Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 19.01.2012 01:58
Muistan sanoneeni saaneen "Vartsukan" ja "Hertsykän postiluukustani. Tällä kertaa vilkaisin ensin viimemainittua. Silmille hyökkää kannen otsikko"Kannattaako olla rehellinen?". Tässä kirjoitussarjassa paneudutaan taloudelliseen rehellisyyteen. Kysymykseni kuuluu: Voidaanko absoluuttisesti ja ennen kaikkea moraalisesti osoittaa WTBTS:n olevan rehellinen? Mielestäni ei, mutta tähän on jo totuttu.
Lehti tietenkin sisältää myös totuuksia osatotuuksien ohella, kuten tapa on. Vallan mainio artikkeli on tuoda ministeri Olavi J. Mattila näkyvästi esille. Vaikka kirjoitus onkin erinomaisen hyvin laadittu, huomioni kiinnittyy siihen, missä vaiheessa arvon herra sai varsinaisesti ensimmäisen sytkyn perehtyä tähä mainioon Jehovan täsmälliseen tuntemiseen: Vanhalla iällään, vaimonsa kuoltua syöpään ja itse jäätyään yksin. Poikansahan tuomittiin maanpetoksesta, mikäli muistan.
Näin käy toteen se Jeesuksen sana:
"Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat.", Lk.17:37, vrt. Mt.24:28+
Tällä kertaa teksti on aito, hyvä niin. Hämeenlinnan konventtipuhe silloisesta arkkipiispa Jukka Paarmasta (JoPo:n sivuilla) ei sitä ollut. Se oli pelkkä hyväksikäytön yritys, perin alhainen sellainen. Kuitenkin Olavi J. Mattilalla vedättäminen on varsin hupaisa. Ainakin minut se saa taas muutamaa piirua kauemmas muka tosi Jehovan tuntemuksesta. Mikä minua vaivaa? Jään miettimään, missä määrin paikalliset todistajat ovat minun persoonaani koettaneet hyväksikäyttää.
Muistan sanoneeni saaneen "Vartsukan" ja "Hertsykän postiluukustani. Tällä kertaa vilkaisin ensin viimemainittua. Silmille hyökkää kannen otsikko"Kannattaako olla rehellinen?". Tässä kirjoitussarjassa paneudutaan taloudelliseen rehellisyyteen. Kysymykseni kuuluu: Voidaanko absoluuttisesti ja ennen kaikkea moraalisesti osoittaa WTBTS:n olevan rehellinen? Mielestäni ei, mutta tähän on jo totuttu.
Lehti tietenkin sisältää myös totuuksia osatotuuksien ohella, kuten tapa on. Vallan mainio artikkeli on tuoda ministeri Olavi J. Mattila näkyvästi esille. Vaikka kirjoitus onkin erinomaisen hyvin laadittu, huomioni kiinnittyy siihen, missä vaiheessa arvon herra sai varsinaisesti ensimmäisen sytkyn perehtyä tähä mainioon Jehovan täsmälliseen tuntemiseen: Vanhalla iällään, vaimonsa kuoltua syöpään ja itse jäätyään yksin. Poikansahan tuomittiin maanpetoksesta, mikäli muistan.
Näin käy toteen se Jeesuksen sana:
"Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat.", Lk.17:37, vrt. Mt.24:28+
Tällä kertaa teksti on aito, hyvä niin. Hämeenlinnan konventtipuhe silloisesta arkkipiispa Jukka Paarmasta (JoPo:n sivuilla) ei sitä ollut. Se oli pelkkä hyväksikäytön yritys, perin alhainen sellainen. Kuitenkin Olavi J. Mattilalla vedättäminen on varsin hupaisa. Ainakin minut se saa taas muutamaa piirua kauemmas muka tosi Jehovan tuntemuksesta. Mikä minua vaivaa? Jään miettimään, missä määrin paikalliset todistajat ovat minun persoonaani koettaneet hyväksikäyttää.