikkiin. Ihmistä tulisi ymmärtää rohkeasti koko elinkaari huomioonottaen. Ei meistä kukaan pysy nuorena ja kauniina ikuisesti. Oma stagnaatiomme pysäyttää ymmärryksemme jälkikasvumme omien ihmiseksikavamispyrkimysten suhteen.
Tulos on käytännössä hyvin huono ja se olisi käsitettävä ja pyrittävä ratkaisemaan muulla tapaa kuin torjumalla ja puolustusmuuria paksuntamalla.
Kun kovasti olen pohtinut sitä, että missä se jehovantodistajuusilmiö sitten oikein lähtee lapasesta, niin olen päätynyt seuraavaan.
Jehovantodistajuuden päämäärä on hakeutua jonkinlaiseen ihmisenäolemisen pysyvään turvallisuuden tunteesseen-- (Russelin) poppakonstein. Nopeaa väylää ei kuitenkaan ole löytynyt, ihmisenäoleminen on jatkuva kehitysprosessi.
Se, että pyritään oikoteihin sabotoimalla nuoruuden normaali kehityskulku aiheuttaa helposti aikamoisen käytännön katastrofin aikuseksipyrkimyksissä. Kyllä minän laitan tämän epäkohdan hyvin pitkälle Brooklynin satraappien kompitenssin puutteen piikkiin. Ihmistä tulisi ymmärtää rohkeasti koko elinkaari huomioonottaen. Ei meistä kukaan pysy nuorena ja kauniina ikuisesti. Oma stagnaatiomme pysäyttää ymmärryksemme jälkikasvumme omien ihmiseksikavamispyrkimysten suhteen.
Tulos on käytännössä hyvin huono ja se olisi käsitettävä ja pyrittävä ratkaisemaan muulla tapaa kuin torjumalla ja puolustusmuuria paksuntamalla.