Kirjoittaja Veli-Hopea » 19.02.2013 12:02
Niin,et suinkaan ole yksin saman asian edessä. Voisin taata, että kaikki (itseni mukaanlukien ) olemme kyseenalaistaessa esittänyt asioita vanhimmille. Vastaukset ovat kokemani ja kuulemani perusteella monesti hyvin vaivaalloisia, perustelemattomia ja jokseenkin sivuunvieviä. Lisäksi ollaan enemmänkin kiinnostuneita siitä mistä kyseinen ajatus on tullut, kuka niin on sanonut tai miksi tuollaisia kysellään ja käsketään keskittymään johonkin muuhun "tärkeään" sen sijaan , että yritettäisiin kysyjän epäilyyn ja totuuden janoon antaa selvitys.
Joskus esittäessäni itselleni mielestäni tärkeän ja osittain ratkaisevan kysymyksen vanhimmalle, sain vastaukseksi yhden raamatunpaikan (jonka sain hyvin heikosti sopimaan esitettyyn kysymykseen), jonka jälkeen vanhin katsoi minuun ja sanoi : "kyllä. näin se on..." sen jälkeen oli sekuntien hiljaisuus ja tämän jälkeen vanhin nyökkäsi ja sulki silmänsä ikäänkuin vahvistukseksi ja varmistukseksi.
No enpä sen jälkeen jäänyt enään asiaa ruotimaan ja kaikessa siirryttiinkin seuraaviin aiheisiin.
No olinko vakuuttunut? EN! Lähinnä jäi täysin hoopo olo ja kysymys päähän : Jos raamatunpaikan perusteella en vakuutu, niin tuo nyökkäys ja silmien sulkeminenko tässä nyt riittää vahvistukseksi ja perusteluksi?
Tämän saman nyökkäys ja silmiensulkemisefektin olen tosin huomannut toisaalla ennenkin. Esimerkiksi laivalla poikien kanssa aamulla yksi pojista kehui saaneensa pesää koko yön. (Me muuthan olimme tarkastaneet hänen kuntonsa ja olinpaikkansa yön aikana useaan otteeseen, joka oli jostain syystä oman hytin lattia, missä hän nukkui pähkinöiden päällä . Siellä sitä kuorsattin sikiöasennossa kuin pikkulapsi:D)
Aamiaisella sitten udeltiin hieman illan ja yön tapahtumia. Herra ei ollut kuulema mennyt nukkumaan ollenkaan ja sanoi : " Sain mä! mmMMmm Sain !" Jonka perään tuli lähes samanlainen hiljainen hetki, nyökkäys ja silmien sulkeminen ikään kuin varmistamiseksi ja vakuuttamiseksi.
Näitä nykkäyksiä on tullut koettua elämässä useampi ja jostain syystä, ehkä traumaattisista kokemuksista miellän nuo kaikki aina suoraksi valehteluksi. Ainakaan ne eivät riitä vakuutukseksi tai minkäänlaiseksi perusteluksi.Ihmettelen suuresti, miksi jopa vanhimpien pitäisi turvautua tällaiseen pelleilyyn. Tämä nyt oli ns. yksittäistapaus, mutta olihan toki lukuisia muitakin selvittämättömiä kysymyksiä.
Lisäksi samankaltaisia "nykkäyksiä " tjms olen saanut vanhemmiltani tai muilta tutuilta. Joskus olen saanut vakuuttamikseksi lauseen : " se nyt vain on niin... " , jonka laitan samaan kategoriaan.
Joten joo! Vaadin itsekin vastauksia. Lopputulos on se, että vaikka niitä kuinka vaatii ja jankuttaa, ei mitään saa. korkeintaan syyttelyä omaksi osakseen ja leiman otsaan. Onhan se toki hienoa, että jehovalla on näitä nimitettyjä lampaankeräilijöitä, jotka hoitavat hommaansa pakenemalla vastuustaan. Opetusvelvollisuus on tasan niinkauan voimassa kun oppilas hyväksyy kaiken sen kummemmin kyseenalaistamatta tai tarkistamatta. Kyllä toki jehova on onnellinen ennemmin tuosta yhdestä lampaasta ennemmin kuin 99:stä, mutta jos tuo yksi kellistää päätänsä hiemankin sivuun ja heristelee : " Hei mitä helvettiä tämä nyt on?" , niin vanhimmat on hyvinkin nopeasti keritsemässä tuon kaljuksi ja potkaisemassa aitauksesta ulos.
Kiteytettynä : Ole hiljaa ja syö heinää
Niin,et suinkaan ole yksin saman asian edessä. Voisin taata, että kaikki (itseni mukaanlukien ) olemme kyseenalaistaessa esittänyt asioita vanhimmille. Vastaukset ovat kokemani ja kuulemani perusteella monesti hyvin vaivaalloisia, perustelemattomia ja jokseenkin sivuunvieviä. Lisäksi ollaan enemmänkin kiinnostuneita siitä mistä kyseinen ajatus on tullut, kuka niin on sanonut tai miksi tuollaisia kysellään ja käsketään keskittymään johonkin muuhun "tärkeään" sen sijaan , että yritettäisiin kysyjän epäilyyn ja totuuden janoon antaa selvitys.
Joskus esittäessäni itselleni mielestäni tärkeän ja osittain ratkaisevan kysymyksen vanhimmalle, sain vastaukseksi yhden raamatunpaikan (jonka sain hyvin heikosti sopimaan esitettyyn kysymykseen), jonka jälkeen vanhin katsoi minuun ja sanoi : "kyllä. näin se on..." sen jälkeen oli sekuntien hiljaisuus ja tämän jälkeen vanhin nyökkäsi ja sulki silmänsä ikäänkuin vahvistukseksi ja varmistukseksi.
No enpä sen jälkeen jäänyt enään asiaa ruotimaan ja kaikessa siirryttiinkin seuraaviin aiheisiin.
No olinko vakuuttunut? EN! Lähinnä jäi täysin hoopo olo ja kysymys päähän : Jos raamatunpaikan perusteella en vakuutu, niin tuo nyökkäys ja silmien sulkeminenko tässä nyt riittää vahvistukseksi ja perusteluksi?
Tämän saman nyökkäys ja silmiensulkemisefektin olen tosin huomannut toisaalla ennenkin. Esimerkiksi laivalla poikien kanssa aamulla yksi pojista kehui saaneensa pesää koko yön. (Me muuthan olimme tarkastaneet hänen kuntonsa ja olinpaikkansa yön aikana useaan otteeseen, joka oli jostain syystä oman hytin lattia, missä hän nukkui pähkinöiden päällä . Siellä sitä kuorsattin sikiöasennossa kuin pikkulapsi:D)
Aamiaisella sitten udeltiin hieman illan ja yön tapahtumia. Herra ei ollut kuulema mennyt nukkumaan ollenkaan ja sanoi : " Sain mä! mmMMmm Sain !" Jonka perään tuli lähes samanlainen hiljainen hetki, nyökkäys ja silmien sulkeminen ikään kuin varmistamiseksi ja vakuuttamiseksi.
Näitä nykkäyksiä on tullut koettua elämässä useampi ja jostain syystä, ehkä traumaattisista kokemuksista miellän nuo kaikki aina suoraksi valehteluksi. Ainakaan ne eivät riitä vakuutukseksi tai minkäänlaiseksi perusteluksi.Ihmettelen suuresti, miksi jopa vanhimpien pitäisi turvautua tällaiseen pelleilyyn. Tämä nyt oli ns. yksittäistapaus, mutta olihan toki lukuisia muitakin selvittämättömiä kysymyksiä.
Lisäksi samankaltaisia "nykkäyksiä " tjms olen saanut vanhemmiltani tai muilta tutuilta. Joskus olen saanut vakuuttamikseksi lauseen : " se nyt vain on niin... " , jonka laitan samaan kategoriaan.
Joten joo! Vaadin itsekin vastauksia. Lopputulos on se, että vaikka niitä kuinka vaatii ja jankuttaa, ei mitään saa. korkeintaan syyttelyä omaksi osakseen ja leiman otsaan. Onhan se toki hienoa, että jehovalla on näitä nimitettyjä lampaankeräilijöitä, jotka hoitavat hommaansa pakenemalla vastuustaan. Opetusvelvollisuus on tasan niinkauan voimassa kun oppilas hyväksyy kaiken sen kummemmin kyseenalaistamatta tai tarkistamatta. Kyllä toki jehova on onnellinen ennemmin tuosta yhdestä lampaasta ennemmin kuin 99:stä, mutta jos tuo yksi kellistää päätänsä hiemankin sivuun ja heristelee : " Hei mitä helvettiä tämä nyt on?" , niin vanhimmat on hyvinkin nopeasti keritsemässä tuon kaljuksi ja potkaisemassa aitauksesta ulos.
Kiteytettynä : Ole hiljaa ja syö heinää