Kirjoittaja YksinäinenSusi » 13.05.2013 23:23
silmänsä avannut kirjoitti:Osaako kukaan sanoa, miten vaikuttaa oman isän vanhimmuuteen se, jos monta vuotta pois vanhempiensa luota asunut lapsi eroaa järjestöstä?
Entä ilmoitetaanko "......... ............ ei ole enää jehovantodistaja" kaikissa niissä seurakunnissa, missä on aikojen saatossa ollut?
Mihin on hyvä varautua jos/ kun eroaa?
Käsittääkseni (jos nykyvalo ei ole heilahdellut) on kanta vieläkin se, että seurakunnan yhteydessä olevan julistajan erotessa järjestöstä, asia ilmoitettaisiin kotiseurakunnassa, ei muissa.
Seurakunnan yhteydessä tarkoittaisi sitä että ei ole ollut montaa vuotta pois järjestön yhteydestä.
Asia vaikuttaisi ilmeisesti siihen , ettei vanhin isä voisi pitää puhetta konventissa, mutta saisi pitää puheita normaalisti kotiseurakunnassa, eli asia ei vaikuta haitallisesti isä-vanhimman tilanteeseen yleensä.
Tällainen kuva minulla on asiasta, voi olla hieman väärässäkin, korjatkaa joka tietää paremmin.
Jos eroaa, kannattaa varautua siihen, että vanhimmat voivat tulla luoksesi puhumaan sinut ystävällisesti ympäri, niin että et pystykään eroamaan, vaan joudut kituuttamaan jt:nä vielä pari vuotta, kunnes olet niin täynnä sitä, että on pakko kuitenkin erota.
Tämä johtuu siitä että vanhimmilla on hätä siitä että maailmalliset saavat tietää että tosi jumalan jehovan palvoja on eronnut jehovan palveluksesta, ja se toisi häpeää seurakunnalle, eivät vanhimmat ole läheskään yhtä paljon huolissaan eroajasta, vaan siitä mitä maailmalliset ajattelevat.
Yleensä epäilevän kannattaa erota, koska epäilykset jatkuvat kuitenkin, sillä usko ei ole kaikkien omaisuutta, niin se vain on. Ja uskon haaksirikko tulee lopulta kuitenkin, koska kaikista ei ole uskojiksi,
uskovan ei tule epäillä ja jos epäilee joskus vähän,niin ne tulee karistaa pois mielestä saatanan panemina ajatuksina, kaikki eivät pysty karistamaan.
Elämäsi on sinun, ei seurakunnan, eikä isäsi-vanhimman.
Elämämme on ainoa mikä meillä on, se tulisi käyttää omiin tarkoituksiinsa, eikä tuhlata lahkon tarkoituksiin, joka lupaa kateettomasti ikuista elämää vain siksi, että viisaat miehet kirjoittivat joskus sellaista kirjakääröihin, josta muokattiin raamattu.
Niin, mitä nuorempana eroaa, sen parempi, ehtii elää oikeaa elämää enemmän.
Jos taasen vanhana eroaa, niin menetetty elämä sattaa alkaa nyppimään aika lailla.
[quote="silmänsä avannut"]Osaako kukaan sanoa, miten vaikuttaa oman isän vanhimmuuteen se, jos monta vuotta pois vanhempiensa luota asunut lapsi eroaa järjestöstä?
Entä ilmoitetaanko "......... ............ ei ole enää jehovantodistaja" kaikissa niissä seurakunnissa, missä on aikojen saatossa ollut?
Mihin on hyvä varautua jos/ kun eroaa?[/quote]
Käsittääkseni (jos nykyvalo ei ole heilahdellut) on kanta vieläkin se, että seurakunnan yhteydessä olevan julistajan erotessa järjestöstä, asia ilmoitettaisiin kotiseurakunnassa, ei muissa.
Seurakunnan yhteydessä tarkoittaisi sitä että ei ole ollut montaa vuotta pois järjestön yhteydestä.
Asia vaikuttaisi ilmeisesti siihen , ettei vanhin isä voisi pitää puhetta konventissa, mutta saisi pitää puheita normaalisti kotiseurakunnassa, eli asia ei vaikuta haitallisesti isä-vanhimman tilanteeseen yleensä.
Tällainen kuva minulla on asiasta, voi olla hieman väärässäkin, korjatkaa joka tietää paremmin.
Jos eroaa, kannattaa varautua siihen, että vanhimmat voivat tulla luoksesi puhumaan sinut ystävällisesti ympäri, niin että et pystykään eroamaan, vaan joudut kituuttamaan jt:nä vielä pari vuotta, kunnes olet niin täynnä sitä, että on pakko kuitenkin erota.
Tämä johtuu siitä että vanhimmilla on hätä siitä että maailmalliset saavat tietää että tosi jumalan jehovan palvoja on eronnut jehovan palveluksesta, ja se toisi häpeää seurakunnalle, eivät vanhimmat ole läheskään yhtä paljon huolissaan eroajasta, vaan siitä mitä maailmalliset ajattelevat.
Yleensä epäilevän kannattaa erota, koska epäilykset jatkuvat kuitenkin, sillä usko ei ole kaikkien omaisuutta, niin se vain on. Ja uskon haaksirikko tulee lopulta kuitenkin, koska kaikista ei ole uskojiksi,
uskovan ei tule epäillä ja jos epäilee joskus vähän,niin ne tulee karistaa pois mielestä saatanan panemina ajatuksina, kaikki eivät pysty karistamaan.
Elämäsi on sinun, ei seurakunnan, eikä isäsi-vanhimman.
Elämämme on ainoa mikä meillä on, se tulisi käyttää omiin tarkoituksiinsa, eikä tuhlata lahkon tarkoituksiin, joka lupaa kateettomasti ikuista elämää vain siksi, että viisaat miehet kirjoittivat joskus sellaista kirjakääröihin, josta muokattiin raamattu.
Niin, mitä nuorempana eroaa, sen parempi, ehtii elää oikeaa elämää enemmän.
Jos taasen vanhana eroaa, niin menetetty elämä sattaa alkaa nyppimään aika lailla.