Veljesseura.org

[quote="Kivikko"]Olen myös kypsynyt siihen, että ensimmäisenä kun kuullaan seurustelusuhteista/kihloista/naimisiin menosta, kysytään vieraammasta osapuolesta käykö hän kokouksissa! [/quote]

No sehän se onkin toki kaikista tärkein asia parisuhteessa... :?
Sen sijaan täällä normaalielämässä jos tulee uskonnolliset ja hengelliset asiat mieleen parisuhteen laatuaikaa viettäessä, on suhteessa oikeasti vikaa ja paljon! :mrgreen:

Vähän samaan kastiin lainauksen kanssa osuu sekin, kun puheissa ja kirjallisuudessa kovasti kannustetaan pariskuntaa (anteeksi, avioparia) yhdessä hengelliseen toimintaan, se kuulemma kovasti lujittaa parisuhdetta kun yhdessä palvotaan jumalaa, ja niin päin pois. Samoin on annettu tarkat ohjeet siitä, että hengellisyyden tulisi olla about tärkein kriteeri puolison valinnassa. Jepjep.
No, jonkun verran on toki vettä virrannut Vantaassa sitten järjestöstä irtautumiseni, mutta nykyisin se on kyllä aivan totaalinen turn-off, jos joku erehtyisi treffeillä puhumaan jostain hiton hengellisyydestä! :shock: Ja samoin jos parempi puolisko menisi ihan tosissaan kiinnostumaan niistä mukamas perinjuurin tärkeistä "hengellisistä asioista", menisi lusikat saletisti uusjakoon samoin tein.

Toisaalta, tarkemmin kun asiaa ajattelee, niin ehkäpä todistajat ovatkin oikeassa: hengellisyys on yksi tärkeimmistä parisuhteen kriteereistä. Negatiivisesti korreloiden. :wink:

Tälläinen kokemus sattui taanoin että Jt nainen eli aikas villejä nuoruus vuosia, elämään kuului paljon irtosuhteita,viinaa,huumeita ja hänen jt.vanhempansa eivät siihen puuttuneet.
Vasta muutaman vuoden päästä paikallisten vanhimpien oli pakko alkaa tekemään asialle jotain kun asia alkoi paljastumaan muillekkin, no muija meni parin seurustelu kuukauden päästä naimisiin ei uskovan kanssa, yllättäen vauvakin tuli ja tämän seurauksena elämä hieman rauhoittu.

Seurakset kaiken tämän jälkeen oli puhuttelu ja "edut" meni muutamaksi kuukaudeksi.
Ei tämä näitten "vanhiempien" touhu eroa kyllä mitenkään esim.helluntailaisista.

Vähän ot, mutta odotan innolla millainen haloo syntyy ensi vuonna, kun menen naimisiin "ei-uskovan" kanssa. Mahtaa porukoita ainakin ketuttaa. :D

Voi perse! Pyhällä hengellä voidellut vanhimmat! Alkaa jo oksettamaan. Muistan vielä kun kysyin tädiltäni ja hänen mieheltään tätä, että miksi aviorikos ei olekkaan iso juttu. Jotain ne kaivo raamatusta, että joku heppu muinoin oli tappanut jonkun naisen aviomiehen kun halusi naisen itselleen. Ja Jehovan mielestä se oli hyvä! Nämä täti ja hänen mies (tai siis mies tietenkin) on aika korkealla lahkon hierarkiassa, eli mielestäni vastaus edustaa seuran virallista kantaa. Jos ihastut johonkin naimisissa olevaan naiseen, niin puukkoa vaan aviomiehelle ja kaikki on ok.
En ymmärrä.

tiedän erään tapauksen missä seksistä ei saanut kenkään, mutta kun pari meni naimisiin niin kenkään tuli, koska toinen osapuoli oli eronnut jt puolisostaan. Sivusta seuranneena ihmettelin kovasti päätöstä. Kyselinkin et mitä järkee tässä on...niin vastaus oli jotenkin siihen suuntaan ettei ole oikeutta kyseinalaistaa pyhällä hengellä voideltujen vanhinten päätöksiä. Muistaakseni kummatkin tuli takaisin.

Olen myös kypsynyt siihen, että ensimmäisenä kun kuullaan seurustelusuhteista/kihloista/naimisiin menosta, kysytään vieraammasta osapuolesta käykö hän kokouksissa! Ei kysytä ovatko he onnellisia, tai missä ovat tavanneet, puhumattakaan että selän takanakin oltaisiin onnittelevalla mielellä. Ei, pitää kysyä uloisesti näkyvä toiminta joka ei kerro persoonasta tai edes "hengellisyydestä" yhtään mitään, ja sillä perusteella tuomitaan ihminen joko hyvään tai pahaan.

Aivan liian usein tuntuu myös että on unohdettu seurustelun pääajatus tutustua toiseen lähemmin. Unohdetaan se, että jos ei sovitakaan yhteen, voi vielä jatkaa elämäänsä erillään ja etsiä jonkun sopivamman puolisoehdokkaan. Tuntuu että JT piireissä menee maine jos ei avioidu heti ensimmäisen tai toisen ehdokkaan kohdalla, pidetään hankalana ja jopa epähengellisenä ihmisenä, vaikka se saattaa johtua vain ja ainoastaan siitä että halutaan toimiva parisuhde eikä tyydytä keneen tahansa hameväen/kaksilahkeisten edustajaan.

.

Eikä aviorikoksesta aina saa edes monoa, etenkin jos olet "hyvämaineinen". "Edut" menee ja julkinen nuhtelu (merkitsemispuhe) ja sitten vaan jonkin aikaa (vanhimmat itse määrittelevät ajan) nöyristelyä ja sitten taas takaisin normiarkeen. Uudelleen avioituminen on pahempi juttu kuin aviorikos.

Nyt, hidas kun olen tajusin miksi näitä aviorikoksia tehdään. Eli jos otat avioeron, et saa mennä uudestaan avioon, tai saat monoa jos menet. Mutta, mutta, pikkaisen seksiä jonkun kanssa, kauheaa, hirveää. Saat toki kenkää, mutta kadut kauheasti ja olet nöyrä pääset takaisin. Ja, ja voitkin mennä uudestaan avioon.... Mikä tässä järkeilyssä nyt ei toimi? Ei mikään, mutta näinhän se toimii.

[quote="KN1"][quote="jak"]En tiedä miksi. Olen oikeasti järkyttynyt! Minkälainen faija käy muina miehinä tutkiskelemassa jonkun kundin kanssa ja kundin himassa, samalla miettien, että kohta mun tyttö menee ton kanssa avioon![/quote]

Ja miettii, että siinäpä riski kaveri mun kiinteistöhuoltoon :lol:

[b]Kuule, monen miehen elämän on pelastanut avioituminen pienyrittäjän [/b](mahdollisesti vähemmän viehättävän) [b]tyttären kanssa [/b](kaikki naisethan on kauniita, mutta toiset pikkasen enemmän, kuin toiset.[/quote]

Niin, kauneus? Mitä se on? Luomiväriä? Hyvät tissit? Vai hemmetin fiksu joka kestää sinua? Itse valitsen viimeisen.

Tämä on muuten minulle ollut aika merkittävä asia aikanaan, ja on aiheuttanut teinivuosille aikalailla ahdistusta. Teininä sitä sai jatkuvasti kuulla kuinka sopisin jonkun kanssa hyvin yhteen, ja aina kun kokouksissa juteltiin keskenämme sai siitä jälkikäteen kuulla piikittely. Voisin jopa sanoa, että osaltaan juuri tämä painostus rikkoi kaveruussuhteemme.

Eipä siinä mitään, muutin toisaalle ja kuulin sikäläisestä veljestä aivan samat jutut. Ja taas sama juttu, en halunnut kaveeratakaan liiaksi kun ahdisti koko ajatus seurustelusta, vaikka kumpikaan ei ollut kiinostunut toisesta muuten kuin hyvinä kavereina. Onneksi tähän ihmiseen olen saanut korjattua kaverisuhteen kuntoon näin jälkikäteen.

Kun sitten sattumalta löysin minulle sopivan kumppaniehdokkaan, se olikin kaikille kauhistus, ja sain kuulla moneen otteeseen kuinka joku muu sopisi minulle niin paljon paremmin! Vanhinten vaimot (ja muutkin) kauhistelivat suoraan minulle tai kavereilleni kuinka kaikki menisi pieleen ja tekisin suuren virheen (ja kuinka veli oli aivan hulttio kamala epätoivoinen ja itsekäs kuspää jne.). Onneksi näin useita vuosia myöhemmin voin sanoa että tulipa tehtyä elämäni paras virhe, sovimme yhteen paremmin kuin osasin alkuun toivoakaan. Onneksi päätin itse asioistani enkä antanut painostuksen vaikuttaa, vaikka se satuttikin aikoinaan, varsinkin kun ihmiset joilta olisin toivonut tukea ja iloa heittivät niskaani panettelua ja halveksuntaa.

[size=85]Edit:typo[/size]

[quote="Mievaan"]Ihan normia ;-) Tietyt vanhimpien vaimot oli pahimpia "parittajia". Ja täysin ilman lupaa...otti selvää henkilöistä ja niiden salaisuuksista (lue juoruista) ja kerto surutta suoraan toiselle osapuolelle asioita, mitkä ei välttämättä ollu edes totta. Tai sitten vihjaili että tietty henkilö etsii vaimoa/miestä. Kutsui kylään sopivia tulevia pareja..jne.[/quote]

Olet todella jt pariutumisen ytimessä.

.

Ihan normia ;-) Tietyt vanhimpien vaimot oli pahimpia "parittajia". Ja täysin ilman lupaa...otti selvää henkilöistä ja niiden salaisuuksista (lue juoruista) ja kerto surutta suoraan toiselle osapuolelle asioita, mitkä ei välttämättä ollu edes totta. Tai sitten vihjaili että tietty henkilö etsii vaimoa/miestä. Kutsui kylään sopivia tulevia pareja..jne.

En tiedä miksi. Olen oikeasti järkyttynyt! Minkälainen faija käy muina miehinä tutkiskelemassa jonkun kundin kanssa ja kundin himassa, samalla miettien, että kohta mun tyttö menee ton kanssa avioon! En tiedä miksi, mutta henkilökohtaisesti tämä asia järkyttää itseäni todella paljon. Onhan se toki ovelaa saada ihmisiä kasteelle näiden naima temppujen avulla. Ei, ei kukaan voi olla noin paha! Eihän?