Kirjoittaja RaM » 19.10.2007 10:30
Sääliksi käy Jehova-reppanaa.
Ensin hän teki täydellisen maapallon eläimineen ja ihmisineen vain todetakseen, ettei siitä tullutkaan täydellistä. Edes hänen täydelliset henkiluomuksetkaan eivät olleet täydellisiä vaan yhdessä ihmisten kanssa alkoivat ryttyilemään hänelle. Kun kaikki näytti menevän totaalisesti perseelleen maapallolla, alkoi Jehovaa vituttamaan niin paljon, että päätti pistää paskaksi kaiken. Huuhtasta puhtaaksi koko maamollukan niin, ettei ainuttakaan elävää olentoa jää jäljelle. Jehova parka KATUI kaikkea tekemäänsä.
No oli kuitenkin yksi ihminen, joka jaksoi valaa uskoa Jehovaan tuona pettymyksen ja masennuksen hetkellä. Nooa. Hän sai Jehovan ryhdistäytymään ja yrittämään uudelleen.
Jehova päätti nyt, että hän ottaakin noista pahoista ihmisistä pikkuruisen porukan, jota alkaa koulimaan (se varmaankin tuntui helpommalta vaihtoehdolta) ja tekee NIISTÄ kansan itselleen. Puhtaan palvonnan juutalaisuuden.
Mutta taas tökki. Ei auttanut Jehovaa vaikka kuinka koitti hyvällä tai pahalla ohjata noita paimentolaisia. Aina meni pieleen. Jehova lupasi heille maat ja mannut, mutta jostain syystä mikään lupaus ei toteutunut. Ei luvattu maa. Ei Siioinin vuorelle perustettava valtakunta. Jehova parka ei itsekään enää tiennyt, missä asuisi. Välillä vannoi ja vakuutti elävänsä ikuisesti Siionin vuorella kansansa keskuudessa, mutta kun tuon kansan kanssa ei millään tullut juttuun. Aina oltiin napit vastakkain.
Niinpä Jehova päätti taas muuttaa suunnitelmiaan ja pisti nyt poikansa Jeesuksen hommiin. Ensin hän päätti näyttää tolloille juutalaisilla ja muillekkin ihmisille, kuinka kova äijä hän oikein oli. Niinpä Jehova kidutti julkisesti kuoliaaksi maanpäälle putkauttamansa poikansa Jeesuksen. Sitten hän ilmoitti, että kaikki jotka nyt uskovat hänen olevan maailmankaikkeuden kovin sälli - pelastuvat.
Jehova parka. Läskiksi meni taas hyvä suunnitelma, sillä juutalaiset pääasiassa vain ilkkuivat hänen projektiaan ja ne muutamat hassut, jotka uskoivat häneen, kuolivat ennenkuin mitään suurempaa porukkaa oli saatu kasaan. Jehovan piti pistää taas ihmiskunta uusiksi, mutta milläs pistät kun liki kaikki olisi pitänyt hävittää. Niinpä Jehova päättikin nyt toppuuttaa Jeesusta toisen tulemisensa ja ihmiskunnan hävittämisen suhteen.
Jehova meni murjottamaan Seulasiin ja miettimään, mitä oikein pitäisi tehdä.
VIIMEIN, lähes 1900 vuotta sen jälkeen kun Jehova oli alkanut mököttämään ja Jeesus onnettomana odotteli, koska pääsisi teurastamaan ihmisiä kostoksi kiduttamisestaan, putkahtikin maailmaan ihminen, joka osasikin tunnistaa raamatun teksteihin koodatut salaisimmatkin viestit ja HÄN päätti perustaa uuden uljaan lahkon, joka julistaisi Jehovan kunniaa ja Ainoaa Oikeaa Totuutta.
C.T. Russell, totuuden torvi, uskollinen ja ymmärtäväinen orja, ryhtyi puhdistamaan Jehovan kunniaa ikuisena töpeksijänä ja laati dogmeja, joilla kumottiin kaikkien muiden uskontojen väärät opit. Ai kuinka Jehova riemastui. NYT oli aika pistää ryttyilevä ihmiskunta kuriin ja perustaa paratiisi maanpäälle.
Jehova käski Jeesusta lataamaan tulikivitykistönsä, jolla oli päättänyt ihmiskunnan tuhota. Jehova valitsi vuoden 1914 hetkeksi, jolloin hän rysäyttäisi täyslaidallisen päin ihmisten pläsiä. Ruuti oli kuitenkin päässyt ilmeisesti kastumaan eikä tulikivivehkeet toimineet. Jehova potti päreensä ja potkaisi Jeesuksen alas maanpäälle selittelemään asiaa kannattajilleen. Mutta tietenkin tuon Russellin piti potkaista keskenkaiken tyhjää. Syntyi sekasortoinen uusi hallinto, jonka riitojen keskellä Jehovakaan ei oikein ottanut selvää, ketkä kuuluvat hänen puolelleen ja ketkä eivät. Jeesus levitteli vain käsiään ja kyseli kaikenaikaa vain sitä, milloin aletaan pistämään lättyyn ihmisiä.
Jehova käski pistää asiat kuntoon vuoteen 1925 mennessä ja sitten alkaisi rytinä käymään. Jeesus teki työtä käskettyä, mutta taas Jehovalla hommat tökki. Ei toiminut tykit.
Raamatun tutkijat menettivät uskonsa Jehovan ja Jeesuksen puuhiin ja ottivat pitkät heidän porukoistaan. Onneksi jäi pieni porukka jäljelle, johon Jehova nyt takertui. Hän käski Jeesusta lepertelemään heille ja pitämään intoa korkealla runsaan saarnaamistyön avulla, kunnes saisi viriteltyä tulikivitykistönsä toimintaan.
Jeesus loi intoa porukkaan ja saikin sen kasvamaan kovan työnteon kautta. Hän vakuutti jatkuvasti että PIAN, aivan hetkisen kuluttua, tykit alkavat toimimaan. Onhan itse niiden suunnittelija Jehova niitä korjailemassa.
Viimein Jehova ilmoitti, että NYT homma pelaa. Tykit ovat kunnossa ja tulikivilatinki suunnattu kohti maapalloa ja ihmiskuntaa. Jehova käski Jeesuksen ilmoittaa kannattajilleen, että hän pistää homman viimein pakettiin, kun on kulunut tasan 6.000 vuotta siitä, kun kaikki alkoi. Kuumeisen odottelun ja tarmokkaan varoittelun seuraamana vuodet, kuukaudet, viikot ja lopulta päivätkin loppuivat, kun h-hetki koitti 1975.
Jehovan kannattajat pitivät sormia korvissaan ja Jeesus hyppeli intoa puhkuen odotellessaan alkavaa ryskettä.
Pahus soikoon. Mitään ei taaskaan tapahtunut.
Jehova katseli naama punaisena simahtaneita tykkejään ja sammunutta tulikiveä. Jehovan vastustaja Perkele nauroi vatsaansa pidellen ja maassa kieriskellen, kun Jehova hyppi tasajalkaa. Ihmisiä alkoi taas kävelemään ulos Jehovan kannattajien porukoista, mutta Jeesus koitti toppuutella heitä luvaten, että kyseessä on vain pieni teknillinen häiriö ja aivan kohta rysähtää.
Jehova ryhtyi jälleen rassaamaan tykkejään. Jeesus koittaa epätoivoisesti valaa uskoa
kannattajiin ja pitää toivoa maailman lopusta yllä. 'Pian, hyvin pian Jehova onnistuu hommissaan ja tekee lopun pahoista ihmisistä sillä kaikki mihin hän ryhtyy, myös toteutuu'.
Sääliksi käy Jehova-reppanaa.
Ensin hän teki täydellisen maapallon eläimineen ja ihmisineen vain todetakseen, ettei siitä tullutkaan täydellistä. Edes hänen täydelliset henkiluomuksetkaan eivät olleet täydellisiä vaan yhdessä ihmisten kanssa alkoivat ryttyilemään hänelle. Kun kaikki näytti menevän totaalisesti perseelleen maapallolla, alkoi Jehovaa vituttamaan niin paljon, että päätti pistää paskaksi kaiken. Huuhtasta puhtaaksi koko maamollukan niin, ettei ainuttakaan elävää olentoa jää jäljelle. Jehova parka KATUI kaikkea tekemäänsä.
No oli kuitenkin yksi ihminen, joka jaksoi valaa uskoa Jehovaan tuona pettymyksen ja masennuksen hetkellä. Nooa. Hän sai Jehovan ryhdistäytymään ja yrittämään uudelleen.
Jehova päätti nyt, että hän ottaakin noista pahoista ihmisistä pikkuruisen porukan, jota alkaa koulimaan (se varmaankin tuntui helpommalta vaihtoehdolta) ja tekee NIISTÄ kansan itselleen. Puhtaan palvonnan juutalaisuuden.
Mutta taas tökki. Ei auttanut Jehovaa vaikka kuinka koitti hyvällä tai pahalla ohjata noita paimentolaisia. Aina meni pieleen. Jehova lupasi heille maat ja mannut, mutta jostain syystä mikään lupaus ei toteutunut. Ei luvattu maa. Ei Siioinin vuorelle perustettava valtakunta. Jehova parka ei itsekään enää tiennyt, missä asuisi. Välillä vannoi ja vakuutti elävänsä ikuisesti Siionin vuorella kansansa keskuudessa, mutta kun tuon kansan kanssa ei millään tullut juttuun. Aina oltiin napit vastakkain.
Niinpä Jehova päätti taas muuttaa suunnitelmiaan ja pisti nyt poikansa Jeesuksen hommiin. Ensin hän päätti näyttää tolloille juutalaisilla ja muillekkin ihmisille, kuinka kova äijä hän oikein oli. Niinpä Jehova kidutti julkisesti kuoliaaksi maanpäälle putkauttamansa poikansa Jeesuksen. Sitten hän ilmoitti, että kaikki jotka nyt uskovat hänen olevan maailmankaikkeuden kovin sälli - pelastuvat.
Jehova parka. Läskiksi meni taas hyvä suunnitelma, sillä juutalaiset pääasiassa vain ilkkuivat hänen projektiaan ja ne muutamat hassut, jotka uskoivat häneen, kuolivat ennenkuin mitään suurempaa porukkaa oli saatu kasaan. Jehovan piti pistää taas ihmiskunta uusiksi, mutta milläs pistät kun liki kaikki olisi pitänyt hävittää. Niinpä Jehova päättikin nyt toppuuttaa Jeesusta toisen tulemisensa ja ihmiskunnan hävittämisen suhteen.
Jehova meni murjottamaan Seulasiin ja miettimään, mitä oikein pitäisi tehdä.
VIIMEIN, lähes 1900 vuotta sen jälkeen kun Jehova oli alkanut mököttämään ja Jeesus onnettomana odotteli, koska pääsisi teurastamaan ihmisiä kostoksi kiduttamisestaan, putkahtikin maailmaan ihminen, joka osasikin tunnistaa raamatun teksteihin koodatut salaisimmatkin viestit ja HÄN päätti perustaa uuden uljaan lahkon, joka julistaisi Jehovan kunniaa ja Ainoaa Oikeaa Totuutta.
C.T. Russell, totuuden torvi, uskollinen ja ymmärtäväinen orja, ryhtyi puhdistamaan Jehovan kunniaa ikuisena töpeksijänä ja laati dogmeja, joilla kumottiin kaikkien muiden uskontojen väärät opit. Ai kuinka Jehova riemastui. NYT oli aika pistää ryttyilevä ihmiskunta kuriin ja perustaa paratiisi maanpäälle.
Jehova käski Jeesusta lataamaan tulikivitykistönsä, jolla oli päättänyt ihmiskunnan tuhota. Jehova valitsi vuoden 1914 hetkeksi, jolloin hän rysäyttäisi täyslaidallisen päin ihmisten pläsiä. Ruuti oli kuitenkin päässyt ilmeisesti kastumaan eikä tulikivivehkeet toimineet. Jehova potti päreensä ja potkaisi Jeesuksen alas maanpäälle selittelemään asiaa kannattajilleen. Mutta tietenkin tuon Russellin piti potkaista keskenkaiken tyhjää. Syntyi sekasortoinen uusi hallinto, jonka riitojen keskellä Jehovakaan ei oikein ottanut selvää, ketkä kuuluvat hänen puolelleen ja ketkä eivät. Jeesus levitteli vain käsiään ja kyseli kaikenaikaa vain sitä, milloin aletaan pistämään lättyyn ihmisiä.
Jehova käski pistää asiat kuntoon vuoteen 1925 mennessä ja sitten alkaisi rytinä käymään. Jeesus teki työtä käskettyä, mutta taas Jehovalla hommat tökki. Ei toiminut tykit.
Raamatun tutkijat menettivät uskonsa Jehovan ja Jeesuksen puuhiin ja ottivat pitkät heidän porukoistaan. Onneksi jäi pieni porukka jäljelle, johon Jehova nyt takertui. Hän käski Jeesusta lepertelemään heille ja pitämään intoa korkealla runsaan saarnaamistyön avulla, kunnes saisi viriteltyä tulikivitykistönsä toimintaan.
Jeesus loi intoa porukkaan ja saikin sen kasvamaan kovan työnteon kautta. Hän vakuutti jatkuvasti että PIAN, aivan hetkisen kuluttua, tykit alkavat toimimaan. Onhan itse niiden suunnittelija Jehova niitä korjailemassa.
Viimein Jehova ilmoitti, että NYT homma pelaa. Tykit ovat kunnossa ja tulikivilatinki suunnattu kohti maapalloa ja ihmiskuntaa. Jehova käski Jeesuksen ilmoittaa kannattajilleen, että hän pistää homman viimein pakettiin, kun on kulunut tasan 6.000 vuotta siitä, kun kaikki alkoi. Kuumeisen odottelun ja tarmokkaan varoittelun seuraamana vuodet, kuukaudet, viikot ja lopulta päivätkin loppuivat, kun h-hetki koitti 1975.
Jehovan kannattajat pitivät sormia korvissaan ja Jeesus hyppeli intoa puhkuen odotellessaan alkavaa ryskettä.
Pahus soikoon. Mitään ei taaskaan tapahtunut.
Jehova katseli naama punaisena simahtaneita tykkejään ja sammunutta tulikiveä. Jehovan vastustaja Perkele nauroi vatsaansa pidellen ja maassa kieriskellen, kun Jehova hyppi tasajalkaa. Ihmisiä alkoi taas kävelemään ulos Jehovan kannattajien porukoista, mutta Jeesus koitti toppuutella heitä luvaten, että kyseessä on vain pieni teknillinen häiriö ja aivan kohta rysähtää.
Jehova ryhtyi jälleen rassaamaan tykkejään. Jeesus koittaa epätoivoisesti valaa uskoa
kannattajiin ja pitää toivoa maailman lopusta yllä. 'Pian, hyvin pian Jehova onnistuu hommissaan ja tekee lopun pahoista ihmisistä sillä kaikki mihin hän ryhtyy, myös toteutuu'.