Veljesseura.org

Puhtaalta pöydältä on aina aika ajoin hyvä lähteä.

"Kaveripiiri" kutistuu aina välillisesti, mutta parempia saa aina tilalle.

Muuten on paljon helpottuneempi olo, mutta kun suurin osa (ei onneksi kaikki) entisistä JT-ystävistä karttavat, niin kaveripiiri on kutistunut valitettavan pieneksi.

Vt-seuralla ei ole muuta keinoa kuin demonisoida kaikki muu elämäntapa, paitsi maailman onnellisimman kansan tittelin kybersodalla voittanutta Pohjois-Koreaa emuloiva jehovantodistajuus.

Mutta niin se vain on: totuus vapauttaa.

Sataprosenttisesti samaa mieltä. Niin kauan kuin syötetään valheita ja uskoo niihin, on myös tottelevainen orja niille.
Totuus vapauttaa orjuudesta henkisesti, jolloin löytyy jonkinmoiset voimavarat irtautua tuosta vankeudesta ja orjuudesta.


"And ye shall know the truth, and the truth shall make you free"

And damn that it feels good! No more lies!

anne58li kirjoitti:Itse olin masentunut jt aikana ja kun sitten sain lähdöt sieltä olin helpottunut. Olen paljon onnellisempi nyt kuin 28 v sitten.

Monet ovat kuvailleet samanlaisia tuntemuksia. Ja kyllä se varmasti jostakin kertoo.

Itse en voi sanoa olleeni varsinaisesti masentunut Jt-vuosinani. Mutta en kyllä aivan oma itsenikään ollut, koska järjestön opit ja maailmankuva ohjasivat ajatteluani voimakkaasti. Liityin todistajiin 20-vuotiaana ja erosin 30-vuotiaana. Toki muistan myös monia hyviäkin hetkiä noilta vuosilta, mutta kun kaiken summaa yhteen, niin valheessa elämistähän se oli. Lahko valjastaa jäseniensä elämät sen omien etujen ajamiseen, eikä tämä ikävä kokonaiskuva muutu siitä miksikään, että systeemi verhotaan "Jumalan palvelemisen" tai "Totuudessa vaeltamisen" valheelliseen kääreeseen. Useat Vartiotorni-seuran opit ovat todistettavasti valheella ylläpidettyjä, jopa lukuisia ihmiselämiä vaatinut verioppikin. Tämä kertoo tuon järjestön johtajista ja heidän moraalistaan kaiken tarpeellisen.
Mutta niin se vain on: totuus vapauttaa.

anne58li kirjoitti:Itse olin masentunut jt aikana ja kun sitten sain lähdöt sieltä olin helpottunut. Olen paljon onnellisempi nyt kuin 28 v sitten.

Varmaan vain sattunut minun kohdalle sellainen tilanne, etten ole tavannut ainuttakaan ex-todistajaa ,joka olisi onnettomampi kuin jt aikana. Kai sitä niitäkin löytyy , enpä tiiä

Itse olin masentunut jt aikana ja kun sitten sain lähdöt sieltä olin helpottunut. Olen paljon onnellisempi nyt kuin 28 v sitten.

Eihän luopioille voi kuulua hyvää, sehän on selvää

En ole tosin vielä ketään myllynkivikerholaista tai exää saanut spotattua tallinnanaukion enkä sörkan metriksen narkkariporukoista.

Ehkäpä entisten ja aktiivitodistajien välinen olotilan ero on verrattavissa siihen että exät ovat luopuneet rauhoittavien ja psykoosilääkkeitten käytöstä. Jt eivät elä todellisuudessa. Kovan lääkityksen alaisena ei ole huolia eikä murheita, koska ei koskaan kohtaa todellisuutta.

Olen tässä pitkään miettinyt, että haluaisin ottaa jonkun ex-JT:n mukaan keskusteluun Jehovan todistajan kanssa, joka käy täällä minun luonani aina silloin tällöin. Isoja väitteitä heittää juurikin siitä, että ex-JT:t ovat säännönmukaisesti aina kurjemmassa jamassa kuin aktiiviset JT:t. Ärsyttää hänen vääristelynsä ja selvä manipulointi. Että jos on innokkaita keskustelijoita, niin tervetuloa vaan seuraksi .

Tämä otsikko kytee mielessäni aina aika ajoin. Palasinpa siis jälleen kerran samaan ketjuun pohtimaan. (Koittakaa kestää, kirjoitan mitä mieleeni juuri nyt tulee).

Yritän parhaani ollakseni rehellinen itselleni punnitessani elämäni osa-alueita onnellisuuden mittarilla. Joka kerta olen kuitenkin tullut samaan tulokseen; olen onnellisempi vapaana yksilönä kuin jt-biomassana. Plussat ja miinukset kertovat olotiloistani paljon.

Olosuhteeni ovat muuttuneet, mutta/ja sisimmässäni olen alkanut vihdoin luottamaan itseeni, päätöksiini ja tietyssä määrin jopa nykyiseen ympäristöönikin. Elämäni ei toki ole ongelmatonta, mutta sitä en ole koskaan tavoitellutkaan. Tavoitteeni on ollut osata käsitellä käsillä olevat ongelmat ja kyetä silti elämään pelkän aiemman selviytymisen sijasta.

Pelkotilani ovat pienentyneet ja vähentyneet huomattavassa määrin (huom. kaksi eri määritelmää). Uskallan panostaa ihmissuhteisiini, harrastuksiini ja intohimoihini paremmin kuin koskaan aiemmin. Koen saavani elämältäni jotakin, vaikkei mitään ihmeempää tapahtuisikaan. Nautin. En jokaisesta hetkestä, mutta vähintään viikoittain (yleensä päivittäin) löytyy hetkiä joita en vaihtaisi pois, joista en koskaan halua luopua. En pelkää menetyksiä enää niin paljoa kuin ennen, koska nyt, vihdoin vuosien kasvamisen jälkeen voin sanoa että kokemukseni ovat mahdollisten menetyksieni arvoisia.

Ensimmäistä kertaa voin sanoa olevani lähestulkoon ehjä. Tasapainoinen. Päätösvaltainen. MINÄ.

-aika- kirjoitti:Nyt olen ollut monia vuosia omillani ja olen rakentanut itselleni ihanan elämän, johon voin olla todella tyytyväinen ja voin sanoa, että oikeasti olen onnellinen.

Hieno juttu. Oman elämänsä voi tosiaan rakentaa paremmin itse kuin johtajien avustuksella, vaikka Pohjois-Koreassa muuta väitettäisiin. "Ainakaan missään jengissä ei elämästä selviä hengissä" sanoisi joku.

Käärmis heheheh luit ajatukseni. Mennyttä ei harmi voi muuttaa.

Joskus kuitenkin tuntuu, että mieluummin olisin elänyt vaikka Ransu-koirana ( käsi persiessä) kuin kolmekakkoseks jeppulana.

-aika- kirjoitti:Nyt olen ollut monia vuosia omillani ja olen rakentanut itselleni ihanan elämän, johon voin olla todella tyytyväinen ja voin sanoa, että oikeasti olen onnellinen.

Hienoa kuulla.
Elämän itsenäinen suunnitteleminen ja aktiivinen rakentaminen ovatkin asioita, jotka eivät oikein lahko-ympyröissä voi onnistua. Jatkuvasti oli jonkinasteinen tunne siitä, etten käyttänyt aikaani ja energiaani tarpeeksi järjestön toimintoihin. Kun sitten toisinaan keskittyi omiin harrastuksiin, tunsi pian olonsa itsekkääksi. Juuri tällaisia tunteita järjestö haluaakin jäsenissään herättää.

Tosiasia on, että Jehovan todistajat elävät pääasiassa Vt-seuran etuja varten. Tämä vain markkinoidaan seurakuntalaisille mukavammassa muodossa, mm. Matteus 6:33n ahkeralla käytöllä.

-aika- kirjoitti:Toisaalta en tiedä olisinko mitä nyt olen ilman tuota kurjuutta? Paljon on tullut opittua ja nähtyä..

Niin, kyllähän lahkon mielenhallinnasta irrottautuminen on sen luokan kokemus, että se väkisinkin avaa silmiä muillekin vastaaville asioille, mm. erilaisille perusteettoman vallankäytön systeemeille. Ja kyllähän se opettaa ihmiselle paljon myös itsestään, ja elämästä yleensäkin. Vaikka tällaiseen historiaan liittyy paljon negatiivisia asioita ja tunteita, niin ne opitut läksyt ovatkin sitten melko arvokasta laatua.