Veljesseura.org

Kyllä siinä taas on pyhä avioliitto helisemässä kun 16-17 vuotiaat alkavat seksihimoissaan mennä naimisiin

gloo kirjoitti: Joo, itsekin itse asiassa kaksi samanlaista tapausta jossa muijja 17 ja äijä 22-23. Toisessa lisäksi muijja alkoi pyöristyä vähän etuajassa.

Ihmeitä siis selvästi tapahtuu meidänkin aikoinamme. Mun aikanani naimaton sisar tuli neitseellisesti raskaaksi ja pyöräytti potran tummapintaisen pojan. Sen jälkeen oli kyllä käsitelty komiteassa edelliskesän etelänmatkan yksityiskohtia aika tarkkaan.

Jehovan todistajien johdolla on päätäntävallassaan sekä kuolema että seksi. Eipä siinä paljon vahvempia aseita ihmisen kontrollointiin tarvitakaan.

Lehtiveli kirjoitti:Itse tiedän erään tapauksen jossa 16 vuotias on mennyt naimisiin juuri 18v täyttäneen kanssa erityisluvalla.

Joo, itsekin itse asiassa kaksi samanlaista tapausta jossa muijja 17 ja äijä 22-23. Toisessa lisäksi muijja alkoi pyöristyä vähän etuajassa.

Polyester kirjoitti:Puoliso valitaan luonnollisesti hänen hengellisten ominaisuuksiensa perusteella, aivan kuten Vartiotorni opettaa. Hengellisiä ominaisuuksia ovat mm. keskustelutaito, ulkonäkö, tavat, asema ja varallisuus. Ja kyllähän esim. hyvällä maulla sisustettu asunto osoittaa halua mukautua jumalallisiin puhtausnormeihin, samoin kuin uudenkarhea auto. Eikä niistä AP:n tai vanhimman natsoistakaan haittaa ole.

Heh. Enpä tiedä onko maallisella päälle näkymisellä niin merkitystä.. Tuntuu jopa että varakkaan oloista mutta hengellisesti vähäpätöistä (ei käy kentällä ja mitään ei srkssa tavoittele) veljeä ei tosiaankaan arvosteta sisarten piirissä, jopa puhutaan pahaa..(huhut liikkuvat kahta nopeampaa jos arvostus huono)Vain rennommat ja hengellisesti vähäisemmät sisaret voivat haluta sellaista veljeä mutta jos niitä ei paljon ole niin...
Tosin sitten silti se kaikkein kohutuin ja halutuin veli on sellainen tienraivaajaveli joka osaa
jutella ja hieman hauskuuttaa, on oikein komea ja hyvin pukeutuva, ja pyrkii huipulle seurakunnassa tai liikkuu salityömailla ja kenttäilee tarvekohteissa tai on ollut betelissä. Varakkuutta eivät sisaret silti siinäkään tapauksessa katso ainakaan ei-pääkaupunkiseudulla. Tosin tuskin siitä haittaakaan olisi mutta oletteko yleensä tavanneet ravaria/betelissä puppelehtinutta/salityömaita kiertänyttä veljeä (tahi sitten siskoa) joka on varakas.. He harvoin ovat esim kouluja käyneet ja tekevät vain osa-aikatyötä että pääsee paremmin kentälle. Koska olen itse ollut aivan toisen laidan esimerkki, jäin ilman minkäänlaista arvostusta ja kiinnostusta sisarten piirissä. Hyvä niin loppujen lopuksi!...

Jakke kirjoitti:

Jaakob kirjoitti:Eipä se veljilläkään niin kivaa ollut. Jos et ollut avustava tai vähintään vakituinen osa-ajan ravari, ei mahkuja juuri ollut mihinkään.

Sä oot heitellyt verkkojasi ihan väärille vesille, veli hyvä

Puoliso valitaan luonnollisesti hänen hengellisten ominaisuuksiensa perusteella, aivan kuten Vartiotorni opettaa. Hengellisiä ominaisuuksia ovat mm. keskustelutaito, ulkonäkö, tavat, asema ja varallisuus. Ja kyllähän esim. hyvällä maulla sisustettu asunto osoittaa halua mukautua jumalallisiin puhtausnormeihin, samoin kuin uudenkarhea auto. Eikä niistä AP:n tai vanhimman natsoistakaan haittaa ole.

Lehtiveli kirjoitti:

Itse tiedän erään tapauksen jossa 16 vuotias on mennyt naimisiin juuri 18v täyttäneen kanssa erityisluvalla.

Tuo on jo vähän pelottavaa..

***

Mie olen loppuviimeksi ollut aina pihalla enemmän tai vähemmän noiden kiemuroiden suhteen mitä iskemiseen ja vastaaviin tulee. Kiinnosti enemmän muut asiat pitkälti liki 18 vuoteen asti. Sen tosin muistaa kuinka alkoi jossain vaiheessa olla niin ulkopuolinen kun muut omaa ikää ja vuoden jommin kummin puolin ikäiset sisaret ja jotkut harvat tutut muistakin ympyröistä oli niin veljet/miehet <3 sitä ja tätä..jotkut 'lohduttaviksi' tarkoitetut jutut varsinkin todistaja ympyröihin liittyen oli tyyliin: "Älä välitä vaikka ne nyt on vähän tommosia, että kai ne pelkää että viet huomion kun oot (paljon) nätimpi..." jne. Ja sitten ihmeteletiin toisaalta, et miksen mä viihdy niiden oman ikästeni kanssa. Yritä viihtyä, kun paikalle hilautuessa on kova sipinä ja supina joka hiljenee kuin ois veittellä leikattu heti kunhan ehdit pysähtyä. Vaikka toki sitä supinaa oli välillä siitä huolimatta, mutta kukaan ei tietenkään koskaan kertonut mitään....kysyit tai et. Yhden (lapsuuden) ihastuksen muistan, mutta sekin jäi oman pään sisään, kun en vaan kauheesti uskaltanut mennä jutteleen tai mitään sitten teininä. Ylipäätään mie olin ja olen melkein aina ollut pihalla vähän kaikista kuvioista oli ne sitten todistajien tai maailmallisten puolelta..tai ainakin tosi reippaasti jälkijunassa. Se joka ei koskaan 'mahtunut' piireihin, osin siksi ettei jaksanut yrittää sinne änkeä ja toisaalta itseä kiinnosti erilaiset asiat. Sitten niihin piireihin tietty mihin olis omat kiinnostukset natsanneet ei taas olis läpäisseet oleellisia seuloja joten lopputulos on arvattavissa.

Kyllähän tuota konventeissa etsimistä kovasti hehkutettiin ja joskus harmiteltiin sitä, ettei silloin niin paljon ollut enää noita pikasali juttuja kuin joskus aikanaan ennen kuin itsellä ikä riitti. En itse sinänsä harmitellut, mutta olin kuulemassa aina välillä noita harmitteluja.

Löytyihän se oma siippakin kyllä, muttei todistajien puolelta..omasta mielestä ihan hyvä kyllä vaikkakin eriäviä ajatussuuntia on olemassa. Pitkään se oli takaraivossa kyllä, ettei halua sitoa ketään 'ah-niin-hyvää-veljeä' itseensä, kun se kiinnostus asioihin on vähän sitä ja tätä todistajuuden suhteen. Olin kyllä ehkä hyvä, mutten tarpeeksi. Myöhemmin tietysti oli ns. henkevää keskustelua erään tahon kanssa ja kuulin sitten että oli ainakin kolme 'ilmoittautunutta' joita olisi kiinnostanut..olivat kiltisti tuoneet asian esiin tutustautumalla ensin vanhempiin eikä vaan suoraan alkaneet kierrellä kohdetta tjsp, en nyt enää muista miten se oikein ilmaistiin tarkasti. Ei tosin kovin huonosti, kun tuli kaksi kolmesta arvattua..jostain syystä ei aiheesta aloittanut suostunut koskaan kertomaan kolmannen nimeä "Ei sillä ole enää mitään väliä nyt kun oot jo valintas tehnyt." -selityksen nojalla. Nyttemmin voi vaan taas tuumata, kuten edellä kommentoineetkin, että parempi kuitenkin näin ettei sitonut itseään vielä tuota kautta todistajapiireihin.

Itse tiedän erään tapauksen jossa 16 vuotias on mennyt naimisiin juuri 18v täyttäneen kanssa erityisluvalla.

Tony Syrjänen kirjoitti:Teininä tilanne sitten olikin hieman lohduttavampi. Oma ’iskuikä’ alkoi jo joskus 12-vuotiaana. Ensimmäiset meiningit alkoivat, kun serkkupojan kanssa saimme luotua Ouluhallin yläkerrassa, kahvilan puolella mahtavat silmäpelit vähän matkan päässä istuvien Kalajoen tyttösten kanssa. Siitä se konventtien meiningin paraneminen sitten alkoi. Tarkoitti tietenkin sitä, että eihän siellä enää juuri muuta tehty kuin tiirailtu neitosia. Eli ihan jees meininki.

Teininä tosiaan olivat konventit kiinnostavimmillaan, vaikkakin vaan mainituista syistä. Lapsena oli tylsää ja parinmuodostuksen tapahduttua oli tylsää.

Kalajoesta tulee mieleen eräskin jokapojan unelma, joka pääsi pressan paperilla 17-vuotiaana naimisiin. Oli ex-vaimoni kavereita, joten pääsin näkemään lähietäisyydeltä miten tasapainoista avioelämää on seurauksena, kun kaksi lasta solmii keskenään kristillisen avioliiton.

Nappulana konventit olivat todella rasittavia. Istua nyt tuntitolkulla kiltisti penkissä ja kuunnella jotain mikä ei ensimmäisen viiden minuutin päästä kiinnostanut pätkääkään. Siinä sitä sitten piirreltiin ja pyörittiin penkissä loputtomalta tuntuvat tunnit.

Teininä tilanne sitten olikin hieman lohduttavampi. Oma ’iskuikä’ alkoi jo joskus 12-vuotiaana. Ensimmäiset meiningit alkoivat, kun serkkupojan kanssa saimme luotua Ouluhallin yläkerrassa, kahvilan puolella mahtavat silmäpelit vähän matkan päässä istuvien Kalajoen tyttösten kanssa. Siitä se konventtien meiningin paraneminen sitten alkoi. Tarkoitti tietenkin sitä, että eihän siellä enää juuri muuta tehty kuin tiirailtu neitosia. Eli ihan jees meininki.

Kiitän silti syvästi sisäistä ääntäni, joka kertoi aina, että älä vaan haksahda vihille todistajan kanssa. Tiesin aina ettei minusta tule kunnollista todistajaa, ja haluan elää elämän niin kuin minusta parhaalta tuntuu. Sellainen yhdistelmä tietää jehovantodistajan kanssa aviossa ollessa ainoastaan vaikeuksia.

peerc kirjoitti:- - yksinkertaisesti en pystynyt tuomaan omaa persoonaani missään konventeissa tai illanistujaisissa tarpeeksi hyvin esille.

En minäkään, mutta se olikin kiellettyä. Ei omaa persoonaa saanut olla. Lehtiveljeä lainatakseni: "Ei. Kaikki on kielletty." JT-yhteisö ei todellakaan ole terve paikka kasvaa.

Saman muottikoneen liukuhihnalle vaan kaikki rivissä pötköttelemään. Kyllä se siitä.

peerc kirjoitti:En usko, että näin olisi voinut käydä järjestön sisällä, koska yksinkertaisesti en pystynyt tuomaan omaa persoonaani missään konventeissa tai illanistujaisissa tarpeeksi hyvin esille.

Itse asiassa Vartiotorniseuran ohjeet, sekä kirjoitetut että kirjoittamattomat, kieltävät oman persoonan esille tuonnin aitona ja rehellisenä. Tai vähintäänkin oman persoonallisuuden mukainen käytös on "ei toivottavaa". Tätähän yritetään perustella esim. soveltamalla tätäkin Raamatunkohtaa väärin:

(Kolossalaisille 3:9-10) – –Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, jota uudistetaan täsmällisen tiedon avulla hänen kuvansa mukaan, joka sen loi – –

Kun tuolla Raamatunjakeella yritetään puristaa kaikki ihmiset samaan muottiin, niin se synnyttää ihmisestä teennäisen ja hyvin pinnallisen teflontyypin, jossa ei ole enää mitään särmää eikä omaperäistä, vaikka pohjimmiltaan tuo ihminen olisi hyvin hauska ja miellyttävä erilainen persoona. Rivien välistä voi lukea Vartiotorniseuran kirjoituksista sen, että sellainen veli tai sisar, joka erottuu massasta, on jotenkin itsekäs tai itsekeskeinen, vaikka eihän asian niin tarvitse olla. Ihmiset ovat luonnostaan erilaisia, ja se piirre erottaa meidät ihmiset kloonatuista roboteista. Brooklynin ihanne olisi tietenkin ihmistyyppi, jolla on jatkuva, kiinteä pepsodent-hymy, ykkösvaatteet länsimaisen ihanteen mukaan, suupielestä tulvii kenttäpalveluskokemuksia, ja pää nyökyttelee orjan palvonnan suuntaan. Ja miespuolisille lisävaatimus on "tittelitikapuut". Vartiotorniseura edellyttää "kiipijäluonnetta", joka jatkuvasti pyrkii kohoamaan arvoasteikossa ylöspäin. Muussa tapauksessa ihmisessä on jotain "vikaa".

No niin, jääköön tämä analyysin poikanen nyt tälle asteelle, muuten voisin heittäytyä ilkeäksi...

Totta puhutte poijjaat. Olen samaa mieltä vaikka periaatteesta vähän potkinkin vastaan.

^Lintsiä ja alkoholia lukuunottamatta kuulostaa ah, niin tutulta

Tässä teille seuraa vähän markkina-analyysia.

Tosiaan mainittiin, että meno on kuin yökerhossa. Markkinoiden kohtaamiseen vaikuttavat hyvin paljon ulkonäkö ja supliikkimiehen elkeet. Don Juanit ja cosmopolitan-tytöt löytävät helposti toisensa ja häitä vietetään heti kypsässä 18 vuoden iässä. Sitten on oma porukkansa nämä tienraivaajat ja kiipijät, jotka porukoituvat taustansa perusteella ja löytävät parin sen perusteella, että on samat tavoitteet järjestötyössä. Väliinputoajina on ulkonäöltään tavallisen oloiset (mä), raporttiinsa ykkösiä rustaavat (sain mä joskus kakkosenkin pinnistettyä), hieman ujot (minä taas) ja järjestössä huonon sosiaalisen verkon (ei kenttää, ei kavereita) omaavat. Eletään 90-luvun alkua. Mitenkäs saisin tuotua itseäni esiin kliinisessä konventtiympäristössä?

No, ei muuta kuin hakkaamaan päätä seinään eli matkimalla supliikkimiehiä ja kokeillaan suoraa lähestymistä ja itsevarman oloisena lähestyt random-tyttöä ja eikun lipertämään (tosiasiassa naama punaisena sönkötät jotain mukamuka klaaraavaa). Palaute, jonka tästä saat (vrt. Idols-tuomari polkee epävarman ja epävireisen teinilaulajan syvälle suohon ja kehottaa vaihtamaan harrastusta), palaa polttomerkkinä ikuisesti aivoihisi.

No ei tässä pienistä masennuta. Ei kun uutta matoa koukkuun ja lintsille illalla. Siellähän se meno on varmaan. Mukaan repullinen rohkaisua ja alueelle pyörimään. Konventista tuttuja naamoja pyörii, katseita vaihdetaan, mutta mitään signaalia kiinnostuksesta ei heru. Iltaa kohden kolmosolut alkaa toimia (hyvä nousuhumala, juttu alkaa irrota) ja pääsen soluttautumaan johonkin jt-remmiin (poikia ja tyttöjä), josta en tunne ketään. Mahtavaa. Muutaman tovin päästä kylläkin huomaan, että me suunnistetaan aivan eri kartoilla (eikä tässä vielä missän kännissä olla). En ymmärrä yhtään porukan jutuista mitään (pinnallista paskaa), mutta yritän (olen epätoivoinen). Mielistelyä, mielistelyä, mutta omat repliikkini saavat aikaiseksi lähinnä sääliviä katseita (varsinkin niiltä naispuolisilta). Myönnän mielessäni, etten tajua teknomusiikista, dj-laitteista tai muodista mitään enkä tunne järjestöstä ketään "oikeita" tyyppejä (tätä kysyttäessa oikea vastaus olisi vissiin ollut, että tuntee muutaman huliviliveljen ja hengailee vapaa-ajalla heidän bileissään). Lasken 1+1 ja erottaudun porukasta ja lähden vähin äänin kotiin. Matkalla huitaisen loput kaljat pohjanmaan kautta.

Sunnuntaina pikku krapulassa onkin kiva kohdata ihmisiä. Eilinen random-tyttö (ja hänen muutama kaverinsa) kävelevät vastaan käytävällä. Ilkikurisesta hymystä päätellen koko porukka on selvillä iskutaidoistani. Ylälauteilla haukotellessani pompahtaa lintsiremmi istumaan muutaman penkkirivin ylemmäksi. Kuulen selvästi, kuinka minusta kuiskitaan selkäni takana paskaa. Väsymyksen ja krapulamorkkiksen kruunaa puhuja lavalla, joka on valmiina paiskaamaan tulikiveä koko pahan ihmiskunnan päälle. Perfect. Päässäni pyörivät ajatukset koostuvat lähinnä sanoista "luuseri" ja "nolla" ja näiden synonyymeista.

Vuodet kuluvat.

Onneksi huomaan myöhemmin, että on luontevampiakin tapoja kohdata vastakkaista sukupuolta. Parin vuoden järjestöstä poissa olon jälkeen löydän oman kultani kuin vahingossa (en paljasta sen enempää siitä, joku voi tunnistaa). Kaikki käy luontevasti omalla ajallaan ja radallaan, kuin itsestään. Ilman väkinäistä iskemistä tai mukahauskoilla jutuilla. Persoonat vain kohtaavat ja naps. Se on siinä. En usko, että näin olisi voinut käydä järjestön sisällä, koska yksinkertaisesti en pystynyt tuomaan omaa persoonaani missään konventeissa tai illanistujaisissa tarpeeksi hyvin esille. Tunsin siinä porukassa olevani pelkkä ujo mitättömyys, joka hampaat irvessä sai sen tolppansa raporttiin.

Voi hemmetti mikä avautuminen. Kiitos ja anteeksi

Johanneksen poika kirjoitti:

Marilyn kirjoitti:Mutta ainahan se niin on mennyt ettei markkinat täysin kohtaa.

Onko kenelläkään tietoa, miten nämä "markkinat" toimivat? Onko kysynnän ja tarjonnan laki tasapainossa?

Marilyn olet tottakai varmasti oikeassa siinä että yleistys näissä asioissa on helposti vain yleistys omin silmin asioita koettua. Itse asiassa teini-iän alussa todella tuntui että miten kukaan yleensä kohtaa toisiaan konventissa, en osannut edes arvata kuinka taitavia toiset osaavat olla iskuasioissa. Koin että konventti on kovinkin tahmaisen oloinen paikka toisen sukupuolen kohtaamiseen jne. Myöhemmin taas asioita oppiessa, ujona kaverina maailmaa seuraillessa, tajusin että se miten monet konventissa ketään kohtaavat ja toiseen tutustuvat, tapahtuu mitä yksinkertaisimpien metodien kautta, maailmallisesta näkökulmasta jopa naurettavalla tavalla johtuen ehkä siitä että monet ovat ujoja konventeissa (tai että konventti on todella hieman huono paikka 'tyttöjen narraamiseen'), ja kynnelle kykenevät keksivät sitten omia keinojaan.. Tavallista nuorien kohdalla on toisen puhelinnumeron ja nimen ym. asioiden kysyminen tämän kavereilta tai noloimmissa tapauksissa sukulaisilta... Sitten vain ilmoitetaan itsestään, että vähän nk. tykättäs.. Lappujen rustaaminen ja niiden antaminen tytölle edessä tai vieressä on tavallista. Jos näin tapahtuu onnistuneesti, todnäk. loppukonventti menee kujerrellessa.. siitä huolimatta että toista ei käytännössä tunneta.
Suorien iskujen kohteeksi pääsevät vain näkyvimmin keimailevat sisaret, luonnollisesti. Ja jos konventissa sisaria riittää saman katsomo-osion kohdalla paljon, ei siinä toki pitkälle pötki kukaan ilman että vähän edes antaa katseyhteyksiä ilmoille.. Yrittävät palkitaan ensiksi. Harmi vain että todistajanuorilla ja vanhemmillakin on vaikeuksia ilmaista tunteitaan ja itseään vapaasti niin että 'ihastus'asiat hoituisivat nopeammin ja selkeämmin..

Miten markkinat kohtaavat yleisesti, riippuu paikallisista olosuhteista! Illanviettojen ja muun runsaus, sekä paikallinen sisarten ja veljien määrä ovat ne tärkeimmät tekijät paikallisella tasolla.

Asia on ehkä vaikea käsiteltävä, mutta mielenkiintoinen (ainakin veljien kesken mietittynä) sen sijaan on se miten markkinat käyttäytyvät, ts kuinka helppo sisarten ja veljien on toisiaan 'saada'. Toiset väittävät että kun yhteisö on kuitenkin pieni, sisaret ovat ns helppoa riistaa (tämä on suoraan veljien konventtisaunajutuista lainattua!) mutta itse sitä pitkään ihmettelin, että onko nyt noinkaan.. Kun olen vähän enemmän kokenut voin sanoa että kyllä loppujen lopuksi markkinat kohtaavat oikeinkin hyvin, ja sisaren saa kiinnostumaan helposti jos vähänkään on Fonzie-luonne (vähemmälläkin asenteella pärjää!). Eli pökköä pesään ja kaikki löytävät parin.. ongelma on sitten erikseen että onko parissa ja sen elossa mitään todellista järkeä..

En koe hengellisyydellä kovin suurta osaa muuten kuin että hengelliset sisaret haluavat myös hengellisemmän veljen. Muuten ei asia tänä päivänä ainakaan enää paljon paina.