Kirjoittaja Pehmoluopio » 09.01.2013 20:53
HannaJo kirjoitti:SuurinBabylon kirjoitti:
Lyhyeksi ajaksi muutuin kiihkoateistiksi, mutta vaihe kesti vain muutaman kuukauden.
Mulla on se käsitys, että tää on aika yleinen kuvio. Tosin mulla tämä kesti pitempään kuin muutaman kuukauden. Se että sanaan jumala tuli muita värejä kun se, minkä oli JT:ksi kasvaneena oppinut, vei aikansa. Tosin sana jujmala sanana tuntuu olevan monella yhtä vaikea ja msutavalkoinen; sitä joko uskoo kristinuskon mukaiseen jumalaan tai on ateisti ja välimuotoja ei sitten ole.
Sama kuvio minulla. Ateismini tosin kesti monta vuotta. Lopulta kuitenkin ajattelin, ettei ateismilla ole turvakaiteita. Ateisteiksi tunnustautuvat nykyaikana ovat yleensä humanisteja ja se on tosi jees, mutta ateismi ei edellytä mitään humanismia. Ateisti voi ihan hyvin omaksua Hitlerin tai Breivikin maailmankuvan.
HannaJo kirjoitti:
Buddhalaisuus on muuten siitä jännä filosofia, että siitä puuttuu sanat synti ja jumala kokonaan! On vaan ihmisiä, joilla on paremmat elämäntaidot ja jotka tekee taitavia tekoja tekoja ja sitten on niitä, joiden taidot riittää vaan taitamattomimpiin tekoihin, mutta hekään eivät ole syntisiä, he vaan toimivat niin hyvin kuin osaavat, vaikka se onkin taitamatonta!
Gnostilaisessa seurassa ei myöskään puhuta synnistä, mutta jumalasta kylläkin. Tosin se, mitä se jumala täsmälleen ottaen tarkoittaa vaihtelee eri ihmisillä. Hassu paradoksi on myös siinä, että hyvä gnostilainen on joskus myös agnostinen, sillä gnostilaisuuteen kuuluu tiedon nöyryys eli joutuu puntaroimaan sitä, onko sitä jumalaa lainkaan. Minä olen tullut siihen luovaan ratkaisuun, että
gnosiksen puutteessa oletetaan, että jumala on, sillä ei siitä ole haittaakaan. Jumala siis voi olla, muttei ole välttämätön. Välttämätöntä minusta on kuitenkin uskoa siihen mahdollisuuteen.
Raamatullisesti,
ateisti sanoo, ettei isäntä tule ja ryhtyy laiskaksi ja antaa talon mennä hunningolle,
kristitty sanoo, että isäntä tulee ja on ankara ja ryhtyy hommiin,
Jehovan todistaja sanoo, että isäntä tulee kaiken lisäksi aivan pian ja on jo kiire ja
minä sanon, ettei ole väliä sillä, tuleeko isäntä vaiko ei, väliä on sillä, että pidetään tämä paikka sen kuntoisena, että kelpaisi isännälle, jos hän vaikka näyttäytyisi, mutta ei ole mitään haittaa siitä, vaikkei näyttäytyisikään.
[quote="HannaJo"][quote="SuurinBabylon"]
Lyhyeksi ajaksi muutuin kiihkoateistiksi, mutta vaihe kesti vain muutaman kuukauden. [/quote]
Mulla on se käsitys, että tää on aika yleinen kuvio. Tosin mulla tämä kesti pitempään kuin muutaman kuukauden. Se että sanaan jumala tuli muita värejä kun se, minkä oli JT:ksi kasvaneena oppinut, vei aikansa. Tosin sana jujmala sanana tuntuu olevan monella yhtä vaikea ja msutavalkoinen; sitä joko uskoo kristinuskon mukaiseen jumalaan tai on ateisti ja välimuotoja ei sitten ole. [/quote]
Sama kuvio minulla. Ateismini tosin kesti monta vuotta. Lopulta kuitenkin ajattelin, ettei ateismilla ole turvakaiteita. Ateisteiksi tunnustautuvat nykyaikana ovat yleensä humanisteja ja se on tosi jees, mutta ateismi ei edellytä mitään humanismia. Ateisti voi ihan hyvin omaksua Hitlerin tai Breivikin maailmankuvan.
[quote="HannaJo"]
Buddhalaisuus on muuten siitä jännä filosofia, että siitä puuttuu sanat synti ja jumala kokonaan! On vaan ihmisiä, joilla on paremmat elämäntaidot ja jotka tekee taitavia tekoja tekoja ja sitten on niitä, joiden taidot riittää vaan taitamattomimpiin tekoihin, mutta hekään eivät ole syntisiä, he vaan toimivat niin hyvin kuin osaavat, vaikka se onkin taitamatonta![/quote]
Gnostilaisessa seurassa ei myöskään puhuta synnistä, mutta jumalasta kylläkin. Tosin se, mitä se jumala täsmälleen ottaen tarkoittaa vaihtelee eri ihmisillä. Hassu paradoksi on myös siinä, että hyvä gnostilainen on joskus myös agnostinen, sillä gnostilaisuuteen kuuluu tiedon nöyryys eli joutuu puntaroimaan sitä, onko sitä jumalaa lainkaan. Minä olen tullut siihen luovaan ratkaisuun, että [i]gnosiksen[/i] puutteessa oletetaan, että jumala on, sillä ei siitä ole haittaakaan. Jumala siis voi olla, muttei ole välttämätön. Välttämätöntä minusta on kuitenkin uskoa siihen mahdollisuuteen.
Raamatullisesti,
ateisti sanoo, ettei isäntä tule ja ryhtyy laiskaksi ja antaa talon mennä hunningolle,
kristitty sanoo, että isäntä tulee ja on ankara ja ryhtyy hommiin,
Jehovan todistaja sanoo, että isäntä tulee kaiken lisäksi aivan pian ja on jo kiire ja
minä sanon, ettei ole väliä sillä, tuleeko isäntä vaiko ei, väliä on sillä, että pidetään tämä paikka sen kuntoisena, että kelpaisi isännälle, jos hän vaikka näyttäytyisi, mutta ei ole mitään haittaa siitä, vaikkei näyttäytyisikään.