Siis minähän en ole Jehovan todistaja, enkä edes aio olla tai moiseksi tulla. Tämän pitäisi olla hyvin selvää tekstiä, mutta ei. Maanantaina 8.4.2013 veli vanhin Pee kera jo sairastuneen veli ex. seurakunnan koordinaattori Koon kanssa suorittivat täsmäpaimennusiskun luokseni tyystin ennalta varoittamatta, kuten tapa on ja samalla keskeyttäen huomattavasti tärkeämmät työni.
Veli Koo on jo ihan harmiton veikko ja elää toisen polven todistajana mieluummin omissa muistoissaan, mutta veli Peetä närästää. Kirjoitan tietoisesti näin, koska haluan sanoa asiat, kuten ne ymmärrän. Toisekseen veli Pee on jo tuttu Jopo:n sivuilta, mitä hän miniläppäristään minulle esitteli, tivaten olenko ko. Johanneksen poika ja mihin läpyttimeensä hän teki myöhemmin omia muistiinpanojaan ilmeisesti minua koskien.
Joko em. herra on heittäytynyt lukutaidottomaksi tai ollut muutoin kiihtyneesä tilassa (kuten olohuoneessani) osaamatta lukea, että Jopo kertoo kirjeenvaihdostani emeritusarkkipiispa Paarman kanssa, koskien Hämeenlinnan konventtia 2006 ja siellä julkisesti esitettyä silkkaa valhetta arkkipiispan toiminnasta sisar Heli Aaltosen suulla ja veli vanhin Heikki Airaksisen suosiollisella avustuksella, mikä on sekä luettavissa että kuunneltavissa täältä:
http://johanneksenpoika.fi/paarma/index.html
Tämän pitäisi olla jokaiselle ex todistajalle silkkaa kauraa, nimittäin miten huolella konventtipuheet valmistellaan. Edellä viitattu konventtipuhe ei suinkaan ole ainutlaatuinen, mutta erinomainen "hengennostatukseen". Tämä tästä.
Paheksun syvästi veli Peen vankkaakin vankempaa epäilyä pitää minua Jopona. Suunnatonta ylimielisyyttä pitää minulle (joka en ole todistaja) paimennuskäyntiä ja tivaamista minua Jopon sivujen ylläpitäjänä, mitä en tietenkään ole. Veli Peellä on kuitenkin kovin suuret luulot suhteeni tullakseni aktiivitodistajaksi ja kolpörteerajaksi tällä paikkakunnalla. Tästä sanoisin, etteivät suuret luulonsa asemaansa silmissäni paranna. Itse asiassa hän on minulle täysin tyhjänpäiväinen persoona.
Tämä viimemainittu kotikäynti ei suinkaan ole veli Peen ainoa minuun kohdistunut. Ensimmäisellä kerralla hän suvaitsi astua ojentamaan minua toimistooni kehottaen lopettamaan sen antijehovistisen pikamateriaalin laatimisen, mihin esimiehiltäni olin käskyn saanut. Mikä helvetin esimieheni tämä innokas sairaalayhteyskomedian jäsen minulle luuli olleensa! Arveliko peräti minun pelästyvän, tiedä häntä, mutta pieleen meni. Silloista uskonnollista yhdyskuntaani, peräti kirkkoani, arvostelivat täyteen laskuunsa, mutta omaansa nähden perin herkkähipiäisiksi osoittautuivat, kuten tapansa on.
Toinen konflikti syntyi asunnossani, keskustellessamme hallintoelimen roolista todistajuudessa vuosikausia sitten. Rohkenin epäillä veljen jumalaa perin inhimilliseksi kollektiiviksi, mistä seurasi suunnaton kiihtymyksen puuska, luonnollisestikin. Sain tilanteen kuitenkin rauhoittumaaan.
Tämä viimekertainen on kuitenkin sietokykyni piste. Toki kaikki minulle hyödyllisen rakkauspommitukset vastaanotan tuntematta pätkänkään vetaa kiitollisuuden velkaa, sanotaanhan ainakin minun Raamatussani: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" (Mt. 10:8b).
Minulla alkaa olla sellainen tuntu, ettei enää kukaan todistaja tule valistamaan minua siitä, millaisia sivustoja ylläpidän, jos yleensä ylläpidän, tai siitä, millaisia sivustoja luen tai seuraan. Asuntoni ovi, takaan sen, aukeaa vallan vikkelään ja elleivät ehdi poistua ajoissa, poliisi korjaa jäännökset.
Veli Peellä on suunnaton omnipotenttinen luulo, että muka olisin kypsä todistajaksi. Lienen ollut liian säyseä ja koettanut välttää konflikteja. Tämä on nyt julkisesti loppu. Minun puolestani etsikööt itse Joponsa ja Jopon luvalla välitän näin hänen mitä parhaimmat terveisensä niin veli Peelle kuin haarakonttorin koko väelle Ropposta ja Leinosta unohtamatta.
Toki ymmärrän veli Peen tuntevan kovaa kylmyyttä, jopa niin, että turkki niskassakin viluttaa. Tämän tunteen voin mielihyvin kanssaan jakaa.
Siis minähän en ole Jehovan todistaja, enkä edes aio olla tai moiseksi tulla. Tämän pitäisi olla hyvin selvää tekstiä, mutta ei. Maanantaina 8.4.2013 veli vanhin Pee kera jo sairastuneen veli ex. seurakunnan koordinaattori Koon kanssa suorittivat täsmäpaimennusiskun luokseni tyystin ennalta varoittamatta, kuten tapa on ja samalla keskeyttäen huomattavasti tärkeämmät työni.
Veli Koo on jo ihan harmiton veikko ja elää toisen polven todistajana mieluummin omissa muistoissaan, mutta veli Peetä närästää. Kirjoitan tietoisesti näin, koska haluan sanoa asiat, kuten ne ymmärrän. Toisekseen veli Pee on jo tuttu Jopo:n sivuilta, mitä hän miniläppäristään minulle esitteli, tivaten olenko ko. Johanneksen poika ja mihin läpyttimeensä hän teki myöhemmin omia muistiinpanojaan ilmeisesti minua koskien.
Joko em. herra on heittäytynyt lukutaidottomaksi tai ollut muutoin kiihtyneesä tilassa (kuten olohuoneessani) osaamatta lukea, että Jopo kertoo kirjeenvaihdostani emeritusarkkipiispa Paarman kanssa, koskien Hämeenlinnan konventtia 2006 ja siellä julkisesti esitettyä silkkaa valhetta arkkipiispan toiminnasta sisar Heli Aaltosen suulla ja veli vanhin Heikki Airaksisen suosiollisella avustuksella, mikä on sekä luettavissa että kuunneltavissa täältä: http://johanneksenpoika.fi/paarma/index.html
Tämän pitäisi olla jokaiselle ex todistajalle silkkaa kauraa, nimittäin miten huolella konventtipuheet valmistellaan. Edellä viitattu konventtipuhe ei suinkaan ole ainutlaatuinen, mutta erinomainen "hengennostatukseen". Tämä tästä.
Paheksun syvästi veli Peen vankkaakin vankempaa epäilyä pitää minua Jopona. Suunnatonta ylimielisyyttä pitää minulle (joka en ole todistaja) paimennuskäyntiä ja tivaamista minua Jopon sivujen ylläpitäjänä, mitä en tietenkään ole. Veli Peellä on kuitenkin kovin suuret luulot suhteeni tullakseni aktiivitodistajaksi ja kolpörteerajaksi tällä paikkakunnalla. Tästä sanoisin, etteivät suuret luulonsa asemaansa silmissäni paranna. Itse asiassa hän on minulle täysin tyhjänpäiväinen persoona.
Tämä viimemainittu kotikäynti ei suinkaan ole veli Peen ainoa minuun kohdistunut. Ensimmäisellä kerralla hän suvaitsi astua ojentamaan minua toimistooni kehottaen lopettamaan sen antijehovistisen pikamateriaalin laatimisen, mihin esimiehiltäni olin käskyn saanut. Mikä helvetin esimieheni tämä innokas sairaalayhteyskomedian jäsen minulle luuli olleensa! Arveliko peräti minun pelästyvän, tiedä häntä, mutta pieleen meni. Silloista uskonnollista yhdyskuntaani, peräti kirkkoani, arvostelivat täyteen laskuunsa, mutta omaansa nähden perin herkkähipiäisiksi osoittautuivat, kuten tapansa on.
Toinen konflikti syntyi asunnossani, keskustellessamme hallintoelimen roolista todistajuudessa vuosikausia sitten. Rohkenin epäillä veljen jumalaa perin inhimilliseksi kollektiiviksi, mistä seurasi suunnaton kiihtymyksen puuska, luonnollisestikin. Sain tilanteen kuitenkin rauhoittumaaan.
Tämä viimekertainen on kuitenkin sietokykyni piste. Toki kaikki minulle hyödyllisen rakkauspommitukset vastaanotan tuntematta pätkänkään vetaa kiitollisuuden velkaa, sanotaanhan ainakin minun Raamatussani: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa" (Mt. 10:8b).
Minulla alkaa olla sellainen tuntu, ettei enää kukaan todistaja tule valistamaan minua siitä, millaisia sivustoja ylläpidän, jos yleensä ylläpidän, tai siitä, millaisia sivustoja luen tai seuraan. Asuntoni ovi, takaan sen, aukeaa vallan vikkelään ja elleivät ehdi poistua ajoissa, poliisi korjaa jäännökset.
Veli Peellä on suunnaton omnipotenttinen luulo, että muka olisin kypsä todistajaksi. Lienen ollut liian säyseä ja koettanut välttää konflikteja. Tämä on nyt julkisesti loppu. Minun puolestani etsikööt itse Joponsa ja Jopon luvalla välitän näin hänen mitä parhaimmat terveisensä niin veli Peelle kuin haarakonttorin koko väelle Ropposta ja Leinosta unohtamatta.
Toki ymmärrän veli Peen tuntevan kovaa kylmyyttä, jopa niin, että turkki niskassakin viluttaa. Tämän tunteen voin mielihyvin kanssaan jakaa. :mrgreen: