Kirjoittaja Kivikko » 24.05.2012 18:05
Ilmaus "heikompi astia" voitaneen käsittää hyvin monella tavalla.
Raamatun kirjoittamisen aikana naista pidettiin mieheen verraten yleisesti tyhmempänä (eivät olleet johtajina missään virassa) ja ihmisarvoltaan halvempana. Nainen oli miehen omaisuutta. Myös huippu-urheilussa miehet päihittävät naiset, jolloin fyysisiltä ominaisuuksiltaan nainen tosiaan on heikompi. En tiedä, mutta arvelisin, että myös naisen tunteellisuus yhdistetään heikkouteen, koska järjen ja tunteen taistellessa tunteet ovat vahvoja, mutta saavat tekemään järjettömiä päätöksiä (vaikka toisinaan onnistuneitakin ratkaisuja). Samoin nainen on (Raamatun aikoina vielä enemmän) sidottu lapsiinsa aivan eri tavoin kuin mies. Miehen suhde lapsiin kasvaa vasta lapsen kasvaessa, ja tullessa tutuksi isälleen, kun taas nainen on hormoniensa kautta "pakotettu" rakastamaan lastaan jo kohdusta saakka, ja näin "heikompi", eli rajoitetumpi.
Jos saan heittää villin arvaukseni avioliiton syntymisestä ja merkityksestä, niin pakostakin tulee vaan mieleen se, että varhaiset miehet ovat halunneet merkitä naisensa omikseen, etteivät kilpakosijat niitä vie. Sovittu järjestely on antanut miehille mahdollisuuden valita pysyvästi naisensa, jonka on oltava palvelijana ja suvunjatkajana hautaan saakka. Samalla jossain vaiheessa naisille on tullut se etu järjestelystä, että hänen ja jälkeläistensä toimeentulo ja selviytyminen on ollut jossain määrin turvatumpaa kuin ilman pysyvää miestä.
Tällaisia arvuuttelen. Korjatkaa jos olen aivan hakoteillä.
Ilmaus "heikompi astia" voitaneen käsittää hyvin monella tavalla.
Raamatun kirjoittamisen aikana naista pidettiin mieheen verraten yleisesti tyhmempänä (eivät olleet johtajina missään virassa) ja ihmisarvoltaan halvempana. Nainen oli miehen omaisuutta. Myös huippu-urheilussa miehet päihittävät naiset, jolloin fyysisiltä ominaisuuksiltaan nainen tosiaan on heikompi. En tiedä, mutta arvelisin, että myös naisen tunteellisuus yhdistetään heikkouteen, koska järjen ja tunteen taistellessa tunteet ovat vahvoja, mutta saavat tekemään järjettömiä päätöksiä (vaikka toisinaan onnistuneitakin ratkaisuja). Samoin nainen on (Raamatun aikoina vielä enemmän) sidottu lapsiinsa aivan eri tavoin kuin mies. Miehen suhde lapsiin kasvaa vasta lapsen kasvaessa, ja tullessa tutuksi isälleen, kun taas nainen on hormoniensa kautta "pakotettu" rakastamaan lastaan jo kohdusta saakka, ja näin "heikompi", eli rajoitetumpi.
Jos saan heittää villin arvaukseni avioliiton syntymisestä ja merkityksestä, niin pakostakin tulee vaan mieleen se, että varhaiset miehet ovat halunneet merkitä naisensa omikseen, etteivät kilpakosijat niitä vie. Sovittu järjestely on antanut miehille mahdollisuuden valita pysyvästi naisensa, jonka on oltava palvelijana ja suvunjatkajana hautaan saakka. Samalla jossain vaiheessa naisille on tullut se etu järjestelystä, että hänen ja jälkeläistensä toimeentulo ja selviytyminen on ollut jossain määrin turvatumpaa kuin ilman pysyvää miestä.
Tällaisia arvuuttelen. Korjatkaa jos olen aivan hakoteillä.