Viljo kirjoitti:
OT:ta väliin: onko todisteita että joku olisi tehnyt noin? Minä olen aina käsittänyt asian siten, että oli suotavaa myydä talonsa, lopettaa palkkatyö ja käyttää saadut varat "kokoaikaiseen sananpalvelukseen".
Ja kesäkuussa 1974 Valtakunnan Palvelus kirjoitti:
"Olemme kuulleet veljistä, jotka ovat myyneet kotinsa ja omaisuuttaan ja jotka suunnittelevat käyttävänsä jäljellä olevan aikansa tässä vanhassa järjestelmässä tienraivauspalvelukseen. Tämä on varmasti erinomainen tapa käyttää lyhyt jäljellä oleva aika ennen jumalattoman maailman loppua. 1.Joh.2:17"
Olit oikeassa, tuossa viitataan noin toimimisen suotavuuteen, toisaalta tienraivauspalvelus on pelkästään toimimista vt-seuran hyväksi ja siinä mielessä epäsuorasti talorahoista menisi palveluksen edistämiseen ja siinä ohessa lahjalaatikoihin konventeissa ja salilla aika paljon.
Eihän Herran eteen saisi tulla tyhjin käsin, kuten vanha testamentti on takonut jt-parkojen mieleen.
Todistaa en voi tämän paremmin, mutta arvoiden jt-parkojen ajatusmaailmaa, ja lehtikiintiöiden olleen silloin maksullisia, niin talorahat ovat varmaankin jopa vuoden aikana huvenneet loppuun, ja sitten onkin tullut hätä, kun Harmagedonia ei tullutkaan, ansiotyötkin tuli lopetettua.
Tärkeää on , että noin toimimiselle annetaa tuossa vp:ssä siunaus, että noin on erinomaista toimia, koska loppu on lähellä.
TULOS:
"Melkoisen moni todistaja teki juuri niin", kirjoittaa Raymond Franz. Ja jatkaa:
"Eräät myivät liikeyrityksensä, lopettivat työnsä, myivät kotinsa, tilansa ja muuttivat vaimonsa ja lastensa kanssa muille alueille 'palvellakseen siellä, missä tarve on suurempi', laskien heillä olevan varaa siihen aina vuoden 1975 loppuun.Toiset taas, kuten jotkin vanhemmat todistajat, rahastivat vakuutuskirjansa tai muut arvopaperinsa. Jotkut lykkäsivät kirurgisia leikkauksia siinä toivossa, että tuhatvuotiskauden saapuminen poistaisi tarpeen niihin. Kun vuosi 1975 meni menojaan ja heidän varansa loppuivat tai heidän terveytensä heikkeni vakavasti, heidän täytyi nyt yrittää selviytyä kovassa todellisuudessa ja rakentaa elämänsä uudelleen miten parhaiten pystyivät."
Tästä näemme että vaikka oli suotavaa tehdä niin(vaikkei olisi tarvinnut) niin uskovaisen jehovantodistajan psyyke ja ajatusmaailma pani tekemään niin, koska se olisi saattanut olla epäuskoisuuden merkki, jos ei olisi tehnyt niin.
PUUTTEELLINEN VASTUUNKANTO:
Vasta vuonna 1980 hallintoelin hyväksyi lausunnon, jossa myönnettiin Järjestön olleen ainakin osittain väärässä. Vakavin asia tässä kaikessa Franzin mukaan on se, että tällaiset seikat saattavat heikentää ihmisten luottamusta itse Raamattuun:
"Kun ihmiset tekevät tämän kaltaisia ennusteita ja sanovat tekevänsä ne Raamatun perusteella, rakentavat todisteluja niiden tueksi Raamatusta sekä tuovat itseään esille Jumalan 'viestintäkanavana' - niin mikä on vaikutus, kun heidän ennustuksensa osoittautuvat vääriksi? Tuottaako se Jumalalle kunniaa tai rakentaako se uskoa Häneen ja hänen Sanansa luotettavuuteen? Vai onko vaikutus päinvastainen? Eikö se anna lisää kannustinta joillekuille, jotka tuntevat itsensä oikeutetuiksi vähättelemään Raamatun sanomaa ja opetusta?"
Otin näitä lainauksia tältä sivustolta, jossa niitä oli paremmin jäsennelty:
http://www.netikka.net/mpeltonen/tod4.htm
JOHTOPÄÄTÖS:
Jehovan todistajien uskonto on vaarallinen uskomusjärjestelmä ja sitä tulisi karttaa kuin ruttoa.
Se vahingoittaa ihmisiä, jotka se saa pauloihinsa - tavalla tai toisella.
Oma veljeni tappoi itsensä, kun ei päässytkää tupakasta eroon ja häntä ei siksi huolittu kasteelle ja kun hän ei voinut enää harrastaa judoa, jossa hän ainostaan menestyi ja ehti kilpailla jopa SM-tasolla.