Veljesseura.org

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:
Toisaalta tein oikeastaan hyvin. Karkoitin ihmisiä pois totuudesta ihan vahingossa. Ja sehän on nyt kääntynyt mielessäni oikeastaan ihan hyväksi työksi.

ModestMuse kirjoitti:Masennus ja jatkuva ahdistus on poissa

ModestMuse kirjoitti:Olin joskus osa-aikaisena tienraivaajana kierrosviikon tienraivaajienkokouksessa.
Jäi oikein tosi vahvasti mieleen kun kv sanoi että kun on tienraivaaja, siunauksia sataa kuin vesipisaroita, niin paljon että niitä on suorastaan vaikea ottaa kaikkia vastaan! Ja hän nosti kädet ylös ja teki sormillaan sateenomaista liikettä.
Mietin, että vau, onpa hieno etu olla tienraivaaja.

Mutta... nyt kun mietin kaikkia kavereita ja tuttuja, jotka olivat ravareita, niiden elämähän oli ihan perseestä.
Ikinä ei ollut rahaa mihinkään... Pari läheistä ystävää oli ja on edelleen masennuslääkkeissä, ja yhden tiedän varmuudella menneen psykoterapiaan.
Elämässä ei mitään muuta sisältöä ja kokemuksia kuin todistajuus ja kaikki siihen liittyvä.
Persoonattomia luonteita, ja surullisia olemuksia.
Missä helvetissä ne siunaukset luuhaa näille koko elämänsä sulle antaneille, Big J??

Musta ainakin tuntu että nämä "siunaukset" alkoi kun jätti Jehovan hellän huiman.
Masennus ja jatkuva ahdistus on poissa, bisnes rullaa loistavasti, avioliitto kukoistaa paremmin kuin koskaan, ja nautin joka ainoasta päivästä!

"Mieheni oli kuitenkin palvellut vanhimpana, ennen kuin hän sekaantui epäviisaisiin liiketoimiin. Hän alkoi laiminlyödä kokouksia, ja lakkasimme puhumasta toisillemme. Kaupungissamme tapahtunut terrori-isku säikäytti minut niin, että vetäydyin kuoreeni. Sitten tajusin, että minussakin oli vikaa. Aloimme taas puhua toisillemme, otimme perhetutkistelun uudelleen ohjelmaamme ja rupesimme käymään säännöllisesti kokouksissa. Vanhimmat olivat ystävällisiä ja hyvin avuliaita. Avioliittomme alkoi jälleen kukoistaa. Aikanaan mieheni pätevöityi taas huolehtimaan seurakunnan tehtävistä. Saamamme läksy oli karvas, mutta lopputulos oli onnellinen.

Vieraas kirjoitti:Nyt vaan ihmetyttää, että pitäisikö tästä terrori-iskun aikaansaamasta siunauksesta kiittää Jehovaa vai Allahia?

Edit: lainaus vaihdettu suomenkieliseen.

Johanneksen poika kirjoitti:New Yorkissa sattunut terroristihyökkäys kaksoistorneihin sai aikaan "hiukan" merkillisitä "kokemuksia". Kuulin kerrottavan, kuinka eräälle Jehovan todistajalle oli "siunaus", kun hän ei ottanut hyväpalkkaista työtä vastaan, kun työpaikka olisi sijainnut kaksoistornien yläkerroksissa. Hän siis pelasti elämänsä. Toisaalta, kaksoistorninen romahduksessa kuoli muistaakseni toistakymmentä Jehovan todistajaa. Heillä ei tätä "siunausta" ollut.

"Mieheni oli kuitenkin palvellut vanhimpana, ennen kuin hän sekaantui epäviisaisiin liiketoimiin. Hän alkoi laiminlyödä kokouksia, ja lakkasimme puhumasta toisillemme. Kaupungissamme tapahtunut terrori-isku säikäytti minut niin, että vetäydyin kuoreeni. Sitten tajusin, että minussakin oli vikaa. Aloimme taas puhua toisillemme, otimme perhetutkistelun uudelleen ohjelmaamme ja rupesimme käymään säännöllisesti kokouksissa. Vanhimmat olivat ystävällisiä ja hyvin avuliaita. Avioliittomme alkoi jälleen kukoistaa. Aikanaan mieheni pätevöityi taas huolehtimaan seurakunnan tehtävistä. Saamamme läksy oli karvas, mutta lopputulos oli onnellinen.

Mievaan kirjoitti:kiitos "Vieraas" sain taas illan naurut. Jehovalta saa apua, ei saa jne. "Vartiotorni-lehden lukeminen saa ihmisen tuntemaan itsensä tyhmäksi, mutta se lienee tarkoituskin?" just niin *repeilyä*

Kaarmis kirjoitti:"
Täytyy toki muistaa tässä yhteydessä kuinka heikko Jehova on. Ei hän mitään ihmeitä saa aikaiseksi?

Vieras kirjoitti: Eikö olekin uskoa vahvistavaa ajatella, että Jehovalla on voimaa vapauttaa palvelijansa?

Vieras kirjoitti:Emme tietenkään odota hänen pelastavan meitä ihmeen avulla nykyään.

Vieras kirjoitti:Uskomme kuitenkin lujasti siihen, että hän tänä aikana käyttää voimaansa kansansa hyväksi.

Vieras kirjoitti:Sinutkin voidaan palkita, jos etsit sinnikkäästi "suurta ovea, joka johtaa toimintaan"