Veljesseura.org

Olin myös perjantaina koko päivän konventissa. Näytelmä oli mielestäni todella tunteisin vetoava ja suorastaan kamala. Siinä tuli mielikuva, että lapsen kuolemaa ei tarvitse surra koska tämä pääsee tietenkin paratiisiin ja että ainoastaan jehovan palvelua aktiivisesti jatkamalla siitä voi selviytyä. Tilanne oli jotenkin luonnoton, mutta näin ympärilläni ihmisiä, jotka olivat oikeasti kaikki tuota mieltä. Jehova poistaa kaiken ahdistuksen. Muuten ohjelma oli toisintoa edellisistä vuosista. Saarnaamista korostettiin ja puhesarjassa sitä, että totuus muuttaa elämässä kaiken ja vapaudut elämään!
Tämä perjantain näytelmähän oli tavallaan ylimääräinen, kun sunnuntaina esitetään toinen. Aika paljon oli myös näytteitä, joita voisi kutsua hyvin teennäisiksi. Suuria muutoksia oli tapahtunut ihmisissä ja nyt he olivat onnellisia!
Sain vastauksen, mitä sieltä hain. Olen tyytyväinen, että olen "eronnut" jehovan todistaja.

Miten mulla on sellainen olo, että juhannuslauantain konventin osanottajamäärä on pudonnut jatkuvasti vuosien aikana? Nyt eilen Tampereen aamupäivällä ei ollut läsnä kuin 3194 henkilöä.

Ei kai vaan juhannuksen vietto houkuta vuosi vuodelta enemmän... :lol:

Kukas siellä nykyään nämä näytelmät ohjaa? Tuokkola taitaa olla jo asiasta "eläkkeellä". Asiasta kolmanteen, oltiin sukulaisissa ja törmättiin körttiläisiin, nehän on ihan järkevän oloista porukkaa. Körttiläisyyshän on kaiketi ihan kirkon toimintaa? Samanlaisia seuroja niilläkin tosin on.

[quote="SuurinBabylon"]
--
Kaiken kaikkiaan näytelmä oli lyhyt (30 min), ja hieman liian suoraviivainen. Itse näytteleminen, repliikit ja taustamusiikki olivat sitä tasaista laatua mitä on aikaisempinakin vuosina.[/quote]

En ymmärrä, miksi näytelmää on lyhennetty ja siirretty enemmän nykyaikaan, kun se kerran on Seuran tärkeimmälle kohderyhmälle eli lapsille ja nuorille se mieluisin ohjelmanosa. Muistan kyllä kiinnittäneeni huomiota tuohon joskus viitisen vuotta sitten - odotin näytelmää edelleenkin innolla verrattuna muihin ohjelmiin, koska silloin ei tarvinnut olla tekevinään muistiinpanoja vaan pystyi bongailemaan lavalta hyvännäköisiä naisia sekä keskittymään muutenkin puvustukseen ja lavasteisiin. Mutta pettymyksekseni sitten tulikin juuri tällainen nykyisen kaltainen näytelmäntekele - ei juuri mitään raamatunaikaista, reippaalla kädellä karsitut lavasteet ja umpitylsä juoni, joka oli kuin suoraan Nuoret kysyvät -kirjan esimerkkitapauksista. Kaiken huipuksi näytelmä päättyi ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan.

Siitä lähtien ainoat odottamiseen arvoiset asiat konventissa olivatkin väliajat ja kotiinlähtö. Nyt on ihanaa kun on juhannus eikä tarvitse olla konventissa ^^

[quote="SuurinBabylon"][quote="Tony"]Oliko Jobilla muuten parta paratiisissa?[/quote]

Oli. Jt-isällä ei sen sijaan ollut partaa.[/quote]
Näin vähän uumoilinkin. Logiikan perään on varmaan turha udella. :D

[quote="Tony"]Oliko Jobilla muuten parta paratiisissa?[/quote]

Oli. Jt-isällä ei sen sijaan ollut partaa.

Paratiisifantasioiden tuominen reaalimaailmaan osana näytelmää - tunteisiin vedoten, kuinkas muutenkaan - toimii varmasti erinomaisesti lahkoympäristössä. Hyvä veto lahkon ohjelmavastaavilta.

Oliko Jobilla muuten parta paratiisissa? :o

Kävin konventissa katsomassa näytelmän. Sisään astuessani päivystävä AP tunnisti minut ja meinasi lähteä perään. Ei vastannut iloiseen tervehdykseeni. Paikalla oli tavanomaiseen tapaan paljon porukkaa, tuhansia ihmisiä.

Itse näytelmä kertoi Jt-perheestä, joka joutui erilaisten koetusten uhriksi Jobin tapaan. Lapsi kuoli onnettomuudessa ja perheen isäkin sai jonkin vakavan taudin. Maailmalliset ihmiset koettivat auttaa. Naapurin uskovainen täti kertoi vihaisesti että Jumala oli aiheuttanut perheen kärsimykset, ja että heidän pitäisi lähteä pois "lahkosta". Jälkimmäisessä naapurin täti oli aivan oikeassa. Pereheenisän pomo taas suositteli työhön uppoutumista. Tietenkin nämä olivat valitusta näkökulmasta huonoja ehdotuksia, joilla testattiin perheen uskollisuutta.

Näytelmä loppui siihen, kun perhe keskusteli paratiisissa kauluspaitaisen Jobin kanssa "lopun aikoina" kestämistään koetuksista. Ja kyllä kannatti, kun nyt oli ikuinen elämä ja onnettomuudessa menehtynyt 12-vuotias tytär oli herätetty henkiin isoapapan ohella. Kaiken kaikkiaan näytelmä oli lyhyt (30 min), ja hieman liian suoraviivainen. Itse näytteleminen, repliikit ja taustamusiikki olivat sitä tasaista laatua mitä on aikaisempinakin vuosina nähty.

Konventin jälkeen kävin mäkkärissä syömässä. Mielenkiintoista oli havaita, että muutama todistaja oli eksynyt [i]kesken ohjelman[/i] syömään kapitalistiherkkuja. Hampurilaiset houkuttelevat ainakin joitain hengellistä pitopöytää paremmin.