Veljesseura.org

juhamatti kirjoitti:Tuon voisi sanoa hänelle ihan suoraankin, facebookin kautta tai muuten.

Kannattaa muuten muistaa Facebookissa henkilökohtaista viestintää tehdessään, että FB tallentaa kaiken, mukaanlukien chattien sisällön.

Samoja ajatuksia pohdin. Äiti vannoi että rupeaa karttamaan, isä on vähän fiksumpi sanoin että kyllä me yhteyttä voidaan pitää jos ei ny uskon asoista puhuta=)))) Välit siinä menee jokatapauksessa. Mietin pitääkö roikkua vaan mukana ikääntyvien vanhempien takia vai erota....Itsellä ei ole montaa sukulaista ja vanhemmat ovat oikeistaan ainoita lähisukulaisia, siksi tilanne on veemäinen =/ Toisaalta mieheni kautta sain ihan uuden perheen itselleni. Teen niin tai näin satutan itseäni. Oi miksi miksi vanhempani ei vaan voi olla onnelisia elämästäni ja hyväksyä asioita, niinkun en minäkään tuomitse heidän valintaansa. Yritin nätisti kertoa miksi olen päätynyt ratkaisuuni ja heti sain luopion leiman otsaani. Mieheni alkaa olla tosi kyllästynyt tilanteeseen, en kyllä yhtään ihmettele....

Tahallisesti loukkaavaa käytöstä häneltä, jonka hän on käsittänyt lahkon ohjeeksi jotta palaisi värvärikaksikkoon.

Tuon voisi sanoa hänelle ihan suoraankin, facebookin kautta tai muuten. Voihan siihen lisätä vaikka että Raamattuni neuvoo antamaan anteeksi ja rukoilemaan puolestasi

Joo sehän se varmaan on tarkoitus että palaisin takaisin entiseen.
Täytyy laittaa ehdotuksesi korvan taakse ja miettiä mitenkä toimia.

Tahallisesti loukkaavaa käytöstä häneltä, jonka hän on käsittänyt lahkon ohjeeksi jotta palaisi värvärikaksikkoon.

Tuon voisi sanoa hänelle ihan suoraankin, facebookin kautta tai muuten. Voihan siihen lisätä vaikka että Raamattuni neuvoo antamaan anteeksi ja rukoilemaan puolestasi

Itse olen ollut tässä n. kuukauden verran eronneena todistajana.
Äiti on edelleen vielä facebookissa kaverina ja välillä kysynnyt kuulumisia.
Pari viikkoa sitten olin kotipaikkakunnalla vierailemassa pikkuveljen ja hänen tyttöystävänsä
luona ja äiti pyyti sitten käymään. Oletin että juteltaisi sitten normaalisti kun kerran nähdään,
mutta äiti jutteli sitten pelkästään veljen ja hänen tyttöystänsä kanssa, jotka eivät ole todistajia.
Eipä pysty ymmärtään moista..
Että samaa asiaa mietin että pitäskö kokonaan pistää välit poikki vai jatkaa tätä luonnotonta toimintaa...

Olen vähän samoilla linjoilla Mag Mellin kanssa. Elämässä on tehtävä valintoja. Jos joku ihminen ei halua olla kanssasi, niin turha kait se on tuppautua seuraan.
Perheen taikka ystävien menettäminen on tosi surullista ja raastavaa, mutta joskus asiat vain menee niin.
Sukulaisista luopuminen ei ole kosto, vaan luonnollinen seuraus luonnottomalle toiminnalle.

Mag Mell kirjoitti:En toki osaa sanoa, mikä aloittajan tilanteessa toimisi, mutta itsestäni tiedän sen verran, etten halua(isi) olla oma-aloitteisesti yhteydessä ihmiseen, joka on tietoisesti päättänyt karttaa minua.

Täsmälleen sama vika. Ymmärsin kuitenkin että ninan tapauksessa vanhemmat eivät (vielä) karta.

En toki osaa sanoa, mikä aloittajan tilanteessa toimisi, mutta itsestäni tiedän sen verran, etten halua(isi) olla oma-aloitteisesti yhteydessä ihmiseen, joka on tietoisesti päättänyt karttaa minua. Tuntuisi aina jonkinlaiselta anelemiselta ja murusten kerjäämiseltä, eikä mitenkään päin tasaveroiselta normaalilta ihmissuhteelta semmoinen. Haluan elämääni ihmisiä, jotka vastavuoroisesti haluavat minut heidän elämäänsä; eikä niin että minua korkeintaan siedetään tai yritetään kestää niin vähän kuin mahdollista.
Quid pro quo, kaikki tai ei mitään.

Ihminen ei keskimäärin muuta mielipiteitään muulla tavalla kuin ensin loukkaantumalla, ja sitten vasta alkamalla ajattelemaan. Pieniä pähkinöitä on joskus hyvä heittää jeppulasukulaisilleen, tilanteen niin salliessa.

Itse jus äsken heitin ton lehtien ohenemisen, pystyin pohtimaan syitä siihen ennenkuin salilla tarjoavat oman selityksensä ratkaisulle...

Näin äkkiä vastattuna olisi tuo lähtökohta enemmän miellettävä sairaudeksi. Oikeudellisesti vastuu tietysti on kuten entisellä jt:llä joka tuomittiin lapsensa pahoinpitelystä Raamattuun vetoamisesta huolimatta.
Kosto on oikeutettu koska vääryyttä on joutunut kokemaan.
Mutta kostolla on tosiaan normaalista poikkeavia vaikutuksia, koska ajatukset menevät lahkohapatuksen kautta. Ne antavat perverssejä todisteita sen sijaan että katsottaisiin peiliin ja etsittäisiin syytä omasta itsestään.
Kosto siinä muodossa että muistutetaan lahkon raadollisuudesta ja valheellisuudesta olisi tapa, joka toisaalta tyydyttäisi ehkä toteuttajaansa ja voisi teoriassa johtaa pohjimmiltaan toivottuun tulokseen.

Miksi sitten on vaativaa toimia kysytyssä tilanteessa on tietysti että lahkojohto kokee olemassaolonsa edellytykseksi torjua ajattelu ja erimielisyys ja se tapahtuu sitten tuolla Ninaparan esittämällä tavalla, ja se on vuosikymmenten työs tulos lahkojohdon puolelta.

Vaativaa onkin keksiä esim. nopeita ajattelemaan pakottavia kysymyksiä kun tuo suku ensin saa periaatteessa raivostumaan.

Pahoittelee ettei varsinaista vastausta oikein taida tuossa ollakaan
Tsemppiä

Tuntuisi, että heikkokin kanssakäyminen perheen kesken on parempi, kuin ei kanssakäymistä ollenkaan. Se ettei "oma idea" mene välttämättä (ainakaan heti) jakeluun, on hyvin yleinen, elämän muissakin yhteyksissä esiintyvä ongelma En tietenkään tunne sinun tilannettasi sen tarkemmin, tämä nyt vaan on tällainen mutu-heitto.

nina2011 kirjoitti:Olen tässä miettinyt että ainut mikä sukulaisiini tehoaisi olisi itse alkaa täys karttamiseen. Ärsyttää kun ei vaan voi huutaa niille mitä ajattelee kun ei se mene perille.
Tuntuu siltä että vois tehotakin vai olisiko ne vain helpottuneita siitä ettei niiden nyt itse tarvi pitää yhteyttä.
Alentuisinko itse samalle tasolle.
Vai olisiko se vastalause sille että en pelaa niiden säännöillä vaan on ihan omat säännöt. Laittaisin paremmaksi. Vai olisiko se kosto.
En osaa päättää...
Kommentteja kiitos..
Vai jatkanko samaan malliin kärvistelyä ja yhteyksiä pari kolme kertaa vuodessa.

Tilanteen kärjistäminen taitaa useimmiten johtaa huonoon lopputulokseen: sukulaiset saavat vahvistuksen "luopioiden" pahuudesta ja molemminpuolinen karttaminen saa luvan alkaa. Asiallinen käyttäytyminen taas voi antaa heille aihetta miettimiseen. Kestää kauemmin, mutta toimii paremmin, luulen. Se ei tietysti tarkoita, ettei voisi ihan selkeästi sanoa mitä ajattelee.

Olen tässä miettinyt että ainut mikä sukulaisiini tehoaisi olisi itse alkaa täys karttamiseen. Ärsyttää kun ei vaan voi huutaa niille mitä ajattelee kun ei se mene perille.
Tuntuu siltä että vois tehotakin vai olisiko ne vain helpottuneita siitä ettei niiden nyt itse tarvi pitää yhteyttä.
Alentuisinko itse samalle tasolle.
Vai olisiko se vastalause sille että en pelaa niiden säännöillä vaan on ihan omat säännöt. Laittaisin paremmaksi. Vai olisiko se kosto.
En osaa päättää...
Kommentteja kiitos..
Vai jatkanko samaan malliin kärvistelyä ja yhteyksiä pari kolme kertaa vuodessa.