Veljesseura.org

Pidin itseäni aina jokseenkin huonona todistajana, koska en koskaan (yrityksistä huolimatta) saanut itseäni 100% vakuuttuneeksi opista. Muut tuntuivat puhuvan Jehovasta kuin vanhasta kaveristaan, mutta minä en saanut päähäni mahtumaan niitä kaikkia sekavia ja muuttuvia oppeja. Joskus yksityisesti kahden tai maksimissaan kolmen henkilön kanssa tuli juteltua epäilyksistä ja siitä, ettei vain kyennyt ymmärtämään kaikkia opetuksia. Lopulta tajusin, ettei koko oppikyhäelmää ole edes tarkoitettu ymmärrettäväksi.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Minulla oli epäilyksiä silloin kun olin jehovantodistaja

Todellisuus on ymmärtääkseni sitä, että etenkin kulttuuri sekä liberaali -jehovan todistajilla voi olla epäilyksiä Seuran dogmatian suhteen. Konservatiivi-jehovan todistajilla nähdäkseni vähemmän. Viittaan nyt Seuran opetuksiin ja niistä puhumiseen "epäillen" Seuran sisällä, ja etenkin pienen piirin sisällä.

Ymmärtääkseeni etenkin liberaali/kulttuuri-jehovan todistajat voivat pienissä piireissä vaihtaa ajatuksia ns Seuran opeista sekä myös ns oman tai naapuri- Seurakunnan tapahtumista. Ja olla eri mieltä tai vaihtaa ajatuksia asioista. Mutta ei julkisesti ns Seurakunnan parissa !!
Ja voi olla niinkin että tälläisissa tapaamisissa kenties viini virtaa ja laulu soi.

Käsittääkseni ns konservatiivi -todistajien piirissä tätä vähemmän tapahtuu liittyen Seuran oppeihin. Mutta konservatiivi -jehovan todistajien omissa pienissä piireissä toki myös pohditaan seurakunnan tapahtumia.
Ja yllätys, näissäkin pienen piirin tapahtumissa kenties viini virtaa ja laulu soi.

Selvennän vielä niin, että asioiden puimista pienissä piireissä nähdäkseni käydään lävitse myös ilmaan viiniäkin.

Epäilykset eivät vaadi edes paskoja olosuhteita. En uskonut oppiin ikinä, mutta sen lisäksi mulla oli epäilyksiä niitä loppujakin opetettuja asioita kohtaan, minulla ei ollut itse asiassa mitään maailmankuvaa, sen jeppulat minulta veivät. Opin ajelehtijaksi, ja siitä minulla on yhä kova poisoppiminen.

Minulla oli epäilyksiä silloin kun olin jehovantodistaja, oikeastaan aina.

Minut oli lapsena saatu sairaan pelottelun avulla Jehovan ansaan ja harmagedon oli aina parin kolmen vuoden päässä korkeintaan.

Jehovan vihaiset linnut odottivat niiden silmiä, jotka vastustivat Häntä - saadakseen syödä tuoreita,verisiä maukkaita silmiä kylläkseen.

Millaisia olivat kaikkein tehokkaimmat Saatanan aseet noina synkkinä, ahdistavina aikoina - kun olin pelosta jäykkä teini-ikäinen mutantti jt.

Uskonrippeitäni häiritsi eniten, kun eräskin maailmallinen naapurin mies, vain oli hiljaa kun yritin todistella hänelle Jehovan vihasta ja raakuudesta, kuunteli vain totisena.

Niin, hän ei katsonut edes tarpeelliseksi vastata sanomisiini mitään, ja sai minut oikeastaan häpeämään itseäni entistä enemmän. Sielussani aina asui synkkä viha itseäni kohtaan.

Minulle ei todellakaan jehovantodistajuus sopinut, se vahingoitti minua syvästi ja teki minusta sosiaalisesti kyvyttömän - kun muut teini-ikäiset harjoittelivat jo soidintanssejaan keskenään, minä vain olin vahingoittunut, enkä pystynyt sosialisoitumaan.

Saatana oli todellakin joka nurkan takana noina kammottavina barbaarisina aikoina, jolloin koirakin oli masentunut ja meni aina sängyn alle, koska kotimme oli painajaispesä.
Se oli sairas ympäristö, siskoni ja veljeni sairastuivat siinä skitsoiksi, ja minäkin eri tavalla vaikeasti.

En halua itsesääliä, kerron vain miten asiat ovat.