Kirjoittaja sirpa-leena » 12.10.2007 20:34
Minä myös ajattelin, että tulkoon paratiisi, mutta näiden ihmisten kanssa en sinne halua! Ei niinkään, että osakseni olisi tullut mitään erityisen pahaa vaan olin kuin Tumma Eino Leinon runossa: "Min tääl olen vieras, vieras vaan, olen ollut alusta saakka".
Silti kyllä uskon paratiisiin, en ole parempaakaan ratkaisua ihmiskunnan/maapallon pelastamiseksi, ajatellen vaikka nyt ilmaston muutosta, keksinyt. Mutta ihan hirmuinen luottamus on Luojaan, että kylläpä hän tietää minua, JT-patuja ynnä muita tekeleitään paremmin, ketä otetaan, ketä jätetään. Jos on siinä harmassa kuoleminen, niin on se sitten ainakin oikein. Varsinkin lähdön jälkeen kirkastui ajatus ja sisimmän tieto, että vaikka en elä 110% JT-oppien mukaan, niin 110% rehellisesti elelen.
Kirjailija Merete Mazzarella on lanseerannut "täti-energian" lisäksi "eettinen stressi" käsitteen. Mazzarellan mukaan ihmiselle tulee vaikea, paha ja ahdas olo, kun hän ulkopuolisen käskijän vaikutuksesta joutuu elämään omien arvojensa vastaisesti. Hän käyttää esimerkkinä hoitotyötä. Itsekin olen karvaasti kokenut hoitotieteen Madsenit opiskeltuani, että riman alta mennään ja lujaa.
Eettinen stresssin kautta pystyy selittämään monet ilmiöt, mitkä jylläävät JT:n ihmisen arjessa. Ensimäinen ristiriita syntyy jo siitä, että opetuksen keskeisenä osana on ajatus siitä kuinka me olemme koko ajan kuin tahdottomat nuket panettelijan vietävissä ja on herkeämättä käytävä hengellistä sotaa. Minulla ainakin pieni ääni, rohkenenko sanoa, että aito omatunto pisti hanttiin. Koskaan, koskaan ei omatunto taipunut täysillä verihoitojen kieltämiseen, millä lihaksilla muka terve päättää miten sairasta hoidetaan? Tuli olo, että helppo se on rannalta huudella, kun merelä laiva uppoaa. Mieli ei myöskään suostunut siihen, että ihan kaikki ongelmat ihmisen elämän kaaressa ratkotaan tutkimalla, kokouksessa käymisellä, kentällä ja rukouksella. Jne,jne...Ajattelen, että eettinen stressi ja stressin kautta syntynyt kuva itsestä "minusta ei ole mihinkään" on alusta, missä mielenterveysongelmat ensin muhivat ja sitten puhkeavat.
Minä myös ajattelin, että tulkoon paratiisi, mutta näiden ihmisten kanssa en sinne halua! Ei niinkään, että osakseni olisi tullut mitään erityisen pahaa vaan olin kuin Tumma Eino Leinon runossa: "Min tääl olen vieras, vieras vaan, olen ollut alusta saakka".
Silti kyllä uskon paratiisiin, en ole parempaakaan ratkaisua ihmiskunnan/maapallon pelastamiseksi, ajatellen vaikka nyt ilmaston muutosta, keksinyt. Mutta ihan hirmuinen luottamus on Luojaan, että kylläpä hän tietää minua, JT-patuja ynnä muita tekeleitään paremmin, ketä otetaan, ketä jätetään. Jos on siinä harmassa kuoleminen, niin on se sitten ainakin oikein. Varsinkin lähdön jälkeen kirkastui ajatus ja sisimmän tieto, että vaikka en elä 110% JT-oppien mukaan, niin 110% rehellisesti elelen.
Kirjailija Merete Mazzarella on lanseerannut "täti-energian" lisäksi "eettinen stressi" käsitteen. Mazzarellan mukaan ihmiselle tulee vaikea, paha ja ahdas olo, kun hän ulkopuolisen käskijän vaikutuksesta joutuu elämään omien arvojensa vastaisesti. Hän käyttää esimerkkinä hoitotyötä. Itsekin olen karvaasti kokenut hoitotieteen Madsenit opiskeltuani, että riman alta mennään ja lujaa.
Eettinen stresssin kautta pystyy selittämään monet ilmiöt, mitkä jylläävät JT:n ihmisen arjessa. Ensimäinen ristiriita syntyy jo siitä, että opetuksen keskeisenä osana on ajatus siitä kuinka me olemme koko ajan kuin tahdottomat nuket panettelijan vietävissä ja on herkeämättä käytävä hengellistä sotaa. Minulla ainakin pieni ääni, rohkenenko sanoa, että aito omatunto pisti hanttiin. Koskaan, koskaan ei omatunto taipunut täysillä verihoitojen kieltämiseen, millä lihaksilla muka terve päättää miten sairasta hoidetaan? Tuli olo, että helppo se on rannalta huudella, kun merelä laiva uppoaa. Mieli ei myöskään suostunut siihen, että ihan kaikki ongelmat ihmisen elämän kaaressa ratkotaan tutkimalla, kokouksessa käymisellä, kentällä ja rukouksella. Jne,jne...Ajattelen, että eettinen stressi ja stressin kautta syntynyt kuva itsestä "minusta ei ole mihinkään" on alusta, missä mielenterveysongelmat ensin muhivat ja sitten puhkeavat.