Veljesseura.org

Voisitko kuvitella hyötyväsi terapiasta entisenä todistajana, vaikka et olekaan juuri nyt menossa terapiaan?

Varmasti hyötyisin. En kuitenkaan koe, että suurimmat henkiset solmuni olisivat seurausta jehovantodistajuudesta, joten terapiassa haluaisin käsitellä pääsääntöisesti muita aiheita.

Joo, mun mielestä nää vertaistukisivut on ihan huippu mahtava apu omaan pohdiskeluun, samoin johanneksen pojan sivut

Luopion toveri kirjoitti: Terapeutin persoonallisuus on osa terapiaprosessia ja terapeuttista vuorovaikutusta. On tärkeää että terapeutti ja kuntoutuja tulevat "juttuun". Mutta terapiassa ei haeta kavereita, siellä ei ole "kivaa" ja täten terapeutin kanssa ei tarvitse "ystävystyä". Transferenssiä ilmenee, tunteiden siirtoa, terapeuttiin voi mieltyä ja liittää tiettyjä tunteita. Mutta terapeutti on vain terapeutti, ei koskaan kaveri tai ystävä.

Tässä on tökkinyt niin pahasti, että olen luopunut terapia-ajatuksista kokonaan eikä minulla mielestäni enää ole terapiaan tarvettakaan. Terapeutin koulutus tulee paljolti omasta kukkarosta, mikä tietää, että siihen valikoituu tietyn yhteiskuntaluokan ihmisiä, jotka ottavat paljolti annettuina tietynlaisen keskiluokkaisen maailmankäsityksen ja arvot. Jos sitten sinne tulee henkilö, joka kyseenalaistaa näitä käsityksiä, niin saa otsaansa hyvin nopeasti häiriintyneen leiman ja "terapia" pahimmillaan on tiettyjen yhteiskunnallisten "totuuksien" tuputtamista.
Konkreettisesti, ne suhtautuvat nihkeästi antiautoritäärisyyteen ja anarkismiin. Antiautoritääri on helppo olla, jos ei esimerkiksi sen takia että itse havaitsee autoritäärisyyden älyttömyyden, niin vaikkapa siksi, että Jehovan todistaja-kokemus tekee epäluuloiseksi kaikkia pomoja kohtaan.

mymmeli kirjoitti:Eipä silti, eivät kaikki halua puhua asioistaan. Voihan sitä käsitellä asioita muillakin tavoilla.

Juuri näin. Nuorempana kokeilin terapiaa muutamaan otteeseen, muutaman eri terapeutin kanssa, mutta en oikein saanut kyseisestä toimintamuodosta mitään irti. Ehkä jopa vähäsen tympäännyin "samojen asioiden jauhamiseen". En tiedä, johtuiko kärsimättömästä luonteestani, vai mistä.

Olen sitten käsitellyt asioita muilla tavoilla. Nämä vertaistukipalstat ovat mainio apu. Itsekseen pohdiskelu on myös toimivaa, edellyttäen että se pahin ahdistus menneisyyden tiimoilta on jo laantunut.

SE oli yksi terapian hyöty, että opin paremmin elämään vihan tunteeni kanssa ja se ei ole enää niin voimakasta kuin oli silloin terapian alussa. Minulle oli kuitenkin tärkeää se, että tulin kuulluksi ja sain ymmärrystä.Yksin en olisi selvinnyt vaan oli hyvä, että joku ulkopuolinen ihminen jaksoi kuunnella ja ottaa vastaan minun ajatuksiani ja tunteitani. Tällä tavalla tulin hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen.

Eipä silti, eivät kaikki halua puhua asioistaan. Voihan sitä käsitellä asioita muillakin tavoilla. Itse vaan mainostan terapiaa helposti, koska olen siitä itse hyötynyt. Vihan tunnekin ja itseinho voivat kuitenkin olla aika raskaita kestää, jos ne hallitsevat paljonkin elämässä. Väkivaltakokemuksetkaan eivät ole mitään pieniä asioita, vaan erittäin suuria ja kipeitä ja traumaattisia kokemuksia.

Itsekin tiedän jotain perheväkivallasta ja alkoholismista. Juuri vihan tunne ja syyllisyys ajoivat minut terapiaan. Nämä tunteet olivat siis masennuksen ja ahdistuksen lisäksi pinnalla. Ehkä et ole löytänyt sopivaa terapeuttia, jolle olisi helppo avautua. Julkisellakin puolella niitä on kyllä aika paljon.Esimerkiksi mielenterveystoimistot.

Olen jo pitkän matkan kulkenut, olen jo saavuttanut onnellisuuden ja jonkunlaisen tasapainon elämässä. Enää kun katkeruus haihtuis. Välillä viha nostaa päätään, silloin vain yritän ajatella hyviä asioita elämässä. On jo antanut anteeksi itselle menneisyyden, etten ollut oikestaan lapsena ja nuorena ollut mahdollista muuttaa tapahtumia. Jos minkä JT opetus on opettanut, niin itsensä syyllistämisen...siitä on erittäin vaikea päästä eroon. Isesääli ja itseinho, hmmm niistä kun vielä pääsis eroon.

Suosittelen sitten sulle nimimerkki " mievaan" tuota Tommy Hellstenin kirjaa Virtahepo olohuoneessa, jos et oo jo lukenu sitä.

Mä sain nauttia kaikesta 3sta kotona niin JT. opista, väkivallasta ja alkoholisti vanhemmista. Kerran kokeilin terapiaa, enkä pystyny olee näin avoin siellä. Ehkä kasvottomasti pystyy paremmin purkaa sydäntään.

Olen itse myös lukenut kirjan virtahepo olohuoneessa ja siinä mielestäni rinnastettiin uskontoa päihteeseen. Itse tulkitsin sen niin, että se ikäänkuin virtahevon tavoin estää näkemästä ongelmia. Aivan kuten alkoholismikin ja perheväkivalta ovat asioita, jotka aiheuttavat salailua ja häpeää perheessä. Huomaamattaan perhe alkaa oireilemaan, mutta eivät näe asioiden syy- yhteyksiä. Virtahepo ottaa vallan perheessä. Samoin voi tehdä uskonto, alkoholisti tai väkivaltainen perheenjäsen.

Itsekin olen käynyt terapiassa jt: sta eron jälkeen ja se oli omalla kohdallani aivan välttämätöntä. Itse en ole henkilökohtaisesti lääkkeitä vastaan vaan ne ovat tärkeä osa terapiahoitoa ( ainakin pitkäaikaisessa terapiassa). Vievät ahdistukselta ja masentuneisuudelta ikäänkuin kärjen. Terapia muutenkin on erittäin raskasta mielestäni prosessina , että lääkkeet myös vaikuttavat mielialaan tasoittavasti ja ennen kaikkea unen laatuun. Minun kohdallani terapeutti ehdotti jo heti aluksi lääkitystä.

Terapiasta on ollut omalla kohdallani hyötyä myös uuden maailmankuvan luomisessa ja tietysti jt- lapsuuden käsittelyssä. Itsetuntemukseni on parantunut terapian myötä.

Tuo omega 3 on jo sinänsä tieteellinen lähtökohta, että se on käsittääkseni tarkasti yksilöity aine taikka yhdiste. Eri merkkisissä kalaneväkkäissä sitä lienee erilaisia määriä painoyksikköä kohti mitattuna.

Hyvä kun sen hoidollinen piirre tulee esiin, pitäisikin siitä suositella laajempaakin tutkimusta, muutenhan myyjä ei voine tätä puolta tuoda esiin.

Vasrsinaiset masennuslääkkeet tutkitaan myös, kuten yleensä kaikki lääkkeet, ja vaatimukset ovat niin ankarat, että ne ovat siinä määrin kalliita, että pienillä lääketehtailla ei ole niihin enää varaa. Kuinka lie nykyään kotimaisella Orionilla, vielä n. 10 v sitten siellä tutkimusalueet karsittiin muistellen 2 alueelle joihihin Orionin sadat miljoonat katsottiin saattavan riittää, johonkin tulokseen pääsemiseksi.

Että muuten sivuvaikutukset ovat mahdollisia ja erilaisia johtuu siitä, että ihmiset ovat erilaisia. Joskus ikävästi sairauteen asti, jotkut tartteevat ihan insuliina sokuritautiin, jotkut saattavat imeä oliko se suolahappoa ruoansulatuksen tehostamiseen, hammaslääkärit pystyvät sylkytutkimuksesta joskus kertomaan erityisestä reikiintymisalttiudesta, mutta mikä onkin sitten hyvä kun siihen voi varautua. jne.

Tässähän on kokenut paljon yhteisymmärrykseen pääsemistä noista Pehmoluopion näkökannoista. Kiitos niistä ja hyvää mielipiteiden vaihtoa ja jatkoa edelleenkin.

Pehmoluopio kirjoitti:....Tässä lisää yhdestä laillistetusta huumeesta, Efexorista: http://www.crazymeds.org/effexor.html

On hyvä että näitä "huumeita" laillistetaan. Esimerkiksi Efexor on usein tehokas lääke masennukseen, mutta tottakai se käyttö kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on riskialtista, potilas kun harvoin osaa nousuvaiheessa lopettaa lääkkeen ja hankkia "jarrua" tilalle...

Tiedoksi vain että en leiki tässä psykiatria, puhun vain omasta kokemuksestani..

lainaus korjattu -Jaakob

Pehmoluopio kirjoitti:

Lehtiveli kirjoitti:t;]
tällähetkellä yhdistelmä lääkkeet ja terapia on kaikkein toimivin. Toiseksi toimivin on terapia, ja huonoiten toimii pelkkä lääkitys.

Oletko sinä tarpeeksi koulutettu sanomaan tuon?

En, mutta tuon ovat sanoneet muut koulutetummat ihmiset. Lainaan vain heidän sanomisiaan.

edit: Ja jos pehmoluopiolla on jotain omakohtaisia negaatioita pollahoitoa kohtaan, niin niistä kannattanee keskustella jossain toisessa ympäristössä eikä maalata turhia uhkakuvia mahdollisten hoitoonhakeutuvien mieliin. Kyse on kuitenkin näiden ihmisten terveydestä ja mahdollisesti jopa elämästä, eikä vakaviin masennuksiin mitkään ruokavaliot enää auta.