Kirjoittaja YksinäinenSusi » 29.05.2012 23:22
Se loukkaa sydänjuuria myöten ja viiltää sydäntä kipeästi, kun sanotaan,"tapa ittes".
Se saa tuntemaan itsensä hylätyksi,ulkopuoliseksi.
Sen voi myös uskoa niin paljon, että todellakin tuntee itsensä niin huonoksi, että haluaa päättää päivänsä.
Saattaahan siitä koitua seurauksia kiusaajillekin, jos heillä on vähääkään omaatuntoa jäljellä, kun ovat kannustaneet uhriansa tappamaan itsensä, ja tämä sitten todellakin tappaa itsensä.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että vanhempien tulisi opettaa lastaan vahvaksi mieleltään jo lapsesta lähtien esim. opettamalla, että on tärkeää käyttää aivojaan ja kaikkea ei tarvitse tehdä mitä toiset käskee tai yllyttää, on tärkeää tulla itsevarmaksi, näyttää että minäpä teenkin nyt näin.
Itsevarma ihminen tekee mitä haluaa, mutta tietysti tulee opettaa myös se puoli lapselle että ei tekisi kuitenkaan sellaista mikä vahingoittaa muita tai itseä.
Vaan lapsi voi hyvinkin päättää mitä haluaa tehdä, mutta ymmärtää myös senkin että kaikesta täytyy kantaa vastuu niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka itse päättääkin monista asioista.
Millainen kiusaaja sitten on? Näyttäisi että hän on usein tosi itsevarma ja voimakas, mutta hän on suuntautunut siten , että käyttää näitä hyviä ominaisuuksia heikompiensa sortamiseen.
Mulla väheni huomattavasti mun kiusaamiseni koulussa, kun sain raivokohtauksen ja työnsin kiusaajani pulpetteineen sivuun, paiskasin luokan oven niin lujaa kiinni että paukaus oli hirveä ja kuului käytävässä muihin luokkiin.
Sitten menin pois koulusta samoin tein ja pyöräilin semmoset 50km naapurikunnassa asti, itsemurhaajatukset oli minullakin mielessä, mutten uskaltanut hirttää itseäni, koska se kävisi varmaankin aika kipeää , ajattelin. Se mahdollinen kipuhan siinä pelottaa.
No, kun kolmen päivän kuluttua menin kouluun jälleen, kun olin rauhoittunut, niin luokkani oppilaita oli ohjeistettu kohtelemaan minua silkkihansikkain, koska olin epävakaa ja arvaamaton.
Niin he sitten kohtelivatkin minua aika rauhallisesti siitä eteenpäin.
Se loukkaa sydänjuuria myöten ja viiltää sydäntä kipeästi, kun sanotaan,"tapa ittes".
Se saa tuntemaan itsensä hylätyksi,ulkopuoliseksi.
Sen voi myös uskoa niin paljon, että todellakin tuntee itsensä niin huonoksi, että haluaa päättää päivänsä.
Saattaahan siitä koitua seurauksia kiusaajillekin, jos heillä on vähääkään omaatuntoa jäljellä, kun ovat kannustaneet uhriansa tappamaan itsensä, ja tämä sitten todellakin tappaa itsensä.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että vanhempien tulisi opettaa lastaan vahvaksi mieleltään jo lapsesta lähtien esim. opettamalla, että on tärkeää käyttää aivojaan ja kaikkea ei tarvitse tehdä mitä toiset käskee tai yllyttää, on tärkeää tulla itsevarmaksi, näyttää että minäpä teenkin nyt näin.
Itsevarma ihminen tekee mitä haluaa, mutta tietysti tulee opettaa myös se puoli lapselle että ei tekisi kuitenkaan sellaista mikä vahingoittaa muita tai itseä.
Vaan lapsi voi hyvinkin päättää mitä haluaa tehdä, mutta ymmärtää myös senkin että kaikesta täytyy kantaa vastuu niin hyvässä kuin pahassakin, vaikka itse päättääkin monista asioista.
Millainen kiusaaja sitten on? Näyttäisi että hän on usein tosi itsevarma ja voimakas, mutta hän on suuntautunut siten , että käyttää näitä hyviä ominaisuuksia heikompiensa sortamiseen.
Mulla väheni huomattavasti mun kiusaamiseni koulussa, kun sain raivokohtauksen ja työnsin kiusaajani pulpetteineen sivuun, paiskasin luokan oven niin lujaa kiinni että paukaus oli hirveä ja kuului käytävässä muihin luokkiin.
Sitten menin pois koulusta samoin tein ja pyöräilin semmoset 50km naapurikunnassa asti, itsemurhaajatukset oli minullakin mielessä, mutten uskaltanut hirttää itseäni, koska se kävisi varmaankin aika kipeää , ajattelin. Se mahdollinen kipuhan siinä pelottaa.
No, kun kolmen päivän kuluttua menin kouluun jälleen, kun olin rauhoittunut, niin luokkani oppilaita oli ohjeistettu kohtelemaan minua silkkihansikkain, koska olin epävakaa ja arvaamaton.
Niin he sitten kohtelivatkin minua aika rauhallisesti siitä eteenpäin.