Kirjoittaja Elisenda » 16.02.2014 12:47
Mietin tällaista, että silloin kun olitte järjestön yhteydessä, niin mitä ihan oikeasti ajattelitte veren karttamisesta? Jos olisi tullut tilanne, että ilman verta olisi ollut hengenlähtö lähellä, niin olisitteko kieltäytyneet? Jos olisitte, niin olisiko se johtunut siitä, että olisitte halunneet olla jumalalle uskollisia vai siitä, että järjestö asian on kieltänyt?
Oli tällainen tilanne, että perheenjäsen oli sairaalassa ja punasolut tippuivat alle 40:nen. Lääkärit huusivat paniikissa, että ettekö te nyt tajua, että tämä ihminen kuolee, jollei hänelle anneta verensiirtoa ja onko mikään järjestö sen arvoinen, että sen puolesta kannattaa kuolla. Pelkäsin ihan kauheasti toisen hengen puolesta, mutta silti ajattelin, että hän tekee ihan oikein kieltäytyessään verestä ja ettei tässä nyt mistään järjestöstä ole kysymys, vaan uskollisuudesta jumalalle. Tämä asia karmii selkäpiitäni, kun ajattelen, että miten syvälle sen mielenhallinan voi oikein viedä. Ettei rakkaan ihmisen hengellekään ole väliä tietyissä tilanteissa.
Kuinka iso osa todistajista mielestäänne uskoo aidosti veren karttamisen oikeellisuuteen tai vaihtoehtoisesti toimii näin järjestöstä erottamisen pelosta?
Jos tästä on ollut muualla keskustelua, niin laittakaa linkkiä. Laiska ei jaksa käydä kaikkia ketjuja läpi.
Mietin tällaista, että silloin kun olitte järjestön yhteydessä, niin mitä ihan oikeasti ajattelitte veren karttamisesta? Jos olisi tullut tilanne, että ilman verta olisi ollut hengenlähtö lähellä, niin olisitteko kieltäytyneet? Jos olisitte, niin olisiko se johtunut siitä, että olisitte halunneet olla jumalalle uskollisia vai siitä, että järjestö asian on kieltänyt?
Oli tällainen tilanne, että perheenjäsen oli sairaalassa ja punasolut tippuivat alle 40:nen. Lääkärit huusivat paniikissa, että ettekö te nyt tajua, että tämä ihminen kuolee, jollei hänelle anneta verensiirtoa ja onko mikään järjestö sen arvoinen, että sen puolesta kannattaa kuolla. Pelkäsin ihan kauheasti toisen hengen puolesta, mutta silti ajattelin, että hän tekee ihan oikein kieltäytyessään verestä ja ettei tässä nyt mistään järjestöstä ole kysymys, vaan uskollisuudesta jumalalle. Tämä asia karmii selkäpiitäni, kun ajattelen, että miten syvälle sen mielenhallinan voi oikein viedä. Ettei rakkaan ihmisen hengellekään ole väliä tietyissä tilanteissa.
Kuinka iso osa todistajista mielestäänne uskoo aidosti veren karttamisen oikeellisuuteen tai vaihtoehtoisesti toimii näin järjestöstä erottamisen pelosta?
Jos tästä on ollut muualla keskustelua, niin laittakaa linkkiä. Laiska ei jaksa käydä kaikkia ketjuja läpi. :)