Kirjoittaja YksinäinenSusi » 17.06.2012 16:20
viinimarja kirjoitti:Tästä minulle tuli mieleen, että eikö olekin niin että ihmiset jotka nykyään tulevat Jehovan todistajiksi aikuisikäisenä, ovat melkein aina jostain elämänkriisistä tai vaikesta taustasta...??
he ikään kuin löytävät turvapaikan järjestöstä joka on niiiiin ystävällinen yms.
Minulle ei tule mieleen ketään aikuista ihmistä joka on alkanut tutkimaan ja mennyt kasteelle - jonka tausta on ns tasapainoinen ja normaali. Aina on jotain huume- tai alkoholiongelmia, tai väkivaltainen parisuhde...mielenterveysongelmia, köyhää yksinhuoltajaelämää yms.
Kyllähän se näin on enimmäkseen.
Olen nähnyt vain yhden ns.tasapainoisen perheen, jolla oli kaikki hyvin ja tuli aikuisiällä mukaan, vanhemmat ja heidän poikansa, isoveli ei tullut mukaan. Tuo isoveli kävi joskus kokouksessa,patsasteli ja ihmetteli vaan, mutta ei ruvennut tutkimaan, eikä paljon puhunutkaan.
Mutta tuo perhe onnistui myös säilyttämään tasapainoisuutensa, vanhemmat kävivät molemmat hyväpalkkaisessa työssä, ja he vaikuttivat tyytyväisiltä ja heillä turvallinen elämä.
Mutta sitten on niitä,jotka ovat suunnillen itsemurhan partaalla, ja jotka viimeisillä voimillaan takertuvat hyvään uutiseen, kun elämä on tosi pahasti potkinut persuuksille ja rakkauspommitus tekee tehtävänsä.
Nämä ovat usein vielä nuoria ihmisiä, ei paljoa elämänkokemusta, ei itsensä hyväksyviä, ei elämä hallinnassa. Vanhemmat ovat olleet suunnilleen hulluja, eivätkä ole pystyneet tarjoamaan mitään turvallisuutta.
Sitten kasteella käytyään alkaa karu todellisuus valjeta, kun rakkauspommitus vähenee, ja saattaa jopa jäädä yksin jos ei sopeudu Jehovan työmuurahaisten joukkoon.
Niillä jotka sopeutuvat mielenhallintaan hyvin, ei pitäisi olla mitään hätää, jos usko kestää ja pystyy uskomaan esmes siihen että ihmiskunta on ollut vain 6000 vuotta maan päällä.
Mutta ongelma onkin siinä että usko murtuu helposti, kun opit ovat liian ympäripyöreitä toisinaan, että tulee epäilyksiä jne.
Kysymys on piktälti siitäkin sopeutuuko uskontoon hyvin, vai eikö sopeudu hyvin, sen saa vasta tietää kun on kasteella käynyt ja nalkissa ja mielenhallinnassa.
[quote="viinimarja"]Tästä minulle tuli mieleen, että eikö olekin niin että ihmiset jotka nykyään tulevat Jehovan todistajiksi aikuisikäisenä, ovat melkein aina jostain elämänkriisistä tai vaikesta taustasta...?? :?: he ikään kuin löytävät turvapaikan järjestöstä joka on niiiiin ystävällinen yms.
Minulle ei tule mieleen ketään aikuista ihmistä joka on alkanut tutkimaan ja mennyt kasteelle - jonka tausta on ns tasapainoinen ja normaali. Aina on jotain huume- tai alkoholiongelmia, tai väkivaltainen parisuhde...mielenterveysongelmia, köyhää yksinhuoltajaelämää yms.[/quote]
Kyllähän se näin on enimmäkseen.
Olen nähnyt vain yhden ns.tasapainoisen perheen, jolla oli kaikki hyvin ja tuli aikuisiällä mukaan, vanhemmat ja heidän poikansa, isoveli ei tullut mukaan. Tuo isoveli kävi joskus kokouksessa,patsasteli ja ihmetteli vaan, mutta ei ruvennut tutkimaan, eikä paljon puhunutkaan.
Mutta tuo perhe onnistui myös säilyttämään tasapainoisuutensa, vanhemmat kävivät molemmat hyväpalkkaisessa työssä, ja he vaikuttivat tyytyväisiltä ja heillä turvallinen elämä.
Mutta sitten on niitä,jotka ovat suunnillen itsemurhan partaalla, ja jotka viimeisillä voimillaan takertuvat hyvään uutiseen, kun elämä on tosi pahasti potkinut persuuksille ja rakkauspommitus tekee tehtävänsä.
Nämä ovat usein vielä nuoria ihmisiä, ei paljoa elämänkokemusta, ei itsensä hyväksyviä, ei elämä hallinnassa. Vanhemmat ovat olleet suunnilleen hulluja, eivätkä ole pystyneet tarjoamaan mitään turvallisuutta.
Sitten kasteella käytyään alkaa karu todellisuus valjeta, kun rakkauspommitus vähenee, ja saattaa jopa jäädä yksin jos ei sopeudu Jehovan työmuurahaisten joukkoon.
Niillä jotka sopeutuvat mielenhallintaan hyvin, ei pitäisi olla mitään hätää, jos usko kestää ja pystyy uskomaan esmes siihen että ihmiskunta on ollut vain 6000 vuotta maan päällä.
Mutta ongelma onkin siinä että usko murtuu helposti, kun opit ovat liian ympäripyöreitä toisinaan, että tulee epäilyksiä jne.
Kysymys on piktälti siitäkin sopeutuuko uskontoon hyvin, vai eikö sopeudu hyvin, sen saa vasta tietää kun on kasteella käynyt ja nalkissa ja mielenhallinnassa.