Kirjoittaja Vieras » 06.02.2012 12:31
Tuossa lahkosta henkisesti kokonaan eroon pääsemisessä ja haittojen poistamisessa on jotain samaa kuin tupakkavieroituksessa.
Jos tupakan ajattelee läpi, miksi polttaa, mistä on saanut aiheen, mitä siitä saa, niin lopettaminen tuntuu lopulta ainoalta luonnolliselta.
Niinhän se on lahkokin. Jos pelkää, niin voi selvittää lahkon omista papereista, että lopun uhkailu on siltä epäonnistunut päivämäärineen ja perusteineen. On myönnettävä että yritystä lahkolta ei ole puuttunut.
Tupakissakin on lapsena kiinnittänyt huomiota mystiseen ja tärkeäeleiseen tupakointiin, sen ihailu tai tärkeänä pitäminen ihailevien nuorten parista on tarttunut, on vain aina ollut selvä, että jotain siitä saa, nyt jos ajattelee niin vain riippuvuuden ja haittoja terveyteen, rahaan, ehkä hajunkin suhteen on saanut
Terapointi sinänsä ei tietenkään ole tuomittavaa, päinvastoin, mutta omatoiminen terapointikin on mahdollista. Jos lahko on tartuttanut käsityksen että ullkopuoliset ovat...pahoja, ei kai terapeutti voi ulkopuolisia ruveta kehumaan. Lahkoa vailla olleissa yhteisöissä (muita ei ennen 1800 -luvun loppua ollutkaan) on aina ollut hyviä ja pahoja ihmisiä.
Mitä lahko on lopusta kirjoittanut, siitä tutkiskelun jälkeen poistuu kaikki paitsi itse Raamatun teksti. Mutta sehän on ollut vuosituhansia.
Terapoinnissa kai tärkeää on tunnereaktioiden tunnistaminen ja ymmärtäminen, jolla niiden epämiellyttävyys jo poistuukin.
Tupakan jättäminen vaatii myös tapansa puolesta jotakin. Ne kaikki tauon mittaiset ajat tulisi täyttää jollakin mitä ei ole vielä keksinytkään. Pääministeri Sorsahan (ei heinä- vaan Kalevi-) aikoinaan tv:ssä otti pastillejaan kun sanoi jättäneensä piipun.
Tupakka on näköjään helppo jättää lääkärin määräyksestä. Mannerheim teki niin, Sibelius samoin (hän oli saanut paljon lahjasikaareja, ja Ilmari Kianto kuultuaan lopettamisesta pyysi niitä lahjoja, jolloin saikin kertomansa mukaan pahvilaatikollisen sikaaripakkauksia)
Tuossa lahkosta henkisesti kokonaan eroon pääsemisessä ja haittojen poistamisessa on jotain samaa kuin tupakkavieroituksessa.
Jos tupakan ajattelee läpi, miksi polttaa, mistä on saanut aiheen, mitä siitä saa, niin lopettaminen tuntuu lopulta ainoalta luonnolliselta.
Niinhän se on lahkokin. Jos pelkää, niin voi selvittää lahkon omista papereista, että lopun uhkailu on siltä epäonnistunut päivämäärineen ja perusteineen. On myönnettävä että yritystä lahkolta ei ole puuttunut.
Tupakissakin on lapsena kiinnittänyt huomiota mystiseen ja tärkeäeleiseen tupakointiin, sen ihailu tai tärkeänä pitäminen ihailevien nuorten parista on tarttunut, on vain aina ollut selvä, että jotain siitä saa, nyt jos ajattelee niin vain riippuvuuden ja haittoja terveyteen, rahaan, ehkä hajunkin suhteen on saanut
Terapointi sinänsä ei tietenkään ole tuomittavaa, päinvastoin, mutta omatoiminen terapointikin on mahdollista. Jos lahko on tartuttanut käsityksen että ullkopuoliset ovat...pahoja, ei kai terapeutti voi ulkopuolisia ruveta kehumaan. Lahkoa vailla olleissa yhteisöissä (muita ei ennen 1800 -luvun loppua ollutkaan) on aina ollut hyviä ja pahoja ihmisiä.
Mitä lahko on lopusta kirjoittanut, siitä tutkiskelun jälkeen poistuu kaikki paitsi itse Raamatun teksti. Mutta sehän on ollut vuosituhansia.
Terapoinnissa kai tärkeää on tunnereaktioiden tunnistaminen ja ymmärtäminen, jolla niiden epämiellyttävyys jo poistuukin.
Tupakan jättäminen vaatii myös tapansa puolesta jotakin. Ne kaikki tauon mittaiset ajat tulisi täyttää jollakin mitä ei ole vielä keksinytkään. Pääministeri Sorsahan (ei heinä- vaan Kalevi-) aikoinaan tv:ssä otti pastillejaan kun sanoi jättäneensä piipun.
Tupakka on näköjään helppo jättää lääkärin määräyksestä. Mannerheim teki niin, Sibelius samoin (hän oli saanut paljon lahjasikaareja, ja Ilmari Kianto kuultuaan lopettamisesta pyysi niitä lahjoja, jolloin saikin kertomansa mukaan pahvilaatikollisen sikaaripakkauksia)