Veljesseura.org

JT:lle ei opeteta oikeaa ja väärää. Se, mikä on oikein, on mitä Vartiotrni sanoo. Vartiotornin mukaan on aivan oikein hylätä lapsensa. Yleinen moraali pitää sellaista epäinhimillisenä ja julmana. "Orjamoraali" pakottaa ratkaisuihin puun ja kuoren välissä.

JT:n käytös on aivan yhtä säänneltyä. Rakastaminen ja huomioonottaminen esimerkiksi korvataan kylmällä "huomioimisela" esimerkiksi, jos jonkun kenttä alkaa hiipua.

Vieras kirjoitti:nykyisin vallalla olevat moraalijärjestelmät ovat syntyneet monimutkaisen sosiaalihistoriallisen ja psykologisen prosessin tuloksena.

Tietokirjailija ja kolumnisti Ron Rosenbaumilla oli uudessa kirjassaan hieno ajatus: ihmisellä on lajina kyky äärimmäiseen pahaan ja äärimmäiseen hyvään. Näiden ääripäiden välissä on niin järjettömän laaja spektri eri vaihtoehtoja, että emme oikein tahdo käsittää koko homman laajuutta. Tähän ongelmaan pitää ottaa avuksi selkeitä sääntökokoelmia ja jumalia. Epätietoisuudesta ja pelostahan Jehovan todistajien tapaiset ääriliikkeet elävät.

ajoulupukisti kirjoitti:Kumpi on rehellisempi, se joka ei varasta, koska uskoo isoveljen valvovan ja rankaisevan, vai se joka uskoo ettei isoaveljeä ole edes olemassa ja ei varasta? Kysyy minulta, niin rehellisyys on hyve. Perusta, joka tarvitaan filosofialle - ainakin omalle filosofioinnilleni ja elämänfilosofialleni se on lähtökohta (ole rehellinen itsellesi).

Veit sanat suustani. Juuri noin minäkin olen tuota mielessäni kuutioinut, rehellisyys itselle on kestävän moraalin perusta. Mielestäni itselleen rehellinen ihminen tajuaa esimerkiksi automaattisesti (ilman mielikuvitushimmelien taustatukea) sen, että ei ole oikein tehdä toisille ikäviä asioita, joita ei haluaisi itselleen tehtävän.

Jehovantodistajuudessa sääntöjen ja todellisuuden välinen ero on niin räikeä, että se syö väkisinkin ihmisen sisäistä moraalikäsitystä. Jos ihminen kokee vaikeaksi noudattaa "orjamoraalin" höpösääntöjä, se saattaa johtaa siihen että hän alkaa epäilemään kaikkien moraalikäsitysten mielekkyyttä. Olen miettinyt, että voisiko edellämainittu selittää sen ilmiön, kun joissain tapauksissa jehovantodistajista irtaantumassa oleva ihminen viettää melko holtitonta elämää jonkin aikaa (ainakin minä vietin). Se oma, todellinen ja kestävä moraali täytyy rakentaa nollasta, ja prosessi ottaa aikansa.

ajoulupukisti kirjoitti:Jehovan todistajat ovat vuosien saatossa oikeusteitse ajaneet sananvapauden puolesta monta juttua läpi. Samaan aikaan sisällään sana ei ole vapaa, eikä ulkopuolistenkaan kanssa, jotka alkavat "väittelemään". Kritiikki hiljaiseksi.

Sama hauskuus liittyy uskonnonvapauden kunnioittamiseen. Aika ajoin Vt-seura hehkuttaa tapauksilla, joissa joku kääntyy jehovantodistajaksi ja (usein katolinen) perhe hyväksyy sen.

Vt-seura lakkaa kunnioittamasta vaatimaansa uskonnonvapautta tasan sillä hetkellä kun jehovantodistaja haluaa (vaikka kääntymättä toiseen uskontoon) jättää jehovantodistajuuden.

Ongelmana voidaan nähdä että lahkoon suhtaudutaan kuin se olisi jotain muuta kuin pelkkä ahnas liikeyritys, joka käyttää kaikki konstit. Markkinoinnissa ei ole tuotevastuuta. Laki ja oikeus kuten sananvapauteenkin kuten semmoisen yrityksen juristi neuvoo.

Kumpi on rehellisempi, se joka ei varasta, koska uskoo isoveljen valvovan ja rankaisevan, vai se joka uskoo ettei isoaveljeä ole edes olemassa ja ei varasta? Kysyy minulta, niin rehellisyys on hyve. Perusta, joka tarvitaan filosofialle - ainakin omalle filosofioinnilleni ja elämänfilosofialleni se on lähtökohta (ole rehellinen itsellesi).

Jehovan todistajat ovat vuosien saatossa oikeusteitse ajaneet sananvapauden puolesta monta juttua läpi. Samaan aikaan sisällään sana ei ole vapaa, eikä ulkopuolistenkaan kanssa, jotka alkavat "väittelemään". Kritiikki hiljaiseksi. Joskus tuntuu, kuin hallintoelin irvailisi jäsenilleen näillä ironisilla paradokseilla. Toisaalta taas aika monet uskonnot ovat juuri samanlaisia.

JT:t kehuvat korkeaa moraaliaan itse Seuran kaikenlaisesta moraalittomuudesta ja vastuuttomuudesta huolimatta. En usko, että tavllisen JT:n moraali olisi mitenkään osa hänen sisäistä itseään, vaan ulkopuolelta eli Seuran antama käytös- ja pukeutumiskokonaisuus, joka on lähestulkoon standardoitu.

Filosofi Fredrich Nietsche puhui yleisesti kristinuskon moraalista "orjamoraalina", mutta mielestäni termi sopii mitä parhaiten JT:lle, vaikka "orja" ei tässä yhydessä viittaakaan JT-käsitykseen "uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta".

Wikipedia kertoo:Nietzsche tutki moraalin alkuperää ja pyrki osoittamaan, että idealistisella ja kristillisellä moraalilla ei ole yliluonnollista perustaa, vaan että nykyisin vallalla olevat moraalijärjestelmät ovat syntyneet monimutkaisen sosiaalihistoriallisen ja psykologisen prosessin tuloksena. Nietzsche väitti, että moraali on väline, jonka avulla ihmisyksilöt, ihmisryhmät tai kansat tavoittelevat miltei vaistonvaraisesti arvonantoa, henkistä tai poliittista ylemmyyttä ja vaikutusvaltaa, joskus jopa aineellista etua.

Seura tavboittelee itselleen aineellista etua istuttamalla jäseniinsä kummallisen moraalikäsityksen, joka samaan aikaan ylläpitää äärimmillään ihmisoikeuksien ja lakien loukkauksia ja huonoa omatuntoa kahvin juonnista, lasten leikkikaluista tai verilettujen syömisestä suurinakin asioina.