Markku Meilo kirjoitti:Vieraas kirjoitti:Koko lapsuuden kestäneen indoktrinaation loppuminen avasi maailmankuvan aivan uuteen malliin.
Sama täällä, vastaavan olen havainnut tuntemissani entisissä syntymätodistajissa. Nyt heitä tavatessa naureskelemme kotoa annetulle kapea-alaiselle, harhaisen yksisilmäiselle ja mustavalkoiselle Vt-maailmankuvalle. Puhumattakaan jehovantodistajuuteen kiinteästi liittyvästä täysin perusteettomasta ylivertaisuuden ja kaikkitietävyyden tunteesta.
Tämä. Todistajakasvatuksessa annetaan varsin laihat eväät oikeassa maailmassa selviämiseen. Ehkä se on tarkoituskin. Silloin tiukka uskonyhteisö tuntuu paremmalta paikalta, koska muuallakaan ei osata olla.
Mitä tulee vielä jehovantodistajuuden haitallisista vaikutuksista: ainakin itseeni Vartiotorniseura onnistui menestyksekkäästi istuttamaan erilaisia perusteettomia pelkoja. Ensimmäistä kertaa tällä sivulla vieraillessani sydämeni syke nousi taivaisiin ja tunsin käynnistä huonoa omatuntoa monta päivää. Olin varma että nyt Saatana on saamassa minusta otteen, mutta myöhemmin kykenin järkeilemään että kyseessähän on vain keskustelupalsta.
Oman kuolevaisuuden ymmärtäminen paratiisiharhojen kaatuessa oli myös omalla tavallaan järkyttävä kokemus. Kokemus tuntui suurinpiirtein siltä, kuin olisin juuri saanut lääkäriltä syöpadiagnoosin ja tiedon että minulla on vain vähän elinaikaa. Aikaisemmin olin sivuuttanut kuolemaa koskevat kysymykset sillä, että minähän tulen elämään ikuisesti ihan-heti-pian-just tulevassa paratiisissa.
Tietenkin demonipeloista kärsin myös (en tosin enää) kun lapsuudesta lähtien oltiin peloteltu sillä että demonit tulevat päähän jos annat mielen olla "tyhjänä" ja että erilaiset esineet voivat toimia demonikanavina. Muistan vielä 2000-luvun puolelta tutkittavan Vartiotornin kirjoituksen, jossa nimenomaan varoiteltiin näistä demonikanavina toimivista esineistä.
Nyt sitä ihmettelee miten on voinutkaan uskoa moiseen soopaan. Täytyy kuitenkin sanoa että maailmankuvan muutos ahdasmielisestä kristillisfundamentalistisesta opista lähemmäs ateismia oli ja on omalla tavallaan henkisesti rasittava kokemus, koska ajattelumaailman muutos on ollut niin suuri. Mielipiteet lähes jokaista asiaa kohtaan on pitänyt uudistaa ja tämä työ jatkuu edelleen.
[quote="Markku Meilo"][quote="Vieraas"]Koko lapsuuden kestäneen indoktrinaation loppuminen avasi maailmankuvan aivan uuteen malliin.[/quote]
Sama täällä, vastaavan olen havainnut tuntemissani entisissä syntymätodistajissa. Nyt heitä tavatessa naureskelemme kotoa annetulle kapea-alaiselle, harhaisen yksisilmäiselle ja mustavalkoiselle Vt-maailmankuvalle. Puhumattakaan jehovantodistajuuteen kiinteästi liittyvästä täysin perusteettomasta ylivertaisuuden ja kaikkitietävyyden tunteesta.[/quote]
Tämä. Todistajakasvatuksessa annetaan varsin laihat eväät oikeassa maailmassa selviämiseen. Ehkä se on tarkoituskin. Silloin tiukka uskonyhteisö tuntuu paremmalta paikalta, koska muuallakaan ei osata olla.
Mitä tulee vielä jehovantodistajuuden haitallisista vaikutuksista: ainakin itseeni Vartiotorniseura onnistui menestyksekkäästi istuttamaan erilaisia perusteettomia pelkoja. Ensimmäistä kertaa tällä sivulla vieraillessani sydämeni syke nousi taivaisiin ja tunsin käynnistä huonoa omatuntoa monta päivää. Olin varma että nyt Saatana on saamassa minusta otteen, mutta myöhemmin kykenin järkeilemään että kyseessähän on vain keskustelupalsta. :)
Oman kuolevaisuuden ymmärtäminen paratiisiharhojen kaatuessa oli myös omalla tavallaan järkyttävä kokemus. Kokemus tuntui suurinpiirtein siltä, kuin olisin juuri saanut lääkäriltä syöpadiagnoosin ja tiedon että minulla on vain vähän elinaikaa. Aikaisemmin olin sivuuttanut kuolemaa koskevat kysymykset sillä, että minähän tulen elämään ikuisesti ihan-heti-pian-just tulevassa paratiisissa.
Tietenkin demonipeloista kärsin myös (en tosin enää) kun lapsuudesta lähtien oltiin peloteltu sillä että demonit tulevat päähän jos annat mielen olla "tyhjänä" ja että erilaiset esineet voivat toimia demonikanavina. Muistan vielä 2000-luvun puolelta tutkittavan Vartiotornin kirjoituksen, jossa nimenomaan varoiteltiin näistä demonikanavina toimivista esineistä.
Nyt sitä ihmettelee miten on voinutkaan uskoa moiseen soopaan. Täytyy kuitenkin sanoa että maailmankuvan muutos ahdasmielisestä kristillisfundamentalistisesta opista lähemmäs ateismia oli ja on omalla tavallaan henkisesti rasittava kokemus, koska ajattelumaailman muutos on ollut niin suuri. Mielipiteet lähes jokaista asiaa kohtaan on pitänyt uudistaa ja tämä työ jatkuu edelleen.