Kirjoittaja YksinäinenSusi » 16.06.2012 00:40
Jos minä löytäisin säkillisen rahaa, kuten joskus jt on jossain amerikoissa löytänyt, niin pitäisin sitä puoli vuotta kotona ja seuraisin uutisia tarkkaan.
Jos tuon säkin omistaisi joku isorikas, en palauttaisi sitä vaan pitäisin itselläni, koska olen köyhä ja tarvitsen rahaa minäkin. Ja isorikasta se ei hetkauta suuntaan eikä toiseen jos yks säkki rahaa puuttuu, olihan hänellä vara kadottaakkin se. Ja isorikas oppisi myös pitämään rahoistaan parempaa huolta.
Mutta jos kävisi ilmi, että uutisissa mainittaisiin että, ne olivat tavallisen pulliaisen talonostoon tarkoitetut rahat ja tuuli oli tempaissut säkin ja vienyt mennessään, niin omatuntoni saattaisi hiukan soimata, varsinkin jos tuo henkilö ei voi ostaa taloaan koska rahat ovat kateissa.
Ahneuksissani en kuitenkaan palauttaisi sitä, vaan uskottelisin itselleni, että näin se Jehova lopultakin pitää minusta huolta, kun otti säkin rahaa tollon käsistä ja antoi minulle.
Sitten yrittäisin palauttaa sitä , kun omatunto soimaisi, mutten voisi koska pelkäisin että poliisit ihmettelisivät että miksi palautan rahat vasta puolen vuoden kuluttua.
No, sitten keksisin, että löysin rahasäkin jostain puunoksalta ja vaatisin poliisilta että kirjallisesti sovitaan, että rahojen haltija maksaa 10% löytöpalkkion rahoistaan, ja hänen on pakko maksaa, poliisi ei luovuta niitä muuten.
Näin minäkin saisin kauheille kärsimyksilleni jotain lääkettä, kun jouduin puoli vuotta potemaan huonoa omaatuntoa ja ahdistusta.
Älkää hyvät ihmiset löydelkö rahasäkkejä, niistä tulee kauhea kärsimys.
Jos minä löytäisin säkillisen rahaa, kuten joskus jt on jossain amerikoissa löytänyt, niin pitäisin sitä puoli vuotta kotona ja seuraisin uutisia tarkkaan.
Jos tuon säkin omistaisi joku isorikas, en palauttaisi sitä vaan pitäisin itselläni, koska olen köyhä ja tarvitsen rahaa minäkin. Ja isorikasta se ei hetkauta suuntaan eikä toiseen jos yks säkki rahaa puuttuu, olihan hänellä vara kadottaakkin se. Ja isorikas oppisi myös pitämään rahoistaan parempaa huolta.
Mutta jos kävisi ilmi, että uutisissa mainittaisiin että, ne olivat tavallisen pulliaisen talonostoon tarkoitetut rahat ja tuuli oli tempaissut säkin ja vienyt mennessään, niin omatuntoni saattaisi hiukan soimata, varsinkin jos tuo henkilö ei voi ostaa taloaan koska rahat ovat kateissa.
Ahneuksissani en kuitenkaan palauttaisi sitä, vaan uskottelisin itselleni, että näin se Jehova lopultakin pitää minusta huolta, kun otti säkin rahaa tollon käsistä ja antoi minulle.
Sitten yrittäisin palauttaa sitä , kun omatunto soimaisi, mutten voisi koska pelkäisin että poliisit ihmettelisivät että miksi palautan rahat vasta puolen vuoden kuluttua.
No, sitten keksisin, että löysin rahasäkin jostain puunoksalta ja vaatisin poliisilta että kirjallisesti sovitaan, että rahojen haltija maksaa 10% löytöpalkkion rahoistaan, ja hänen on pakko maksaa, poliisi ei luovuta niitä muuten.
Näin minäkin saisin kauheille kärsimyksilleni jotain lääkettä, kun jouduin puoli vuotta potemaan huonoa omaatuntoa ja ahdistusta.
Älkää hyvät ihmiset löydelkö rahasäkkejä, niistä tulee kauhea kärsimys.