Veljesseura.org

Niih, johan se Olavi tossa nigerialaiskirjejutussa osoitti olevansa helposti höynäytettävissä, niin en yhtään ihmettelisi jeppulaksi kääntymistään.

Onko ?
Jos, niin nuo on niitä tilanteita joista kerrotaan myös itsemurhauutisten yhteydessä.
Olavista on sitten kiva, kun on juttelevia ihmisiä ympärillä ja hymy + samaa mieltä oleminen on ennustettavaa, silloin kun sen tarpeessa erityisesti tuntee olevansa.

Mitäh, onkos Olavi J. nyt jeppula?!?

Onko entinen ministeri (ulkomaankauppa-) kyseessä ? josta puuhattiin presidenttiäkin.

Hänen tragediaansa kuului, oliko se sijoitus johonkin Afrikkalaiseen...ettei se ollut se niinkin yksinkertais-alkeellinen juttu, josta lehdissä tuolloin puhuttiin, että lähetä miljoona niin saat kaksi takaisin ? Kuitenkin summa oli iso ja velaksi otettu. Sitten Olavi asui sukutilalla ja sen piti mennä vasaran alle, jolloin Mattilat yrittivät kuprua, josta jäätiin kiinni...

Tuohon asti muistaisi, mutta tuo jos oli ilman suurempia oikomistarpeita, niin juttu tuntui niin raskaalta, että jätti tietoisesti jatkoseurannan lukematta. Ainahan se on eräänlainen ihme jos tuollaisesta vaiheesta entiselleen pääsee, mutta eläke kai on ulosmittauskelvotonta ja siten hän on voinut kuitenkin elää herroiksi ?

On kauheaa miten sitten ihminen voi jäädä yksin. Ei kelpaa enää kuin lahkolle

Vartiotorni-seurakin, joka haahkalintuna kiertelee pitäen tiukasti silmällä ihmisten mahdollisia onnettomuuksia ja kriisejä.....

Haahkat oleskelevat näkyvästi avovesillä ja kallioluodoilla.
Sen ääni on päivittelevä ja varoitussääni kotkottava.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/h ... edia=30668
Ihan piti Ylestä ääninäyte kuunnella haahkan päivittelyä ja kotkottelua...
Tiedän, se oli kirotusvihre,
mutta jotain yhtäläisyyttä taitaa haahkoissa ja totistajissa olla....
varoittelu ja päivittely,khihii....exissä käy kotkotus vielä kovempana....
ihan pitää Olavinpojan tuomiokin kertoa, miten sitten liittyy asiaan?
Poika linnassa ja iskä ypöyksin ja haahkalinnut iskivät....heheeh

Yx ex-haahka

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Vaikka kirjoitus onkin erinomaisen hyvin laadittu, huomioni kiinnittyy siihen, missä vaiheessa arvon herra [Olavi J. Mattila] sai varsinaisesti ensimmäisen sytkyn perehtyä tähä mainioon Jehovan täsmälliseen tuntemiseen: Vanhalla iällään, vaimonsa kuoltua syöpään ja itse jäätyään yksin.

Hyvä huomio. Tällainen heikolla hetkellä periksi antaminen onkin mitä inhimillisintä, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Sen tietää Vartiotorni-seurakin, joka haahkalintuna kiertelee pitäen tiukasti silmällä ihmisten mahdollisia onnettomuuksia ja kriisejä, jotta sitten voisi iskeä oman kiilansa siihen väliin:

"Sellainenkin, joka ei ole ilmaissut haluavansa keskustella Raamatusta, voi kuunnella raamatullista rohkaisua ollessaan sairaalassa tai kohdatessaan vakavia terveysongelmia. Jos jakautuneessa huonekunnassa sattuu jokin kriisi, esimerkiksi perheenjäsenen kuolema, vanhimmat voivat pyytää ei-uskovan mukaan keskusteluun, kun he lohduttavat perhettä."

(Valtakunnan palveluksemme marraskuu 2010 s. 5, 6)

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Mikä minua vaivaa?

Sinua vaivaa liiallinen tietämys jehovantodistajuuteen liittyvistä asioista. Epäilemättä siitä syystä et ole kokenut tarpeelliseksi hurahtaa kyseisen liikkeen jäseneksi, kuten monet meistä olemme aikaisemmin hurahtaneet. Tässä mielessä olet varsin onnellinen asemassasi, pysy siinä.

Muistan sanoneeni saaneen "Vartsukan" ja "Hertsykän postiluukustani. Tällä kertaa vilkaisin ensin viimemainittua. Silmille hyökkää kannen otsikko"Kannattaako olla rehellinen?". Tässä kirjoitussarjassa paneudutaan taloudelliseen rehellisyyteen. Kysymykseni kuuluu: Voidaanko absoluuttisesti ja ennen kaikkea moraalisesti osoittaa WTBTS:n olevan rehellinen? Mielestäni ei, mutta tähän on jo totuttu.

Lehti tietenkin sisältää myös totuuksia osatotuuksien ohella, kuten tapa on. Vallan mainio artikkeli on tuoda ministeri Olavi J. Mattila näkyvästi esille. Vaikka kirjoitus onkin erinomaisen hyvin laadittu, huomioni kiinnittyy siihen, missä vaiheessa arvon herra sai varsinaisesti ensimmäisen sytkyn perehtyä tähä mainioon Jehovan täsmälliseen tuntemiseen: Vanhalla iällään, vaimonsa kuoltua syöpään ja itse jäätyään yksin. Poikansahan tuomittiin maanpetoksesta, mikäli muistan.

Näin käy toteen se Jeesuksen sana:
"Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat.", Lk.17:37, vrt. Mt.24:28+

Tällä kertaa teksti on aito, hyvä niin. Hämeenlinnan konventtipuhe silloisesta arkkipiispa Jukka Paarmasta (JoPo:n sivuilla) ei sitä ollut. Se oli pelkkä hyväksikäytön yritys, perin alhainen sellainen. Kuitenkin Olavi J. Mattilalla vedättäminen on varsin hupaisa. Ainakin minut se saa taas muutamaa piirua kauemmas muka tosi Jehovan tuntemuksesta. Mikä minua vaivaa? Jään miettimään, missä määrin paikalliset todistajat ovat minun persoonaani koettaneet hyväksikäyttää.