Anonymous kirjoitti:Kerran vuodessa pidettävä ehtoollinen näyttää Raamatun ja historian valossa virheelliseltä ja harhaoppiselta.
Olet aivan oikeassa Ariadna. Ehtoollista vietettiin, kuten edellä kerroit ja siihen saivat osallistua vain kastetut seurakunnan jäsenet. Ns. katekumeenit, siis kasteoppilaat, joutuivat lähtemään ennen ehtoollista (eukaristiaa) pois tiettyjen menojen saattelemina.
Vainojen alettua tosissaan osa kristityistä pakeni vanhaan turvapaikkaan Siinaille asuen luolissa (miehiä olivat). Heidän tiedetään aivan alkuaikoina kokoontuneen kerran vuodessa ehtoollisen viettoon Mt. Mooseksen seutuville, jossa nyt on luostari. Tämä käytäntö oli lähinnä poikkeus ja johtui siitä, että munkit asuivat yksinään toisistaan erillään. Keisarinna Helenan rakennettua ensimmäisen suojavarustuksen näitä munkkeja varten ja varsinkin Justinianuksen rakennetettua linnoitetun luostarin, tämä käytäntö palautui normaaliksi - tai mikä nyt luostarisääntöjen normaalikäytäntö on: ejtoollista (liturgiaa tässä tapauksessa) vietettiin päivittäin.
Perusteluihin ei kommentoitavaa.
Edit: Lisätty katekuneenien osuus ja 200-luvun autiomaamunkit
---
Aivan varma en ole, mutta periaatteessa lienee kysymys Aqvavitiksen konstista, olethan Asterixia lukenut.
Kun samaan soppakattilaan lisätään aineksia vähä sieltä, vähän täältä ja sovelletaa omaa reseptiä, on lopputulos tämän kaltainen.
Koska Jehovan todistajat eivät tee, kuten tiedät, eroa Vanhan- ja Uuden testamentin välillä, on soppa valmis. Hiukka juutalaista pesah-juhlaa, hiukka evankeliumien kirjoituksista, hiukka ajanlaskun alun juutalaisesta käytännöstä ja ripaus Korinttilaiskirjeistä sotkettuna omaan oppiin. Näin saadaan lähinnä juutalaisen pesah-käytännön mukainen juhla vertauskuvineen.
Luterilaisessa käytännössä palataan alkuseurakunnan tapoihin, jossa ehtoollinen sisältää seuraavat elementit: se on syntien anteeksisaamisen, Jeesuksen sovitustyön muiston, tästä johtuvan kiitoksen ja uskovien keskinäisen yhteyden ateria, jossa vertauskuville ei jää sijaa. Leipä on Kristuksen ruumis ja viini on hänen verensä. Katolisten ja orttodoksien ehtoolliskäsitys poikkeaa tästä hieman.
Ahvenaisen aikaisempi viesti pelastettu tähän -Lehtiveli
[quote="Anonymous"]Kerran vuodessa pidettävä ehtoollinen näyttää Raamatun ja historian valossa virheelliseltä ja harhaoppiselta.[/quote]
Olet aivan oikeassa Ariadna. Ehtoollista vietettiin, kuten edellä kerroit ja siihen saivat osallistua vain kastetut seurakunnan jäsenet. Ns. katekumeenit, siis kasteoppilaat, joutuivat lähtemään ennen ehtoollista (eukaristiaa) pois tiettyjen menojen saattelemina.
Vainojen alettua tosissaan osa kristityistä pakeni vanhaan turvapaikkaan Siinaille asuen luolissa (miehiä olivat). Heidän tiedetään aivan alkuaikoina kokoontuneen kerran vuodessa ehtoollisen viettoon Mt. Mooseksen seutuville, jossa nyt on luostari. Tämä käytäntö oli lähinnä poikkeus ja johtui siitä, että munkit asuivat yksinään toisistaan erillään. Keisarinna Helenan rakennettua ensimmäisen suojavarustuksen näitä munkkeja varten ja varsinkin Justinianuksen rakennetettua linnoitetun luostarin, tämä käytäntö palautui normaaliksi - tai mikä nyt luostarisääntöjen normaalikäytäntö on: ejtoollista (liturgiaa tässä tapauksessa) vietettiin päivittäin.
Perusteluihin ei kommentoitavaa.
Edit: Lisätty katekuneenien osuus ja 200-luvun autiomaamunkit
---
Aivan varma en ole, mutta periaatteessa lienee kysymys Aqvavitiksen konstista, olethan Asterixia lukenut.
Kun samaan soppakattilaan lisätään aineksia vähä sieltä, vähän täältä ja sovelletaa omaa reseptiä, on lopputulos tämän kaltainen.
Koska Jehovan todistajat eivät tee, kuten tiedät, eroa Vanhan- ja Uuden testamentin välillä, on soppa valmis. Hiukka juutalaista pesah-juhlaa, hiukka evankeliumien kirjoituksista, hiukka ajanlaskun alun juutalaisesta käytännöstä ja ripaus Korinttilaiskirjeistä sotkettuna omaan oppiin. Näin saadaan lähinnä juutalaisen pesah-käytännön mukainen juhla vertauskuvineen.
Luterilaisessa käytännössä palataan alkuseurakunnan tapoihin, jossa ehtoollinen sisältää seuraavat elementit: se on syntien anteeksisaamisen, Jeesuksen sovitustyön muiston, tästä johtuvan kiitoksen ja uskovien keskinäisen yhteyden ateria, jossa vertauskuville ei jää sijaa. Leipä on Kristuksen ruumis ja viini on hänen verensä. Katolisten ja orttodoksien ehtoolliskäsitys poikkeaa tästä hieman.
[i]Ahvenaisen aikaisempi viesti pelastettu tähän ;) -Lehtiveli[/i]