Vieras kirjoitti:
Vihani ei rajoitu pelkästään äitiini vaan naisiin ylipäänsä. Se johtuu varmasti omasta taustastani. Luin viime talvena kirjan, joka käsitteli lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Kirjassa todettiin, että monet seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneet lapset vihaavat aikuisena vastakkaista sukupuolta. Tämä pätee ainakin omalla kohdallani.
Mun äiti ei ollut aivan noin paha, mutta hän joi joka viikko viinaa ja päissään oli katkera isälle ja hakkasi ja potki isää ja kyllä se isäkin välillä hermostui ja löi silmät mustiksi äidiltäkin.
Mutta se vaikutti minuun siten että jo lapsena minulle kehittyi viha naisia kohtaan, olin kuulemma lapsena aikonut kuskata kaikki naiset kaatopaikalle, eli jo lapsena sarjamurhaaja(ajatuksiltaanko?).
Nykyään aikuisena en ole kirjaimellisesti vihannut naisia, mutta en ole oikein pystynyt suhteisiinkaan heidän kanssaan, edes silloinkaan vaikka joku nainen on minusta ollut kiinnostunut. Se on tuhlausta,muttei sille mitään voi.
Lisäksi äiti iskosti minun päähäni , että olen aivan isäni näköinen ja isäni oloinen ja moitti minua siitä usein, kerran hän kävi uhkaavaksi ja soitin poliisit ja äiti vietiin putkaan, olin silloin kait 16-17 vuotias,kuitenkin jo.
Tämä äidin vertaaminen minua isääni ja se että kuinka olen ollut isäni kaltainen, ja siis huono koska isäni oli huono jne...
... johti siihen, etten kehittynyt normaalisti , kuten miehen pitäisi kehittyä, sellaiseksi miehekkääksi ja kunnolliseksi,
vaan minulle kehittyi erittäin huono itsetunto ja minusta tuli luuseri, sellainen joka vihaa ja inhoaa itseään.
Mutta eipä minulla ole sitten kyllä mitään hävittävääkään, kun ei ole mitään ainakaan aineellista hyvinvointia.
No, eihän se raha kaikkea merkitse, mutta olisi kiva jos voisi rakastaa itseä edes vähän.
Ja jos menestyisi aineellisestikin, voisi olla ylpeä ja rakastaa itseään,edes vähän
Tosin nyt kun olen täällä muutaman vuoden kirjoitellut, olen ihan pikkuisen alkanut välittämään itsestänikin, että solmuja on auennut tuolla pääkopassa, onneks edes vähän.