Kirjoittaja franco » 29.09.2007 00:59
Terveisiä toiselta uskonnollisilta foorumillta.
Kun uskonnollinen yhteisö sairastuu:
Johtaja/johtajat omaksuvat autoritaarisen vallankäytön, joka käyttää nöyryyttämistä ja syyllistämistä murtamaan alempiarvoisen jäsenen itsetunnon ja oma-aloitteisuuden. Jäsen menettää arvonsa yksilönä: hänen omilla ajatuksillaan ei ole merkitystä.
Olot yhteisössä heikentävät ihmisen kykyä ajatella kriittisesti. Todellisuuskäsitys hämärtyy uskonyhteisön "ainoan totuuden" edessä, koska oppien vähäinenkin arvosteleminen tulkitaan lankeamiseksi pahaan. Yhteisöstä eroamista pidetään anteeksiantamattomana syntinä ja kaikki ihmissuhteet eronneeseen katkaistaan.
Jäsenet kärsivät pelkotiloista ja vainoharhaisuudesta (tottelemattomat joutuvat helvettiin, ulkopuoliset/demonit vainoavat heitä), taikauskosta (esim. johtajien uskotaan lukevan ajatuksia), syyllisyydentunteista, identiteettihäiriöistä, ahdistuksesta liiallisten ja ristiriitaisten vaatimusten vuoksi.
Joissakin yhteisöissä lääkityksen kieltäminen, vähäinen uni, tolkuton saunominen tai jokin muu fyysinen tekijä heikentää terveyttä.
Jäsenyys voi johtaa kohtuuttomiin taloudellisiin menetyksiin (velanotto kurssien maksamiseksi, kymmenysten/perinnön luovuttaminen liikkeelle, työpaikasta luopuminen).
Liittymisestä voi seurata opintojen keskeyttäminen.
Käännynnäisen ihmissuhteet voivat kärsiä: monet ryhmät rohkaisevat seurustelemaan vain toisten jäsenten kanssa.
Jäseniä voidaan käyttää törkeästi hyväksi: sairastumisen tai muun syyn takia hyödyttömäksi käynyt jäsen, joka on uhrannut yhteisölle koko omaisuutensa ja vapaa-aikansa, heitetään ulos kuin vanha rukkanen.
Deja vu?
Terveisiä toiselta uskonnollisilta foorumillta.
Kun uskonnollinen yhteisö sairastuu:
Johtaja/johtajat omaksuvat autoritaarisen vallankäytön, joka käyttää nöyryyttämistä ja syyllistämistä murtamaan alempiarvoisen jäsenen itsetunnon ja oma-aloitteisuuden. Jäsen menettää arvonsa yksilönä: hänen omilla ajatuksillaan ei ole merkitystä.
Olot yhteisössä heikentävät ihmisen kykyä ajatella kriittisesti. Todellisuuskäsitys hämärtyy uskonyhteisön "ainoan totuuden" edessä, koska oppien vähäinenkin arvosteleminen tulkitaan lankeamiseksi pahaan. Yhteisöstä eroamista pidetään anteeksiantamattomana syntinä ja kaikki ihmissuhteet eronneeseen katkaistaan.
Jäsenet kärsivät pelkotiloista ja vainoharhaisuudesta (tottelemattomat joutuvat helvettiin, ulkopuoliset/demonit vainoavat heitä), taikauskosta (esim. johtajien uskotaan lukevan ajatuksia), syyllisyydentunteista, identiteettihäiriöistä, ahdistuksesta liiallisten ja ristiriitaisten vaatimusten vuoksi.
Joissakin yhteisöissä lääkityksen kieltäminen, vähäinen uni, tolkuton saunominen tai jokin muu fyysinen tekijä heikentää terveyttä.
Jäsenyys voi johtaa kohtuuttomiin taloudellisiin menetyksiin (velanotto kurssien maksamiseksi, kymmenysten/perinnön luovuttaminen liikkeelle, työpaikasta luopuminen).
Liittymisestä voi seurata opintojen keskeyttäminen.
Käännynnäisen ihmissuhteet voivat kärsiä: monet ryhmät rohkaisevat seurustelemaan vain toisten jäsenten kanssa.
Jäseniä voidaan käyttää törkeästi hyväksi: sairastumisen tai muun syyn takia hyödyttömäksi käynyt jäsen, joka on uhrannut yhteisölle koko omaisuutensa ja vapaa-aikansa, heitetään ulos kuin vanha rukkanen.
Deja vu?