Markku Meilo kirjoitti:1950-nurkalta lähtien Vt-seura on varovaisin sanakääntein myöntänyt, että Jahve-lausunta-asu on todennäköisesti lähempänä oikeaa kuin Jehova.
Varovaisin ja hieman vähemmän varovaisin sanakääntein. Tässä parisen vuotta sitten tehdyssä myönnytyksessä ei oikeastaan peitellä asiaa millään tavalla:
"Heprean kielen oppineet pitävät yleensä muotoa "Jahve" todennäköisimpänä lausumistapana. He viittaavat siihen, että nimen lyhennetty muoto on Jah, esimerkiksi psalmissa 89:8 ja ilmauksessa ha lelu-Jah', joka merkitsee 'ylistäkää Jahia!' (Psalmit 104:35; 150:1, 6)." (Vartiotorni 1. maaliskuuta 2010, s. 31)
Vt-seura on suorittanut tarkkaa tutkimustyötä aiheen tiimoilta, joten asiaa intoudutaan perustelemaan laajemminkin:
"Sitä paitsi esimerkiksi nimien Josafat ja Sefatja heprealaiseen kirjoitustapaan sisältyvät muodot Jeho', Jo, Jah ja Ja'hu voidaan kaikki johtaa Jahvesta. Se, millaisessa muodossa varhaiskristilliset kirjoittajat siirsivät Jumalan nimen kreikkalaiseen kirjoitusjärjestelmään, viittaa jotakuinkin samaan suuntaan, sillä he pukivat sen esimerkiksi muotoon I a be' ja I a ou e', jotka kreikkalaisittain lausuttuna muistuttavat "Jahvea". (Vartiotorni 1. maaliskuuta 2010, s. 31)
Ja ettei ketju mene aivan off-roadiksi, niin sitten alkuperäiseen aiheeseen.
SonOfJesus kirjoitti:Tuli siitä mieleen, että jos alaiset haluavat aidosti sydämestään "miellyttää", niin sellainen voi helposti kutkuttaa johtavassa asemassa olevia. Jopa siinä määrin, että he haluavat Jahveksi Jahven paikalle.
Tämä on lajimme ominaisuusvalikoimassa kaiketi melko universaali piirre. Toiset yksilöt ovat sitten vielä enemmän johtajia kuin toiset, ja tietynlaiset johtotehtäviin pyrkivät ja niistä nauttivat persoonallisuudet suorastaan kiihottuvat alapuolellaan olevien ihmisten myötäilystä ja hymistelystä. Vallantunteesta huumaannutaan kuin mistä tahansa addiktiota aiheuttavasta asiasta, niinpä sitä täytyy saada lisää ja enemmän ja paljommin ja kovemmin. Aihetta läheltä liippaa tämäkin ketju:
http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=4&t=1716
SonOfJesus kirjoitti:Muistan kuinka Seura pilkkasi kirkkoa, joka leimasi YKn "Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi" eli rauhan mahdollistajaksi. Nykyisin he (=Seuran Hallintoelin) eivät omalta kohdaltaan tyydy vähempään kuin "Jehovan Järjestön Maanpäällinen Osa". He pilkkaavat Paavia, koska tämä on "Kristuksen Sijainen", mutta itse he korvaavat suoraan Jehovan.
Varsin totta. Nyt jehovantodistajuuden taakseen jättäneenä tuntuu suorastaan käsittämättömältä, miten sitä ei aiemmin itse huomannut näitä yhtäläisyyksiä. Nehän ovat aivan päivänselviä, kun niitä näin ulkopuolelta rehellisesti katselee.
Henkilökohtainen kokemus uskonnollisesta vedätyksestä antaa toki myöhemmin ihmiselle paljon ymmärrystä koko ilmiöstä, ja näin sitten voi jelpata sellaisia jotka vielä ovat tuon vedätyksen uhreina tai jollakin asteella siinä kiinni.
[quote="Markku Meilo"]1950-nurkalta lähtien Vt-seura on varovaisin sanakääntein myöntänyt, että Jahve-lausunta-asu on todennäköisesti lähempänä oikeaa kuin Jehova.[/quote]
Varovaisin ja hieman vähemmän varovaisin sanakääntein. Tässä parisen vuotta sitten tehdyssä myönnytyksessä ei oikeastaan peitellä asiaa millään tavalla:
[quote]"Heprean kielen oppineet pitävät yleensä muotoa "Jahve" todennäköisimpänä lausumistapana. He viittaavat siihen, että nimen lyhennetty muoto on Jah, esimerkiksi psalmissa 89:8 ja ilmauksessa ha lelu-Jah', joka merkitsee 'ylistäkää Jahia!' (Psalmit 104:35; 150:1, 6)." (Vartiotorni 1. maaliskuuta 2010, s. 31)[/quote]
Vt-seura on suorittanut tarkkaa tutkimustyötä aiheen tiimoilta, joten asiaa intoudutaan perustelemaan laajemminkin:
[quote]"Sitä paitsi esimerkiksi nimien Josafat ja Sefatja heprealaiseen kirjoitustapaan sisältyvät muodot Jeho', Jo, Jah ja Ja'hu voidaan kaikki johtaa Jahvesta. Se, millaisessa muodossa varhaiskristilliset kirjoittajat siirsivät Jumalan nimen kreikkalaiseen kirjoitusjärjestelmään, viittaa jotakuinkin samaan suuntaan, sillä he pukivat sen esimerkiksi muotoon I a be' ja I a ou e', jotka kreikkalaisittain lausuttuna muistuttavat "Jahvea". (Vartiotorni 1. maaliskuuta 2010, s. 31)[/quote]
Ja ettei ketju mene aivan off-roadiksi, niin sitten alkuperäiseen aiheeseen.
[quote="SonOfJesus"]Tuli siitä mieleen, että jos alaiset haluavat aidosti sydämestään "miellyttää", niin sellainen voi helposti kutkuttaa johtavassa asemassa olevia. Jopa siinä määrin, että he haluavat Jahveksi Jahven paikalle.[/quote]
Tämä on lajimme ominaisuusvalikoimassa kaiketi melko universaali piirre. Toiset yksilöt ovat sitten vielä enemmän johtajia kuin toiset, ja tietynlaiset johtotehtäviin pyrkivät ja niistä nauttivat persoonallisuudet suorastaan kiihottuvat alapuolellaan olevien ihmisten myötäilystä ja hymistelystä. Vallantunteesta huumaannutaan kuin mistä tahansa addiktiota aiheuttavasta asiasta, niinpä sitä täytyy saada lisää ja enemmän ja paljommin ja kovemmin. Aihetta läheltä liippaa tämäkin ketju: [url]http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=4&t=1716[/url]
[quote="SonOfJesus"]Muistan kuinka Seura pilkkasi kirkkoa, joka leimasi YKn "Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi" eli rauhan mahdollistajaksi. Nykyisin he (=Seuran Hallintoelin) eivät omalta kohdaltaan tyydy vähempään kuin "Jehovan Järjestön Maanpäällinen Osa". He pilkkaavat Paavia, koska tämä on "Kristuksen Sijainen", mutta itse he korvaavat suoraan Jehovan.[/quote]
Varsin totta. Nyt jehovantodistajuuden taakseen jättäneenä tuntuu suorastaan käsittämättömältä, miten sitä ei aiemmin itse huomannut näitä yhtäläisyyksiä. Nehän ovat aivan päivänselviä, kun niitä näin ulkopuolelta rehellisesti katselee.
Henkilökohtainen kokemus uskonnollisesta vedätyksestä antaa toki myöhemmin ihmiselle paljon ymmärrystä koko ilmiöstä, ja näin sitten voi jelpata sellaisia jotka vielä ovat tuon vedätyksen uhreina tai jollakin asteella siinä kiinni.