sirpa-leena kirjoitti:Yksilöön kaiketi voi luottamuksensa laittaa, jos kehenkään?
Toki aatteeseenkin, ongelmat alkavat viimeistään siinä vaiheessa jos ei halua uskoa yksilön tai aatteen epärehellisyyttä.
Ihan joka porukasta ja kuppikunnasta löytynee good cop/bad cop ilmiö.
Porukkaan kannattaa siinä vaiheessa ottaa etäisyyttä, ellei porukka ryhdy korjaamaan havaittuja epäkohtia, vaan syyttää ongelmista yleisesti porukan nimeämättömiä yksilöitä.
Niin papit, saarnaajat, poliisit, tuomarit kuin ministeritkin on olleet hyväksi tai häpeäksi aatteelleen. Yksilö ajattelee, massa ei, sanotaan.
Varsinainen häpeä syntyy vasta sitten jos aatteen ytimessä piilotellaan ja peitellään, eikä häpeälliseen tekoon syyllistyneitä tuoda esille, vaan heidän annetaan jatkaa.
Nimenomaan yksilöllistä ajattelua puuttuu JT-kontekstissa aidan kummaltakin puolelta.
Näin varmasti on, toki moni näkee asiassa valtavan eron. Toisella puolella aitaa kun yksilöllinen ajattelu on tehokkaasti estetty ja toisella puolella siihen rohkaistaan.
Turhaa leimaamista ja selittelyä, joka mielestäni juontaa juonensa omista henkilökohtaisista tarpeista ja heikkouksista, eikä niinkään faktoista.
En aivan nyt seuraa ajatustasi, olisiko sinulla joitain kuvaavia esimerkkejä?
Niin seurakunnissa olevat kuin sen ulkopuolelle menneet ovat taipuvaisia "seuraamaan johtajaa".
Jos joissain maissa voi vapaaehtoisesti liittyä yhdistykseen, niin siitä on kovin pitkä matka jt-seurakuntapakkoon, kastautuminenkin on vuodesta 1985 lähtien tapahtunut järjestölle.
On siis vain yksi ja ainoa oikea tapa hahamottaa JT-uskontoa; se on joko täysin virheetön tai täysin mätä.
Minä näen kaikki uskonnot samassa valossa, Vt-seura on uskonnollinen liike uskontojen joukossa, toki liikkeiden fanaattisessa päässä.
Jos seurakunnan sisällä huomaa jotain falskia, on ajautunut tai ajautumassa Jehovan epäsuosioon ja antanut Panettelijalle sijan elämässään.
Näinhän se seurakunnan taholta tulkitaan, seurakunnassa sukulaisten takia roikkuvilla tuskin on hätä tai paniikki tuossa suhteessa.
Jos taas näkee JT-kulttuurissa jotain hyvää on säälittävä aivopesty robotti, oli mukana tai ex-JT. Onko siis valittava "kiivailu" a:n vai b:n puolesta?
Minä olen useamman kerran kysellyt, mitä sellaista hyvää on jehovantodistajuudessa, jota ei ole missään muualla. Toistaiseksi olen saanut vain sellaisia vastauksia, jotka osoittavat, ettei henkilöllä tuntuisi olevan oikeaa kuvaa ympäröivästä maailmasta. Esimerkiksi tupakkaa voi olla polttamatta ilman kolmea viikoittaista kokousta ja muita vastaavia pakkoliikkeitä.
Minuun kolahti oikein kunnolla erään äskettäin tapaamani nuoren ex-todistaja naisen lausahdus: "Kun ei ollu pokkaa elää "kunnolla", voi ruikuttaa, miten kauhee se uskonto oli.
Uskonnot pyrkivät vetoamaan Raamattuun, jotta voisivat hallita jäsenistöään. Tässä yhteydessä voisi 'kunnolla elämisen' esilleottajalta kysäistä raamatunjakeita, esimerkiksi virallisen vihkimisen puolesta tai naimattomien henkilöiden sukupuolisuhteita vastaan. Siinä on moni yllättynyt.
Tai sitten ottaa vastuu omasta elämästään ja todeta, että uskonto mikä uskonto.
Mielenhallinnasta vapautuminen, etenkin lapsena pakotetusta, ei ole läpihuutojuttu, etenkään kun vastuunotto saattaa hyvinkin merkitä, että (näennäis)ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet eivät hyväksy tuota vastuunottoa.
Mutta kyllä se miettimään laittaa kun lapsia saa, että siitäkö se autuus aukeaa, kun opettaa lapsensa viettämään joulua ja äänetämään piip-puoluetta???"
Tyypillistä kultin luomaa fanaattista mustavalkoajattelua, jehofiilinäkään minä en opettanut lapsiani viettämään joulua, eikä huushollissani vietetä joulua vieläkään. Jonkin poliittisen puolueen äänestäminen taas osoittaa, että haluaa tehdä maailmalle jotain. Siis vaihtoehtona sille, että saarnaa jonkin toteennäyttämättömän tahon surmaavan pian 99,9 % maapallon väestä ja samanaikaisesti nauttii yhteiskunnan etuja.
[quote="sirpa-leena"]Yksilöön kaiketi voi luottamuksensa laittaa, jos kehenkään?[/quote]
Toki aatteeseenkin, ongelmat alkavat viimeistään siinä vaiheessa jos ei halua uskoa yksilön tai aatteen epärehellisyyttä.
[quote]Ihan joka porukasta ja kuppikunnasta löytynee good cop/bad cop ilmiö.[/quote]
Porukkaan kannattaa siinä vaiheessa ottaa etäisyyttä, ellei porukka ryhdy korjaamaan havaittuja epäkohtia, vaan syyttää ongelmista yleisesti porukan nimeämättömiä yksilöitä.
[quote]Niin papit, saarnaajat, poliisit, tuomarit kuin ministeritkin on olleet hyväksi tai häpeäksi aatteelleen. Yksilö ajattelee, massa ei, sanotaan. [/quote]
Varsinainen häpeä syntyy vasta sitten jos aatteen ytimessä piilotellaan ja peitellään, eikä häpeälliseen tekoon syyllistyneitä tuoda esille, vaan heidän annetaan jatkaa.
[quote]Nimenomaan yksilöllistä ajattelua puuttuu JT-kontekstissa aidan kummaltakin puolelta.[/quote]
Näin varmasti on, toki moni näkee asiassa valtavan eron. Toisella puolella aitaa kun yksilöllinen ajattelu on tehokkaasti estetty ja toisella puolella siihen rohkaistaan.
[quote]Turhaa leimaamista ja selittelyä, joka mielestäni juontaa juonensa omista henkilökohtaisista tarpeista ja heikkouksista, eikä niinkään faktoista.[/quote]
En aivan nyt seuraa ajatustasi, olisiko sinulla joitain kuvaavia esimerkkejä?
[quote]Niin seurakunnissa olevat kuin sen ulkopuolelle menneet ovat taipuvaisia "seuraamaan johtajaa".[/quote]
Jos joissain maissa voi vapaaehtoisesti liittyä yhdistykseen, niin siitä on kovin pitkä matka jt-seurakuntapakkoon, kastautuminenkin on vuodesta 1985 lähtien tapahtunut järjestölle.
[quote]On siis vain yksi ja ainoa oikea tapa hahamottaa JT-uskontoa; se on joko täysin virheetön tai täysin mätä.[/quote]
Minä näen kaikki uskonnot samassa valossa, Vt-seura on uskonnollinen liike uskontojen joukossa, toki liikkeiden fanaattisessa päässä.
[quote]Jos seurakunnan sisällä huomaa jotain falskia, on ajautunut tai ajautumassa Jehovan epäsuosioon ja antanut Panettelijalle sijan elämässään.[/quote]
Näinhän se seurakunnan taholta tulkitaan, seurakunnassa sukulaisten takia roikkuvilla tuskin on hätä tai paniikki tuossa suhteessa.
[quote]Jos taas näkee JT-kulttuurissa jotain hyvää on säälittävä aivopesty robotti, oli mukana tai ex-JT. Onko siis valittava "kiivailu" a:n vai b:n puolesta?[/quote]
Minä olen useamman kerran kysellyt, mitä sellaista hyvää on jehovantodistajuudessa, jota ei ole missään muualla. Toistaiseksi olen saanut vain sellaisia vastauksia, jotka osoittavat, ettei henkilöllä tuntuisi olevan oikeaa kuvaa ympäröivästä maailmasta. Esimerkiksi tupakkaa voi olla polttamatta ilman kolmea viikoittaista kokousta ja muita vastaavia pakkoliikkeitä.
[quote]Minuun kolahti oikein kunnolla erään äskettäin tapaamani nuoren ex-todistaja naisen lausahdus: "Kun ei ollu pokkaa elää "kunnolla", voi ruikuttaa, miten kauhee se uskonto oli.[/quote]
Uskonnot pyrkivät vetoamaan Raamattuun, jotta voisivat hallita jäsenistöään. Tässä yhteydessä voisi 'kunnolla elämisen' esilleottajalta kysäistä raamatunjakeita, esimerkiksi virallisen vihkimisen puolesta tai naimattomien henkilöiden sukupuolisuhteita vastaan. Siinä on moni yllättynyt.
[quote]Tai sitten ottaa vastuu omasta elämästään ja todeta, että uskonto mikä uskonto.[/quote]
Mielenhallinnasta vapautuminen, etenkin lapsena pakotetusta, ei ole läpihuutojuttu, etenkään kun vastuunotto saattaa hyvinkin merkitä, että (näennäis)ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet eivät hyväksy tuota vastuunottoa.
[quote]Mutta kyllä se miettimään laittaa kun lapsia saa, että siitäkö se autuus aukeaa, kun opettaa lapsensa viettämään joulua ja äänetämään piip-puoluetta???"[/quote]
Tyypillistä kultin luomaa fanaattista mustavalkoajattelua, jehofiilinäkään minä en opettanut lapsiani viettämään joulua, eikä huushollissani vietetä joulua vieläkään. Jonkin poliittisen puolueen äänestäminen taas osoittaa, että haluaa tehdä maailmalle jotain. Siis vaihtoehtona sille, että saarnaa jonkin toteennäyttämättömän tahon surmaavan pian 99,9 % maapallon väestä ja samanaikaisesti nauttii yhteiskunnan etuja.